Ugh! Luolanainen on puhunut eli Sielun temppelin kolmas siivousviikko

Kevätsiivous etenee ja kolmas viikko alkaa olla kohta koluttu. Siivouksen aikana on toteutettu ns. tehopaleota, joka ei loppujen lopuksi kovin paljon eroa siitä, miten olen syönyt elokuusta saakka, on vain näiden neljän siivousviikon ajan tarkennettu versio. Pienet satunnaiset hötöt ovat nyt olleet kolme viikkoa pois lautaseltani ja lasistani. Terveellisiä aineksia olen entisestään lisännyt, enemmän vielä vihreää ja runsaammin vettä. Resepti on yksinkertainen: proteiinin lähteet kana, liha, kala ja muna sopivina annoksina, monipuolisesti ja paljon kasviksia, marjoja runsaasti, hedelmiä ja pähkinöitä kohtuullisesti sekä hyviä rasvoja rohkeasti mukaan. Maito- ja viljatuotteita ei paleossa käytetä. Helpot pääperiaatteet, joihin olin hiljalleen uinut mukaan jo syksystä asti. Yksinkertainen on kaunista. Pidän siitä ja tulokset näkyvät. Iho on heleä, silmäympärykset sileät, hiukset kiiltävät, nukun enimmäkseen hyvin ja toissa maanantaina ostamani vyö tarvitsee lisää reikiä, kohta tarvitsen uudet pienemmät housut. Jenkkakahvat ovat hävinneet. Vielä viikko ja sitten otan jälkeen-kuvan ennen-kuvan rinnalle, mielenkiinnon vuoksi. Itselleni tämä on terveyspyrähdys, ei mikään laihdutuskuuri. Olen luvannut itselleni, että en enää ikinä kokeile mitään dieettejä, vaan pidän huolta kokonaisvaltaisesti terveydestä ja hyvinvoinnista, kaikki muu on bonusta ja tulee siinä sivussa itsekseen.

Vihreintä ikinä!

Aika monet laihdutus- ja fitnessgurut korostavat  painonhallinnan kanssa kamppaileville asiakkailleen ajatusta: "Ruoka on vain polttoainetta.". Ajatellaan, että tällä mantralla päästään eroon tunnesyömisestä ja lohdutusnamuista. Kun päättää, että tankataan vain tarkasti punnittu annos kitusiin tuntematta mitään ja jatketaan treeniä, opitaan eroon tunneperäisestä suhtautumisesta syömiseen ja muututaan eläväksi lihakseksi. Uskallan väittää, että ei toimi kuin sen aikaa, kun ihminen jaksaa mantraa hokea ja sen hetken, kun motivaatio on korkealla sen surullisenhimoitun bikinikunnon haalimisessa.

Oma suhteeni ruokaan on vaihdellut vuosien saatossa. Välillä se on ollut vaikeastikin vääristynyt ja olen joutunut työstämään sitä monella tapaa ja erittäin monin kokeiluin. Tuo polttoainejatuskin tuli testattua. Ei toimi, en ole liukuhihnahanhi tai avaruusmatkailija, joka selviäisi pelkällä tankkauksella. Minulle ruoka ei edelleenkään ole pelkkää polttoainetta. Enkä edes halua, että se olisi kuin auton tankkaisi ja matka jatkuisi tankki tutusti täynnä kuin ei olisi mitään uutta koettu. Onneksi ihminen on oppivainen otus, toki oppimiseen tarvitaan kovasti omaa tahtoa, mikäli ongelmiinsa oikeasti tahtoo helpotusta. Elämäntavan voi opiskella, se on mahdollista.

Olen aistikas ihminen, rakastan nautintoja ja ruoka makuineen, väreineen, tuoksuineen ja puruvastuksineen hellii monta aistia kerralla. En aio ikinä opetella ajattelemaan, että ruoka on vain polttoainetta keholle eikä mitään muuta. En usko, että se on tie tasapainoon ja painonhallintaan. Parhaimmillaan ruoka ravitsee kehoa, aisteja, mieltä,  (väitän jopa) sieluakin ja antaa miellyttäviä sosiaalisia yhteenkuuluvuuden kokemuksia, kun nautinnon jakaa yhdessä rakkaiden tai ystävien kanssa. Huolimatta tästä ajattelusta ruoan ei tarvitse olla lohtu tai palkinto, jota mätetään liikaa vaikeina aikoina suruista selviytymiseksi ja joka siksi kääntyisi voimaannuttavasta tuhoavaksi elementiksi. Ruoasta täytyy opetella nauttimaan siten, että siihen ei liity pelkoja tai addiktoitumista joihinkin aineisiin, mutta sitä ei tarvitse työntää itseensä tuntematta mitään auton tankkausta kummempaa. Siitä saa nauttia ja se saa olla hyvää eikä sitä tarvitse pelätä tai himoitakaan hallitsemattomasti.

Paleo-ajattelussa mennään sen verran ihmiskunnan historiaa taakse päin, että pyritään valitsemaan ravinnoksi aineksia, joita on aina ollut olemassa. Valitaan sellaisia ruokia ja raaka-aineita, jotka esiäitimmekin olisi tunnistanut ruoaksi ja jätetään teollisesti valmistetut ruoaksi tunnistamattomat keinotekoiset valmisteet pois. Aitoa ravintoa on vaíkeampi lohtu- tai ylensyödä, kun oppii kuuntelemaan kehoaan ja pääsee irti esimerkiksi aikamme vitsauksesta sokeririippuvuudesta. "Paleo on vapaus.", sanoo ruokavalion asiantuntija Johanna Grönlund ja tämän väitteen olen todennut kohdallani pitävän paikkansa.

Kun laitan ruokaa, leikkelen kasviksia, pilkon hedelmiä, muussaan marjoja, keitän munia, paistan lihaa tai kypsennän kalaa, toteutan yhtä perustarpeistani. Mielestäni jo yksistään ruoan laittaminen antaa meditatiivisen hetken, paluun alkujuurille, rakkauden tekoihin. Siinä on jotain samaa kuin halkojen latomisessa uuniin, tulen sytyttämisessä tuoheen, sen seuraamisessa, kun liekki alkaa kasvaa ja lämmittää omaa kotipesää. Ruoan laittaminen on perustarpeeni ja en voi ajatella, että sen tulos olisi vain "polttoainetta" keholleni ja heidän kehoilleen, jotka pöytäni ääressä ruokansa nauttivat. Saan mielihyvää siitä, että teen ruokaa itselleni ja läheisilleni, pidän huolta itseni ja heidän hyvinvoinnistaan, suojelen ja mahdollistan elämää. Sen verran olen luolanainen ja toteutan osaa elämäntehtävästäni, elämän jatkumista ja ylläpitämistä. Luonnollista, eikö?

UGH!

En ole mestarikokki. Teen ruokaa hyvinkin fiiliksen mukaan ja välillä satunnaisista tarvikkeistakin. Mausteet heitän aina sekaan melkolailla intuitiolla. On hyvin harvinaista, että saisin kahta kertaa onnistumaan juuri samanmakuista uunikalaa tai lihamureketta. Jokainen kookoskanani maistuu eriltä, samoin kaikki vihermoothieni tai marjapirtelöni sekä varsinkin iltamunakkaani. Lapsi pyytää, että tee äiti sitä samaa kanajuttua kuin silloin kerran. No, minähän teen, mutta tulee erilaista. Ruokailu on joka kerta kokemus ja näköjään jopa aina ihan uudenlainen. Välillä hyvin pikainen kokemus ja toisinaan hieman karvaskin, mutta enimmäkseen hyvä ja miellyttävä uusien makuyhdistelmien yhteinen jakaminen tai sitten vieläkin yllättävämpi: tuleekin toistekin saman makuista kuin Silloin Kerran!

Minua ärsyttää suunnattomasti sana "herkku" tai pikemminkin, mitä sanalla nykyään ymmärretään. Herkku mielletään synonyymiksi kaikenlaiselle epäterveelliselle ja lähes myrkylliselle moskalle: makeisille, kahvileiville, pullalle, kampaviinerille, nallekarkeille, höttösuklaalle, joka on hädintuskin kaakaopapua nähnytkään, sipseille, naksuille, raksuille, hampurilaisille, pakastepizzalle, pikaruoalle, limonadille ja light siiderille. Kun kuulee, että jollakulla on herkkupäivä, se tarkoittaa, että vedetään epämääräinen satsi kaikkea sokerihumalaan johtavaa lisäainekyllästettyä vehnäsokeritransrasvamöhnää ja sekaan suolasnäksejä ja keinomakeutettuja virvoitusjuomia. Se on ihan yleinen käsitys herkkupäivästä. Itse en ajattele noista kaupallisista tarpeista syntyneistä elintarvikkeiden kaltaisista tuotteista yhtään ainoaa herkkuna. Herkku sanan varsinaisessa merkityksessään on mielestäni ihan jotain muuta.

Meilläkin on tänään herkkupäivä. Se sopii jotenkin mukavasti perjantaihin. Viikonlopun kunniaksi vähän jotain parempaa kuin arkena. On ilta aikaa kokata ja panostaa enemmän kuin kiireisimpinä iltoina viikolla. Rahatilanne on vähän tiukilla, mutta satuttiin saamaan isompi satsi plussaseteleitä kerralla eilen tulleessa kirjeessä. Käytin ne paikallisessa K-kaupassa kotimaiseen savuloheen. Miesväki on toivonut seuraksi pottumuussia, sitä tulevat saamaan, kun kerta tahtovat, vaikkei se paleota olekaan. Itselleni teen muussin bataatista. Ostin myös rapsakan Cosmopolitan-salaatin ja kaksi komeanvihreää kotimaista tuorekurkkua. Kotoa löytyi jo valmiiksi kolme kirkkaanpunaista suippopaprikaa, tuoreita kotimaisia tomaatteja, sipuleita sekä söpöjä miniavokadoja, niistä tulee macadamiaöljyn ja Kalaharinsuolan maustamana huikea salaatti. Jälkiruoaksi keitän Pauligin Parisien-kahvia, johon lorautan kookosöljyn seuraksi tilkan kookosmaitoa ja herkullisen juoman kera maistuu miehen Riikan reissultaan tuoma tumma suklaa. Siinä on yksi esimerkki siitä, millainen on oma käsitykseni herkkupäivästä. Herkku on herkullista, oikeaa ja maukasta ruokaa. Ruoka on herkkua!

Sielun temppelin toinen siivousviikko

Mitä uutta Kevätsiivous on kehooni ja mieleeni tähän mennessä tuonut? Ruokavalioni on ollut paleomainen jo elokuusta, mutta viilattavaa siitä on löytynyt. On äärimmäisen kiinnostavaa kokeilla, miten keho reagoi, kun jättää pois kaiken turhan ja nauttii vain puhdasta ruokaa, jonka koostumuksen itse tietää. Syö ja juo vain kehoa ravitsevaa eikä mitään sitä vahingoittavaa. Yksinkertainen perussääntö, jonka sisäistämiseen on tietenkin mennyt aikaa ja oppiminen jatkuu yhä.

Ihana vinkki smoothien mukaan ottamiseen: Soda Streamin isosuinen pullo!

Toisella viikolla olen keskittynyt harjoittelemaan sopivaa hiilihydraattien määrää juuri tälle keholle, johon olen syntynyt. Maanantaina juoksin kympin tasavauhtisen lenkin ja menin ilmeisesti liian vähillä hiilareilla, koska meno oli tahmeaa ja raskasta. Lisäsin hiilarien määrää, enemmän banskua ja bataattia. Kevätsiivouksen aikana en käytä lainkaan riisiä, se on nyt sivussa nämä viikot. 

Uunibataatit ovat ihania ja nopeita valmistaa!

Keskiviikkona juoksin vitosen testijuoksun, siinä juostaan 5 km niin lujaa kuin pääsee. Kuvittelin, että ehkä pystyn noin 35 minuuttiin, kun kaikkeni tiristän, mutta niin vain kävi, että tulos oli 30 min 39 s. Se tuntui hienolta, vaikka aika ei kilpaile parhaan kuntoni kanssa vielä samassa sarjassa. On kuitenkin aivan upea tunne, että pystyn ja jaksan taas ja uskalsin riuhtoa itseni ylitse tuon pelottavan mukavuuskynnyksen. Olihan mielettömän hieno hetki tehdä näin raskas suoritus, kun viime juoksutestini on marraskuulta 2011. Luulin, että en tule tekemään sellaista enää ikinä ja tässä sitä ollaan - ihan kelpo tuloksen kanssa onnensa kukkuloilla. Juoksun jälkeen kehittelin elämäni palauttavan aterian: mustikasta, banaanista, protskujauheesta ja sitruunasta. Se on herkkua se ja toimii! Hyvin jaksoin mustikkahyveen voimin pitää vielä testin päälle kuntosaliryhmälleni treenit verryttelyineen ja venyttelyineen ihan hymyn kera.

Lempipalkkarini <3

Testijuoksun jälkeen piti höllentää otetta liikunnassa pariksi päiväksi, antaa kehon levätä. Nukuin makeita yöunia. Aloin painottaa hiilarit iltaan, päivän viimeiselle aterialle ja edelleen ihan viimeisenä ennen nukkumaanmenoa unibanaani kera mantelimaidon, jota en jaksa väsätä itse. Se on minun poikkeamani Kevätsiivouksen täydellisyydestä. Pieni särö pitää jalat maassa. Se on itselleni tarpeen, että en ala nähdä lisäaineita ja myrkkyjäämiä jokaisessa suupalassa. Tavoitteenani on vapaus syömisessä, ei paniikki, pelko eikä syömishäiriö.

Vihreää olen lisännyt syömisiini vielä verrattuna viime viikkoon. Kuvittelin alkujaan syöväni sitä riittävästi, mutta se on ollut vain näppituntumaa, nyt sen huomaa. Viime viikosta alkaneen vihersmoothieinnostukseni myötä on ollut helppo lisätä vihreän määrää. Miten hyvää tekeekään lehtivihreä, voiko olla kovin montaa yksittäistä ainetta, jota voisi enemmän ylistää! Luonnon suuri rikkaus ja niin lähellä ulottuvillamme nautittavaksi!

Viikonlopun aloitusdrinksu: Pinaattia, parsakaalia, banaania, sitruunaa, protskua ja vettä. 

Kalorien laskeminen, annosten punnitseminen ja rasvan pelko ovat kaikki kuolleet minusta. Mitään niistä en enää tarvitse. Näiden asioiden omaksumiseen on toki mennyt aikaa, mutta nämä kaksi viikkoa ovat kirkastaneet niitä mielessäni. Tarvitsen riittävästi hyviä ravintoaineita ja rasva on ehdottomasti yksi tärkeimmistä, nautin sitä jokaisella aterialla kookos-, oliivi- tai macadamiaöljyn muodossa tai sitten ihan avokadona. Tarvitsen myös sen verran ruokaa, että vatsani tulee tyytyväiseksi, joten keittiövaaka ja muut laskurit hiiteen, olen itse oma mittarini. Aamen.

Lauantaina vihdoin tapahtui se, mitä olen odottanut ja haaveillut pitkään. Juoksutossuni suutelivat maata jokaisella askeleellani vajaan 16 kilometrin verran. Unelmieni pitkä, rauhallinen juoksulenkki on vihdoin totta! Joulukuussahan vielä alkuvuoden tavoitteitani miettiessäni päätin kävellä, kävellä, kävellä, kunnes juoksen. En ollut lainkaan varma, toteutuisiko tuo ikinä kaikkien vaikeuksien jälkeen, mutta tässä sitä nyt ollaan. Kiitos, kiitos, kiitos!

Tämän viikon Kevätsiivous-osion elämästäni pyhitin juoksemiselle ja hiilarimäärän säätämiselle sopivaksi voimilleni. Taisin onnistua, sillä muuten nuo erityiset juoksulenkkini olisivat kyllä tyssänneet alkuunsa, samoin arjen pyörittäminen sen päälle. Nukuinkin kyllä erinomaisia yöunia, jälleen vertaan vain itseeni, joka olen ollut heikko nukkuja aina. Nyt taidan näillä eväillä olla ihan hyvä nukkuja. Hiukkasen olisi tehnyt mieli ottaa itsestäni jo vertailukuvaa kahden viikon takaiseen alkutilannefotoon, sen verran litteämmäksi vatsani on käynyt ja lempparihousujeni vyötä on pitänyt tällä viikolla pykälän verran kiristää. On vapauttavaa huomata, että saa syödä hyvin ja herkullisesti vatsansa vetämän verran, jaksaa sekä osaa liikkua ilman painetta kalorien kuluttamisesta tai laihtumisesta, mielessä se, että tahdon vahvemmaksi, terveemmäksi ja parempikuntoiseksi ja se näkyy sitten peilissä ja vaatteiden löystymisenä vielä kaiken päälle. Tämä sopii oikein hyvin minulle ja keholleni. Olemme yhdessä tyytyväiset matkaamaan seuraavaan viikkoon ja kenties kokemaan jälleen uusia mukavuuskynnyksen ylittämisiä. Kiitän, kumarran ja jatkan valitsemallani tiellä.

Sielun temppelin ensimmäinen siivousviikko

Ensimmäinen kevätsiivousviikko alkoi osaltani päivää etuajassa, sunnuntaina. En malttanut odottaa virallista alkua, vaan napsaisin turhakkeet pois ruokavaliosta ja lisäsin vettä tilalle jo varaslähdöksi. Periaatteista suurin osa on tuttuja kuitenkin jo elokuulta, ajoilta, jolloin blogini lähti liikkeelle, joten ei kun menoksi sitten vaan. Päätös kun oli tehty, niin sehän on silloin toteuttamista vaille valmis. Maanantaina siivousryhmä starttasi virallisesti ja siellä tuli paljon asiaa, joka oli itselle jo selvää, koska ryhmään sai ilmoittautua ihan kuka vaan, joka kehoaan "siivota" tahtoo. Uutta oppimaan sinne kuitenkin olen lähtenyt ja odotan sitä myös sieltä löytäväni ihan hyvillä mielin.

 Salilla kävin sunnuntain jälkeen uudestaan jo heti maanantaina. Tiistaiaamuna olisin voinut ottaa jo vertailukuvaa edellisen blogikirjoitukseni alkuasetelmaan, sen verran tehokkaita olivat siivouksen lähtöpäivät. Housunvyötärö kävi heti löystymään ja kasvot virkistymään. Vesi puhdistaa, kun ei lataa uutta likaa sekaan! Miksi ihmeessä se olikaan taas jäänyt vähemmälle, miksi? Ei ole vaikeaa pitää lasia, pulloa tai kunnon jumbomukia esillä ja hörppiä siitä ohimennen tai vetäistä pitempi siivu. Jättikokoinen Taika-muki asuu jälleen yötkin yöpöydälläni, naukkailen siitä nyt elämän eliksiiriä, kun kuitenkin herään öisin muutaman kerran ja sehän on muuttunut siinä taikavedeksi. Toimii, tepsii ja tehoaa!

Riisi jäi nyt hiilareista tämän tehosiivouksen ajaksi pois. Tilalle otin alkuun bataattia ja sain vihdoin innostuttua tekemään kauan haaveilemiani bataattiranskiksia, joista tuli jumalaisia. Seuraksi ruokaisa salaatti munista, pähkinöistä, avokadosta ja kasviksista. Tämä on minun käsitykseni herkusta, ei munkki eikä donitsi eikä pussillinen nallekarkkeja tai sipsisäkki. Söin näitä silmät kiinni onnesta, rakastuin taas!

Jumalainen ateriani maanantai-illalta.

 Treeni kulkee. Painoja on saanut tällä viikolla lisätä. Keskiviikkona tein ojentajapunnerrusennätykseni ja torstaina jalkakyykkäsin toista kertaa raskainta taakkaani ikinä. Tällä viikolla ovat myöskin yksityiselämässä edelleen jatkuvat haasteet aiheuttaneet siinä määrin suomalaiskansallista v*tutusta, että on viikon kyykyt ja mavet tehty siihen malliin ja semmoisella taakalla, että mummokävelyllä edetään tänäänkin. Onneksi ruokailu on ollut helppoa, selkeää ja vaivatonta sekä voimia antavaa, niin ei ole tarvinnut muuta kuin tehdä eväs ja imaista nassuun, että on tämäkin viikko voittajana selvitty.

Kehitys tuntuu niin voittajafiiliksenä!

Juoksuun en ole saanut satsattua tällä viikolla, liika on liikaa. Salilla kun on tehnyt sen verran tiukempaa settiä, niin lihas pistää pikkusen hanttiin, vaikka mieli tielle kaipaakin. Arjen haasteet toki osasyynä tähän, voimallisempana aikana olisin lenkitkin tehnyt. Tämä kaikki kyllä riittää oikein mainiosti, hyvin ylpeä olen, että henkisesti rankan viikon ohessa kevätsiivous sujuu kuin itsestään. Kiitän siitä Kukkaa, joka tähän on hyvän perustan kampanjallaan tarjoillut ja itseäni, että näin sen verran vaivaa, että opettelin uuden tavan ravita sieluni temppeliä. Sitä paitsi, onhan tässä vielä viikonloppua jäljellä, ehtii kipaista lenkinkin, kun oikein sisuuntuu.

Viikon kohokohtiin lasken tähän astisen viherpiiperrykseni maksimoinnin eli smoothien oikeista ja aidoista vihreistä ruoista eikä vain jauheista. Sen merkitys selkeni nyt mieleeni ja heti kehittelin oman ensimmäisen reseptini. Nautin niiden kasaamisesta, koska toteuttaminen on nopeaa ja kokeileminen kiehtovaa. Laitoin viherherkkuuni näitä:

... ja totta kai siitä tuli fantastisen makuinen, pehmeä, suussasulava, ravitseva ja tämän näköinen:

Mikä vihreys!

Tästä tulee pysyvä osa eloani, aineksia mukavasti vaihdellen. Mielikuvanakin jo tuota nauttiessa tuntee terveyden ja voiman valuvan kehoon juoman mukana ihan kuin antaisi hunajaa Maailman Vahvimmalle Nallelle tai maapäkinöitä Hessu Hopolle. Sitä tämä tekee minulle.

Nukkuminen, tuo elämäni ikiaikainen dilemma, on ollut kuitenkin ihan kohtalaista mielessä pyörineistä asioista huolimatta. Se on aikamoinen ihme. Yleensä huolet vievät uneni niin kauas kaakkoon, että niitä etsitään viikko tolkulla vielä asioiden loksahdettua paikoilleenkin. Iltaisin, kun talo hiljenee, otan unibanaanin ja pienen lasillisen mantelimaitoa, kääriydyn vilttiin ja nautin ne rauhallisesti kiitollisena siitä, että kaukana ovat ajat pakollisista mehukeittorahkasulkeisista täyteen mahaan ja vielä kauempana ajat, jolloin en uskaltanut juoda lasillista vettä illalla, ettei vaaka vaan huomenna näytä isompaa tai edes samaa lukua kuin oli aamulla näyttänyt. Sitten kömmin peiton alle pehmeästi lihakset raukean kipeinä. Siivous jatkuu ja puhdasta tulee. Huoletkin haihtuvat vielä kevään tuuliin, niin siinä käy!

Uskalla, kokeile, haasta itsesi, pelkää, rohkaistu, säikähdä, rauhoitu, testaa, mikä on sinulle hyvä, käy jaakobinpainia, pety, nuole haavasi, lepää, palaa lähtöruutuun, kerää voimat, nouse uudelleen ja innostu jälleen! Mitään ei voita eikä saa, jos jää laakereilleen, tyytyy haaveilemaan haaleasti, että tahtoisin, yritän, pitäisi, mutku. Tee, niin tapahtuu! Etsi, niin löydät! Onneen tarvitaan ennen kaikkea avonaiset silmät ja rutkasti tahtoa. Hippunen tähtipölyä tipahtaa kyllä sitten itsestään kaiken ylle. Hyvää viikonloppua!

(kuvat ruokakuvia lukuunottamatta netistä)

Kehon kevätsiivous: neljä vallan huikeaa viikkoa edessä!

Olen ilmoittautunut mukaan kevätsiivoukseen oikein porukalla, Kevätsiivousryhmään. Kyseinen kehon puhdistus, -virkistys ja hyvinvoinnin kohotusoperaatio kestää neljä viikkoa huomisesta alkaen. Vaarana on kuulemma, että voi jokunen kilokin tippua siinä ohessa, vaikka laihdutuskuurista tai ihmedietistä  EI ole todellakaan kyse. Haluan olla minä-kampanjan myötä olen iloinnut kovasti muutoksissa, joita itselleni sopivaksi kokemani ruokavalio on voinnissani, voimissani, liikkumisessani, jaksamisessani ja yöunissani saanut aikaan, mutta olen varma, että yhä on vara parantaa. Vielä löytyy villakoiria kehon kammareista ja pölypalleroita bodyn "nurkista". Niiden kimppuun käyn nyt.

Ruokapöydän aurinko.

Arjessa on ollut viime viikkoina hieman enemmän huolia ja haasteita, mutta ruokavalioni avulla jaksan nekin paremmin. Tämä on minulle Se Oikea. Suuria ilonaiheita ovat olleet uutena vuonna asettamieni tavoitteiden ihan mahtava saavuttelu. Juoksukunto on palautunut, kympin lenkit menevät jo oikein mukavasti. Pitempää lähden kokeilemaan aivan piakkoin. Keho alkaa jo tottua näihin. Salilla on joululoman aikojen uudelleen aloittelun jälkeen saanut lisäillä rautaa tankoon ihan napakkaan tahtiin, jes sille myös! Avannossa olen kulkenut ahkerasti, kun sen kynnykseni päättäväisesti ylitin. Onpahan mielettömän hyvä kehon palautumis- ja pään nollauskeino. Liikuntapuoli on nyt siis paremmalla tolalla kuin kertaakaan parin vuoden takaisen toipilaisuuteni jäljiltä. Tähän kun nyt lisään tuon kevätsiivouksen, ei voi suunta olla kun jälleen eteenpäin. Olen toiveikas ja intoa täynnä!

Tuo neljä viikkoa tulee olemaan kiintoisaa aikaa. Syödään vain puhdasta, oikeaa ruokaa, ei lainkaan mitään keinotekoista eikä myöskään viljoja tai maitotuotteita. Nuo periaatteet ovat toki tuttuja jo elokuulta asti ja kehoni on siihen tottunut, mutta nyt lähtee vielä ne satunnaisetkin ylimääräiset mässyt (joita moni kutsuu sanalla herkut) pois, ainakin neljäksi viikoksi. Itselleni tuo tarkoittaa lähinnä satunnaisia viipaleita homejuustoa, kerran viikossa napsaistuja leivänpuolikkaita, hotelliaamiaisen yhtä coctailpiirakkaa, viinilasillista, kerran kuukaudessa vedettyä perjantaipitsaa. Ne siivotaan nyt hus pois. Vähemmän potaskaa, enemmän tasapainoa!

Älä edes yritä, ei takuulla neljään viikkoon ainakaan!

Olen hyvin tyytyväinen, että en kaipaa karkkia enkä pullaa. Tumma suklaakaan ei ole niin hirveästi viime aikoina hotsittanut. Ehkäpä sain sitä jo tarpeekseni, joten päätän tästä edespäin nähdä vaivaa ja tehdä tarvittaessa raakasuklaata. Sokeri ei ole minun juttuni ja se vähä, mitä jossain sweet n' sour-kastikkeessa sitä on mukana riisini päällä ollut, on helppo korvata tiukalla tujauksella luomuchilikastiketta.

Sokeririippuvaisuus, pysy kaukana minusta ja rakkaistani!

Vielä se pakollinen totuuden hetki ennen aloitusta. Tästä tilanteesta lähdetään raikkoamaan. Kuva ei ole ihan tarkin mahdollinen, vaan kyllä siitä näkee tilanteen: siivottavaa piisaa. Vaa'alle en edelleenkään nouse eikä onneksi tarvitsekaan. Sen joka aamuinen vahtaaminen on mennyttä aikaa. Uusi kuva sitten neljän viikon päästä. Tänään tuli salitreenien jälkeen tämmöinen: (Fiilis oli paljon parempi kuin mitä tuo zoomailemiseen keskittynyt ilme antaa ymmärtää)

"Silloin kun siivotaan, niin silloin siivotaan, eikä leikitä ollenkaan, eikä leikitä ollenkaan..." Tämän elämäntapojen entisestään parantamisprojektin aikana ehdin varmasti tehdä aika paljon sali - ja juoksurintamallakin kasvavin voimin sekä terveellisen ruoan että lisääntyvän auringonvalon siivityksellä. Ihanaa nähdä, miten kuukausi voi vahvistaa! Mä niin onnistun! Mahtavia tulevia viikkoja odotellen toivotan upeaa ja terveyttä uhkuvaa kevätkuukautta kaikille muillekin!

(Kuvien lähteet: pizza- ja sokerikuva netistä)

Kun lopetin uskomasta "niitä on nyt liikkeellä"- lentsuihin ja oksennustauteihin ja päätin olla talvellakin terveenä

Ennen nielurisaleikkaustani (joka tehtiin, kun olin 20v) olin jatkuvalla antibioottikuurilla angiinan vuoksi. Leikkaus vei angiinan pois. En ole koskaan tupakoinut, luulen sen vaikuttavan siihen, että minulta ei kuulu jatkuvaa "perusröhinää". Muuten en ole ollut millään tavalla suojattu "pakollisia" kulkutauteja vastaan. Olin itsekin ennen Haluan olla minä-kampanjaa luullut, että nämä taudit tulevat, jos ovat tullakseen ja niille ei voi tehdä mitään, koska "niitä on liikkeellä". Pitää vain kestää. Se ei ole totta, nyt tiedän.

Viime elokuun 26. päivä otin aamuiseksi tavakseni juoda ensimmäisenä Taikajuomaa jokainen aamu puoli litraa. Helpottaa viides-kuudesosalla jo päivän nestetarvetta, virkistää enemmän kuin kahvi ja kaunistaa vahvemmin kuin Dior tai Chanel. Auttaa myös juhlien jälkeisiin aamuihin ;). Taikajuomaa-linkistä selvinnee, miksi näin on.

Käytän runsaasti kookosöljyä. Valmistan siinä usein ruokaa ja lisään sitä kahviini. Purskuttelen sillä toisinaan suuni eli teen valkoisten hampaiden ihanaisen salaisuuden Oil Pullingin ja jos on pientä käheyttä tai tunkkaisuuden tunnetta, laitan sitä lusikallisen nieluuni sulamaan. Luonnon antiseptinen käsittely ja kivun lievitys sekä kaunis raikastus.

Kahviini laitan päivittäin vähintään kerran pikapakuria, aamuisin tai iltaisin, jos tarvitsen supervoimia. Se on kätevää näin laiskalle ihmiselle. Ei tarvitse itse kiivetä puuhun keräämään kääpää ja keittämään ja uuttamaan sitä tuntitolkulla. Siksi valitsen toisten tekemän tuotteen. Se maksaa jonkin verran, mutta niin maksaisi antibioottikuurikin tai pari pakettia Finrexiiniä.

En käytä maitotuotteita. Ne lisäävät liman eritystä ja se ei nappaa minua. Siihen on käyty pitempi tie. Olen maitotilan tytär ja ensin tämä tuntui väärältä elämäntavalta jo senkin vuoksi, mitä olin oppinut arvostamaan, olenhan itsekin lypsänyt lehmiä siiihen asti, kunnes itse sain oman lapsen vasta 34-vuotiaana (tämä taas johtui ihan muista elämän realiteeteistä). Kahvin valitsen niin hyvää, että ei tarvitse sitä kermaa tai maitoa siihen, niin laadukasta, että se maistuisi upealta ilman mitään. Kuitenkin laitan siihen lusikallisen kookosöljyä, koska huomaan saavani siitä voimaa.

Lienee selvää, että syön erittäin paljon vihreää, punaista ja vähän myös keltaista vihannesta, oranssikin kelpaa. Kaalia, salaatteja, sipulia, paprikoita, kurkkua, tomaattia. Hedelmistä lähinnä keltaisia eli sitruunoita paljon ja päivässä noin yhden banaanin, myös yhtä vihreää eli avokaadoa, noin puolikas päivässä.

Proteiinini otan maustamattomasta hera- tai riisiproteiinista, kanasta, kalasta, lihasta ja munista. Yksinkertainen on kaunista. Hyvät rasvat tulevat kookos-, oliivi-, seesam-, macadamiaöljyistä ja pähkinöistä sekä avokaadoista. Sekaan voin nauttia kovimpina treenihetkinä magnesiumia. D-vitamiini voisi olla jees, tosin se on vähän lapsenkengissä ollut tämän talven. Mineraaleja pukkaa Kalaharin suolasta. Taikajuoman ja lukuisten kotimaisten marjojen lisäksi en millään jaksa dubata itseeni enää lisävitamiineja tabuista.

Hiilarini syön riisinä, bataattina tai banaanina. Viljatuotteiden koen turvottavan. Silloin tälloin kokeilen niitä, täysjyväruisleipä kun maistuu suussa hyvälle. Poden vuorokauden ennen kuin se on sulanut ja mennyt pois. Olen lukenut näistä asioista sen verran, että uskallan itse näin tehdä. Minua ei enää pelota olla ilman maitoa ja viljaa, kun olen hengissä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa vahvempana kuin ennen seitsemän kuukauden kokeilemisen jälkeen. Kun lapseni ja mieheni ovat tähän osittaisella tavalla osallistuneet (en ole ottanut heiltä mitään "pois" ilman lupaa), hekin voivat selvästi paremmin masuineen ja nieluineen päivineen. Kummallakaan ei ole ollut ainakaan toistaiseksi näitä pakollisia sairastuksia.

Sairastumista harva tarkoituksella valitsee, mutta asioille voi etukäteen tehdä kohtalaisen paljon. Olen itse käynyt pitkän tien synkästä masennuksesta ja kuoleman rajalta valoon ja iloon sekä hyvään oloon. Voin vain suositella asioita, minua ei sponsoroi näissä jutuissa kukaan tai mikään/minulla ei ole syytä mainostaa mitään merkkiä mistään tuotteesta. Silti pyrin ja yritän kertoa sitä ilosanomaa, jota itse olen kokenut ja koen ja tunnen joka päivä, kun suinkin voin ja jaksan.

Yhtä totuutta ei ole, vaikkakin sitruuna on sitruuna ja vihreä on vihreä, lukeepa siinä kyljessä mikä tahansa teksti. Siksi jatkan kokeilemista ja ennen kaikkea etsimistä. Rakkautta, terveyttä ja kevättä, ihmiset sekä äärimmäisen paljon aurinkoa!

ps. riisi-, hammas- ja salikuvan lisäksi muut kuvat netistä

Voimaa matalapaineisen viikon jälkeen? Kahvista munalla?

Taakse jäänyt viikko kahnasi vastaan vähän kaikessa. Se loi komean konstrastin toissa viikolle, joka oli vuoden mittaisen sairaslomani (vuonna 2011-2012) jälkeen ensimmäinen niin  loistokas liikuntaviikko, että olin euforisen onnellinen pystyttyäni siihen. Keho palautui ihan hyvin. Mieli tuli vähän jälkijunassa. Elän sen verran täysillä, että silloin, kun on voimaa, en säästele, vaan menen enkä meinaa. Menneellä viikolla oli hiljaista. Kävin juoksemassa kyllä oikein mukavasti viime aikojen vakkarilenkkini 8 kilsaa 10 minuuttia nopeammassa ajassa kuin tuona huippuviikkona, vaikka en vielä tavoittelekaan erikseen mitään vauhteja, kunhan juoksen. Tiellä on hyvä olla ja antaa jalkojen kantaa, olla vain kyydissä.

Avannossa kävin kaksi kertaa. Se on ihan tavoitteeni mukaista. Siitä tulee hyvä olo ja joka kerta se itsensä voittamisen tunne. Salitreenit pidin ohjattavilleni. Siinäpä se sitten olikin. Yhtä äkkiä viikko oli mennyt, vaikka tuntui, että se laahusti, kuten minäkin. Energia meni arjen pyöritykseen, muutamien isompien ja pienempienkin murheiden lokerointiin pään sisällä, harmiin siitä, että ei vain irronnut nyt sitä, mitä edellisellä viikolla. Jäin tavoitteitteni jalkoihin ja piti vaan möhnöttää.

Aurinko hukassa?

Ehkäpä viikkoni ei kuitenkaan ollut liikunnallisesti epäonnistunut, vaan ihan oikein minulle. Keho tuppaa olemaan viisas. Onpahan nyt pidetty välillä Kevyt Viikko, kehitykselle välttämätön, nousujohteisuuden säilyttämisen lisäksi. Olisipa tainnut muuten unohtua ja tullut mentyä entistä lujempaa. Piriformisongelman poissa pitämiseksi ei lisätä liikaa kilometrejä liian äkkiä, levossa lihas kasvaa ja lienee mielellekin hyvä olla hetki tavoittelematta koko ajan uutta ja parempaa suoritusta. Vaikka en etukäteen tätä ohjelmaani kirjoittanut, se tuli nyt pidettyä. Mukavaa kuitenkin, että se on nyt ohi ja uusi uudenlainen viikko uusine ärsykkeineen edessä.

Kokeilin myös hiilarimpaa viikonloppua, jos sillä saisi vaikka mielen nikrahtamaan asteen korkeammalle. Tingin viljattomuudesta ja vähän maidottomuudestakin eli testimielessä tein poikkeuksen kohtalaisen paleoon syömiseeni. Elokuun alun jälkeen ensimmäistä kertaa näin reilusti. Perjantaina söin hyvällä mielellä mieheni taikoman herkullisen pizzan, joka oli ihan normipullalle tehty. Oli suussa taivaallista, toki olo ei sen jälkeen mitä viehättävin. Lauantaina maisteltiin appivanhempien tuomaa kuivaa ja laadukasta tuliaisvalkkaria ja kuunneltiin räyhäkkää rockia paikallisessa, jälkimmäinen oli melko paleota toki ;) Sunnuntaina söin äidin pöydässä rieskaa maidon kera. Maistui lapsuudelta, mutta vatsa ei tykännyt aikamatkasta menneisyyteen. Pönäkkä ja pyöreä olo kesti ikuisuuden ennen kuin suli pois. Ei tarvitse ihan hirveän kokenut ravintotieteilijä olla, että tajuaa nykyisen ruokavalion sopivan minulle hyvin. Maanantaina oli suloista palata makoisan mustikkapuolukkasmoothien myötä arkeen. Olen löytänyt tässä asiassa tieni.

Maanantai-iltapäivän iloksi kokeilin uutta namia. Munakahvi kuulostaa minusta ällöttävältä, joten nimesin oman versioni otsikolla Kahvi munalla. No, joku voisi lohkoa siitäkin kaksimielistä läpändeerusta, mutta pois se minusta ;). Tein vähän kevyemmän version yhdellä munalla, koska tämän oli tarkoitus olla pieni välipala. Kun joku kerta teen tästä aamiaista, laitan kaksi munaa ja rasvaa enemmän.

Blenderiin suoraan: 1 muna raakana, 1,5 tl kookosöljyä, 1 tl kanelia, ripaus vaniljajauhetta, ruiskaus hunajaa makeudeksi, ripaus kalaharinsuolaa. Varmuudeksi laitoin koneen surisemaan ennen kuin lisäsin tulikuuman ja supervahvan kahvin (Africafe), pelotti, että muna keittyy muuten. Tästä tuli upea! Ripsaisin koristeeksi vaniljaa ja join vähän liian nopeasti, kun oli niin hyvää. Kuvan ehdin kuitenkin ottaa. Nälkä pysyi loitolla noin 2,5 tuntia ja olo virkeänä. Tunsin itseni baristaksi. Tykkäsin tästä. Teki mieli tehdä heti toinen perään.

Minulla on ikävä aurinkoa, joka ei ole mahtanut hipaista nenänpäätäkään viikkokausiin. En voi vähätellä sen merkitystä mokomaan matalapaineeseen. Onkohan se enää tuolla pilviverhon ja sumun takana? Tuntuu, että loska yltää taivaaseen asti. Säästä valittaminen on turhaa, (vaikka kyllä minä valoa kaipaan) kun sille ei mitään voi. Sen sijaan aion voida kahmia valonpisaroita tien päältä kilometreistä (loskaa tai ei, sille sama), musiikista korvissa, itselleni oikeanlaisesta ruoasta, riittävästä vedestä ja ajoissa nukkumaan menemisistä, salitreenin hetkistä ja kirpaisevista kylvyistä hyisessä järvessä. Tämä on uusi viikko. Minä itse olen aurinko. Kjäh!

(Kuvat kahvikuvaa lukuunottamatta netistä)

Leivälläki ellää, mut maidotta/viljatta rikastuu - ei mautonta, väritöntä, tuoksutonta, vaan raudallista ja juoksevaista elämää.

Mitä maidottomuus ja viljattomuus tekee tavikselle, jolla ei ole kummallekaan allergiaa? No, olen limaton eli en joudu niistämään nenää, en köhimään kurkkuani kuin ehkä hyvin vähän kerran viikossa. En sairastu niihin "niitä on nyt liikkeellä"-lentsuihin. En kuorsaa enää. Maidottomuus, rahkasta vapaa elämä! Leivättäkö? Puurottako? Joo, olen ilman turvotusta. Siedän litteää vatsaa. En vedä sinne mitään jauhoisaa. Mistä sitten saan nämä ravintoaineet, joita ihminen tarvitsee? Mistä se kuitu ja kalsium tulee? Elänkö, selviänkö?

Aamuisin juon paljon hehkuttamani taikajuoman (ohje täältä: taikajuoma). Kahviin tulee puolitoista teelusikallista ihanaista Africafe-pikakahvia ja samanverran kookosöljyä. Smoothien hypersalainen resepti tulee nyt tässä: marjat, proteiinijauhe, pikkasen hiilaria (käytännössä puoli banaania), sillä hetkellä inspiroidut hippipulverit (ns. superfoodit /jos välttämättä tahdot, ei tarvi muuten) ja nesteet. Surrrsurrr ja nykyisin tykkään ne nopsasti ryystää, joten teen ohutta sörsseliä, paljon nestettä. Jos tahtoo lusikoida, nestettä sitten vähemmän.

Pirtelö (tai trendisti) Smoothie:

1-2 dl marjoja suoraan pakkasesta
1 mitta maustamaton proteinijauhetta
1/2 banaania
nestettä (vettä, mantelimaitoa, makoisaa teetä, mitä, vaan mistä tykkäät) sen verran, että on sopivan juotavaa tavaraa

hifistellen: sitruunan hedelmälihaa (sitä jää itsestään taikajuomasta, heitän sen blenderiin, ja joitain superfuud-jauheita mielesi mukaan, nämä eivät ole välttämättömyys, mutta kivaa ne ovat) Jos et juo terveellistä rasvaasi laadukkaassa kahvissasi, lisää se pirtelöösi.

Lounaalla sitten:

Lasissa vihreää teetä kylmänä. Opettele nauttimaan. Iisiä ja tekee hyvää!

Monivärisesti kasviksia. Kanaa, lihaa, kalaa. Mitä vaan niistä, ilman nisujauhorasvakuorrutetta. Toisinaan otan proteiininlähteen mukaan töihin (seuraten ruokalistaa) Tuppervaara-kuksassa, mutta salaatti ja terveellistä rasvaa, kuten oliiviöljyä, löytyy pyydettyäni jo koulumme salaattitarjoulun yltä. <3


Välipalana:

Kuivattuja marjoja ja pähkinöitä järkälemäisen teemukin (0,4 l)  kera. Lautanen on pienin Arabian valikoimasta ;)

Päivällinen (treenin jälkeen, juokset tai nostat, hiilaria messiin, nykyään otan vähän riisiä, vaikka en ois treenannutkaan):

Hiilariksi riisiä, proteiiniksi  lihaa, kalaa tai kanaa (kuten tässä) ja  vitaminoksi ihan helposti vaan kurkkua ja paprikaa, 

Tässä kohtaa elämää saattaa olla tunne, että voi kun saisi jotain nannaa. Sehän on ihan elämintä elämää. Silloin otetaan suklaata ja ehkä jopa kaffia. Sohovalla ja viltin alla.

Rosenttia eikä mittään rasvasokerimössöä.

Sitten ehkä juostaan tai käydään uimasilla tai jopa molempia. Saunaan, uimaan, saunaan uimaan, Monta kertaa. Hieno fiilis!

Munia! Joka päivä pittää olla munia. Illallisella macadamapähkinä- tai oliivi- tai kookosöljyssä munakasta. Sipulia, paprikaa, mitä vaan, joskus sekaan jopa syntinen homejuustoviipale. Näillä nukkuu makeammin, nostaa komeammin ja juoksee nopeammin.

Mistä minä saan kuitua ja kalsiumia? En jaksa laskea tänään, koska vatsani toimi paremmin kuin koskaan ja olen virkeä ja reipas jopa vaikeinakin päivinä. Marjoista, kasviksista, munista, heraproteinista, superfoodeista, hyvistä rasvoista? En nykyään lisää enää edes Psylliumia, jos ei tarvi saada jauhelihaa pysymään pullina tai murekkeena. En ole käynyt inbodyssä viime aikoina, mutta miestäni leikillisesti harmittaa, kun ei ole kyljessäni jenkkakahvaa (englanniksi romanttisemmin  "lovehandles"), mistä kiinni saa.

Lähde:netti

Jos sitten lisää kookosöljyä johonkin, joka ei vaan oikeesti ole "sinun", ja joka tahtoo "vain leikisti rakastaa"- niin siitä ei sillä terveellistä tuu. Sipsi kookoksessa, noup. Raakaa, vihreää, värikästä, lihaisaa. Siinä se on ja vähän riisiä sekkaan tai banaani. Ei lisättävää, edes pönttöön.