Sielun temppelin toinen siivousviikko

Mitä uutta Kevätsiivous on kehooni ja mieleeni tähän mennessä tuonut? Ruokavalioni on ollut paleomainen jo elokuusta, mutta viilattavaa siitä on löytynyt. On äärimmäisen kiinnostavaa kokeilla, miten keho reagoi, kun jättää pois kaiken turhan ja nauttii vain puhdasta ruokaa, jonka koostumuksen itse tietää. Syö ja juo vain kehoa ravitsevaa eikä mitään sitä vahingoittavaa. Yksinkertainen perussääntö, jonka sisäistämiseen on tietenkin mennyt aikaa ja oppiminen jatkuu yhä.

Ihana vinkki smoothien mukaan ottamiseen: Soda Streamin isosuinen pullo!

Toisella viikolla olen keskittynyt harjoittelemaan sopivaa hiilihydraattien määrää juuri tälle keholle, johon olen syntynyt. Maanantaina juoksin kympin tasavauhtisen lenkin ja menin ilmeisesti liian vähillä hiilareilla, koska meno oli tahmeaa ja raskasta. Lisäsin hiilarien määrää, enemmän banskua ja bataattia. Kevätsiivouksen aikana en käytä lainkaan riisiä, se on nyt sivussa nämä viikot. 

Uunibataatit ovat ihania ja nopeita valmistaa!

Keskiviikkona juoksin vitosen testijuoksun, siinä juostaan 5 km niin lujaa kuin pääsee. Kuvittelin, että ehkä pystyn noin 35 minuuttiin, kun kaikkeni tiristän, mutta niin vain kävi, että tulos oli 30 min 39 s. Se tuntui hienolta, vaikka aika ei kilpaile parhaan kuntoni kanssa vielä samassa sarjassa. On kuitenkin aivan upea tunne, että pystyn ja jaksan taas ja uskalsin riuhtoa itseni ylitse tuon pelottavan mukavuuskynnyksen. Olihan mielettömän hieno hetki tehdä näin raskas suoritus, kun viime juoksutestini on marraskuulta 2011. Luulin, että en tule tekemään sellaista enää ikinä ja tässä sitä ollaan - ihan kelpo tuloksen kanssa onnensa kukkuloilla. Juoksun jälkeen kehittelin elämäni palauttavan aterian: mustikasta, banaanista, protskujauheesta ja sitruunasta. Se on herkkua se ja toimii! Hyvin jaksoin mustikkahyveen voimin pitää vielä testin päälle kuntosaliryhmälleni treenit verryttelyineen ja venyttelyineen ihan hymyn kera.

Lempipalkkarini <3

Testijuoksun jälkeen piti höllentää otetta liikunnassa pariksi päiväksi, antaa kehon levätä. Nukuin makeita yöunia. Aloin painottaa hiilarit iltaan, päivän viimeiselle aterialle ja edelleen ihan viimeisenä ennen nukkumaanmenoa unibanaani kera mantelimaidon, jota en jaksa väsätä itse. Se on minun poikkeamani Kevätsiivouksen täydellisyydestä. Pieni särö pitää jalat maassa. Se on itselleni tarpeen, että en ala nähdä lisäaineita ja myrkkyjäämiä jokaisessa suupalassa. Tavoitteenani on vapaus syömisessä, ei paniikki, pelko eikä syömishäiriö.

Vihreää olen lisännyt syömisiini vielä verrattuna viime viikkoon. Kuvittelin alkujaan syöväni sitä riittävästi, mutta se on ollut vain näppituntumaa, nyt sen huomaa. Viime viikosta alkaneen vihersmoothieinnostukseni myötä on ollut helppo lisätä vihreän määrää. Miten hyvää tekeekään lehtivihreä, voiko olla kovin montaa yksittäistä ainetta, jota voisi enemmän ylistää! Luonnon suuri rikkaus ja niin lähellä ulottuvillamme nautittavaksi!

Viikonlopun aloitusdrinksu: Pinaattia, parsakaalia, banaania, sitruunaa, protskua ja vettä. 

Kalorien laskeminen, annosten punnitseminen ja rasvan pelko ovat kaikki kuolleet minusta. Mitään niistä en enää tarvitse. Näiden asioiden omaksumiseen on toki mennyt aikaa, mutta nämä kaksi viikkoa ovat kirkastaneet niitä mielessäni. Tarvitsen riittävästi hyviä ravintoaineita ja rasva on ehdottomasti yksi tärkeimmistä, nautin sitä jokaisella aterialla kookos-, oliivi- tai macadamiaöljyn muodossa tai sitten ihan avokadona. Tarvitsen myös sen verran ruokaa, että vatsani tulee tyytyväiseksi, joten keittiövaaka ja muut laskurit hiiteen, olen itse oma mittarini. Aamen.

Lauantaina vihdoin tapahtui se, mitä olen odottanut ja haaveillut pitkään. Juoksutossuni suutelivat maata jokaisella askeleellani vajaan 16 kilometrin verran. Unelmieni pitkä, rauhallinen juoksulenkki on vihdoin totta! Joulukuussahan vielä alkuvuoden tavoitteitani miettiessäni päätin kävellä, kävellä, kävellä, kunnes juoksen. En ollut lainkaan varma, toteutuisiko tuo ikinä kaikkien vaikeuksien jälkeen, mutta tässä sitä nyt ollaan. Kiitos, kiitos, kiitos!

Tämän viikon Kevätsiivous-osion elämästäni pyhitin juoksemiselle ja hiilarimäärän säätämiselle sopivaksi voimilleni. Taisin onnistua, sillä muuten nuo erityiset juoksulenkkini olisivat kyllä tyssänneet alkuunsa, samoin arjen pyörittäminen sen päälle. Nukuinkin kyllä erinomaisia yöunia, jälleen vertaan vain itseeni, joka olen ollut heikko nukkuja aina. Nyt taidan näillä eväillä olla ihan hyvä nukkuja. Hiukkasen olisi tehnyt mieli ottaa itsestäni jo vertailukuvaa kahden viikon takaiseen alkutilannefotoon, sen verran litteämmäksi vatsani on käynyt ja lempparihousujeni vyötä on pitänyt tällä viikolla pykälän verran kiristää. On vapauttavaa huomata, että saa syödä hyvin ja herkullisesti vatsansa vetämän verran, jaksaa sekä osaa liikkua ilman painetta kalorien kuluttamisesta tai laihtumisesta, mielessä se, että tahdon vahvemmaksi, terveemmäksi ja parempikuntoiseksi ja se näkyy sitten peilissä ja vaatteiden löystymisenä vielä kaiken päälle. Tämä sopii oikein hyvin minulle ja keholleni. Olemme yhdessä tyytyväiset matkaamaan seuraavaan viikkoon ja kenties kokemaan jälleen uusia mukavuuskynnyksen ylittämisiä. Kiitän, kumarran ja jatkan valitsemallani tiellä.

Sielun temppelin ensimmäinen siivousviikko

Ensimmäinen kevätsiivousviikko alkoi osaltani päivää etuajassa, sunnuntaina. En malttanut odottaa virallista alkua, vaan napsaisin turhakkeet pois ruokavaliosta ja lisäsin vettä tilalle jo varaslähdöksi. Periaatteista suurin osa on tuttuja kuitenkin jo elokuulta, ajoilta, jolloin blogini lähti liikkeelle, joten ei kun menoksi sitten vaan. Päätös kun oli tehty, niin sehän on silloin toteuttamista vaille valmis. Maanantaina siivousryhmä starttasi virallisesti ja siellä tuli paljon asiaa, joka oli itselle jo selvää, koska ryhmään sai ilmoittautua ihan kuka vaan, joka kehoaan "siivota" tahtoo. Uutta oppimaan sinne kuitenkin olen lähtenyt ja odotan sitä myös sieltä löytäväni ihan hyvillä mielin.

 Salilla kävin sunnuntain jälkeen uudestaan jo heti maanantaina. Tiistaiaamuna olisin voinut ottaa jo vertailukuvaa edellisen blogikirjoitukseni alkuasetelmaan, sen verran tehokkaita olivat siivouksen lähtöpäivät. Housunvyötärö kävi heti löystymään ja kasvot virkistymään. Vesi puhdistaa, kun ei lataa uutta likaa sekaan! Miksi ihmeessä se olikaan taas jäänyt vähemmälle, miksi? Ei ole vaikeaa pitää lasia, pulloa tai kunnon jumbomukia esillä ja hörppiä siitä ohimennen tai vetäistä pitempi siivu. Jättikokoinen Taika-muki asuu jälleen yötkin yöpöydälläni, naukkailen siitä nyt elämän eliksiiriä, kun kuitenkin herään öisin muutaman kerran ja sehän on muuttunut siinä taikavedeksi. Toimii, tepsii ja tehoaa!

Riisi jäi nyt hiilareista tämän tehosiivouksen ajaksi pois. Tilalle otin alkuun bataattia ja sain vihdoin innostuttua tekemään kauan haaveilemiani bataattiranskiksia, joista tuli jumalaisia. Seuraksi ruokaisa salaatti munista, pähkinöistä, avokadosta ja kasviksista. Tämä on minun käsitykseni herkusta, ei munkki eikä donitsi eikä pussillinen nallekarkkeja tai sipsisäkki. Söin näitä silmät kiinni onnesta, rakastuin taas!

Jumalainen ateriani maanantai-illalta.

 Treeni kulkee. Painoja on saanut tällä viikolla lisätä. Keskiviikkona tein ojentajapunnerrusennätykseni ja torstaina jalkakyykkäsin toista kertaa raskainta taakkaani ikinä. Tällä viikolla ovat myöskin yksityiselämässä edelleen jatkuvat haasteet aiheuttaneet siinä määrin suomalaiskansallista v*tutusta, että on viikon kyykyt ja mavet tehty siihen malliin ja semmoisella taakalla, että mummokävelyllä edetään tänäänkin. Onneksi ruokailu on ollut helppoa, selkeää ja vaivatonta sekä voimia antavaa, niin ei ole tarvinnut muuta kuin tehdä eväs ja imaista nassuun, että on tämäkin viikko voittajana selvitty.

Kehitys tuntuu niin voittajafiiliksenä!

Juoksuun en ole saanut satsattua tällä viikolla, liika on liikaa. Salilla kun on tehnyt sen verran tiukempaa settiä, niin lihas pistää pikkusen hanttiin, vaikka mieli tielle kaipaakin. Arjen haasteet toki osasyynä tähän, voimallisempana aikana olisin lenkitkin tehnyt. Tämä kaikki kyllä riittää oikein mainiosti, hyvin ylpeä olen, että henkisesti rankan viikon ohessa kevätsiivous sujuu kuin itsestään. Kiitän siitä Kukkaa, joka tähän on hyvän perustan kampanjallaan tarjoillut ja itseäni, että näin sen verran vaivaa, että opettelin uuden tavan ravita sieluni temppeliä. Sitä paitsi, onhan tässä vielä viikonloppua jäljellä, ehtii kipaista lenkinkin, kun oikein sisuuntuu.

Viikon kohokohtiin lasken tähän astisen viherpiiperrykseni maksimoinnin eli smoothien oikeista ja aidoista vihreistä ruoista eikä vain jauheista. Sen merkitys selkeni nyt mieleeni ja heti kehittelin oman ensimmäisen reseptini. Nautin niiden kasaamisesta, koska toteuttaminen on nopeaa ja kokeileminen kiehtovaa. Laitoin viherherkkuuni näitä:

... ja totta kai siitä tuli fantastisen makuinen, pehmeä, suussasulava, ravitseva ja tämän näköinen:

Mikä vihreys!

Tästä tulee pysyvä osa eloani, aineksia mukavasti vaihdellen. Mielikuvanakin jo tuota nauttiessa tuntee terveyden ja voiman valuvan kehoon juoman mukana ihan kuin antaisi hunajaa Maailman Vahvimmalle Nallelle tai maapäkinöitä Hessu Hopolle. Sitä tämä tekee minulle.

Nukkuminen, tuo elämäni ikiaikainen dilemma, on ollut kuitenkin ihan kohtalaista mielessä pyörineistä asioista huolimatta. Se on aikamoinen ihme. Yleensä huolet vievät uneni niin kauas kaakkoon, että niitä etsitään viikko tolkulla vielä asioiden loksahdettua paikoilleenkin. Iltaisin, kun talo hiljenee, otan unibanaanin ja pienen lasillisen mantelimaitoa, kääriydyn vilttiin ja nautin ne rauhallisesti kiitollisena siitä, että kaukana ovat ajat pakollisista mehukeittorahkasulkeisista täyteen mahaan ja vielä kauempana ajat, jolloin en uskaltanut juoda lasillista vettä illalla, ettei vaaka vaan huomenna näytä isompaa tai edes samaa lukua kuin oli aamulla näyttänyt. Sitten kömmin peiton alle pehmeästi lihakset raukean kipeinä. Siivous jatkuu ja puhdasta tulee. Huoletkin haihtuvat vielä kevään tuuliin, niin siinä käy!

Uskalla, kokeile, haasta itsesi, pelkää, rohkaistu, säikähdä, rauhoitu, testaa, mikä on sinulle hyvä, käy jaakobinpainia, pety, nuole haavasi, lepää, palaa lähtöruutuun, kerää voimat, nouse uudelleen ja innostu jälleen! Mitään ei voita eikä saa, jos jää laakereilleen, tyytyy haaveilemaan haaleasti, että tahtoisin, yritän, pitäisi, mutku. Tee, niin tapahtuu! Etsi, niin löydät! Onneen tarvitaan ennen kaikkea avonaiset silmät ja rutkasti tahtoa. Hippunen tähtipölyä tipahtaa kyllä sitten itsestään kaiken ylle. Hyvää viikonloppua!

(kuvat ruokakuvia lukuunottamatta netistä)

Kehon kevätsiivous: neljä vallan huikeaa viikkoa edessä!

Olen ilmoittautunut mukaan kevätsiivoukseen oikein porukalla, Kevätsiivousryhmään. Kyseinen kehon puhdistus, -virkistys ja hyvinvoinnin kohotusoperaatio kestää neljä viikkoa huomisesta alkaen. Vaarana on kuulemma, että voi jokunen kilokin tippua siinä ohessa, vaikka laihdutuskuurista tai ihmedietistä  EI ole todellakaan kyse. Haluan olla minä-kampanjan myötä olen iloinnut kovasti muutoksissa, joita itselleni sopivaksi kokemani ruokavalio on voinnissani, voimissani, liikkumisessani, jaksamisessani ja yöunissani saanut aikaan, mutta olen varma, että yhä on vara parantaa. Vielä löytyy villakoiria kehon kammareista ja pölypalleroita bodyn "nurkista". Niiden kimppuun käyn nyt.

Ruokapöydän aurinko.

Arjessa on ollut viime viikkoina hieman enemmän huolia ja haasteita, mutta ruokavalioni avulla jaksan nekin paremmin. Tämä on minulle Se Oikea. Suuria ilonaiheita ovat olleet uutena vuonna asettamieni tavoitteiden ihan mahtava saavuttelu. Juoksukunto on palautunut, kympin lenkit menevät jo oikein mukavasti. Pitempää lähden kokeilemaan aivan piakkoin. Keho alkaa jo tottua näihin. Salilla on joululoman aikojen uudelleen aloittelun jälkeen saanut lisäillä rautaa tankoon ihan napakkaan tahtiin, jes sille myös! Avannossa olen kulkenut ahkerasti, kun sen kynnykseni päättäväisesti ylitin. Onpahan mielettömän hyvä kehon palautumis- ja pään nollauskeino. Liikuntapuoli on nyt siis paremmalla tolalla kuin kertaakaan parin vuoden takaisen toipilaisuuteni jäljiltä. Tähän kun nyt lisään tuon kevätsiivouksen, ei voi suunta olla kun jälleen eteenpäin. Olen toiveikas ja intoa täynnä!

Tuo neljä viikkoa tulee olemaan kiintoisaa aikaa. Syödään vain puhdasta, oikeaa ruokaa, ei lainkaan mitään keinotekoista eikä myöskään viljoja tai maitotuotteita. Nuo periaatteet ovat toki tuttuja jo elokuulta asti ja kehoni on siihen tottunut, mutta nyt lähtee vielä ne satunnaisetkin ylimääräiset mässyt (joita moni kutsuu sanalla herkut) pois, ainakin neljäksi viikoksi. Itselleni tuo tarkoittaa lähinnä satunnaisia viipaleita homejuustoa, kerran viikossa napsaistuja leivänpuolikkaita, hotelliaamiaisen yhtä coctailpiirakkaa, viinilasillista, kerran kuukaudessa vedettyä perjantaipitsaa. Ne siivotaan nyt hus pois. Vähemmän potaskaa, enemmän tasapainoa!

Älä edes yritä, ei takuulla neljään viikkoon ainakaan!

Olen hyvin tyytyväinen, että en kaipaa karkkia enkä pullaa. Tumma suklaakaan ei ole niin hirveästi viime aikoina hotsittanut. Ehkäpä sain sitä jo tarpeekseni, joten päätän tästä edespäin nähdä vaivaa ja tehdä tarvittaessa raakasuklaata. Sokeri ei ole minun juttuni ja se vähä, mitä jossain sweet n' sour-kastikkeessa sitä on mukana riisini päällä ollut, on helppo korvata tiukalla tujauksella luomuchilikastiketta.

Sokeririippuvaisuus, pysy kaukana minusta ja rakkaistani!

Vielä se pakollinen totuuden hetki ennen aloitusta. Tästä tilanteesta lähdetään raikkoamaan. Kuva ei ole ihan tarkin mahdollinen, vaan kyllä siitä näkee tilanteen: siivottavaa piisaa. Vaa'alle en edelleenkään nouse eikä onneksi tarvitsekaan. Sen joka aamuinen vahtaaminen on mennyttä aikaa. Uusi kuva sitten neljän viikon päästä. Tänään tuli salitreenien jälkeen tämmöinen: (Fiilis oli paljon parempi kuin mitä tuo zoomailemiseen keskittynyt ilme antaa ymmärtää)

"Silloin kun siivotaan, niin silloin siivotaan, eikä leikitä ollenkaan, eikä leikitä ollenkaan..." Tämän elämäntapojen entisestään parantamisprojektin aikana ehdin varmasti tehdä aika paljon sali - ja juoksurintamallakin kasvavin voimin sekä terveellisen ruoan että lisääntyvän auringonvalon siivityksellä. Ihanaa nähdä, miten kuukausi voi vahvistaa! Mä niin onnistun! Mahtavia tulevia viikkoja odotellen toivotan upeaa ja terveyttä uhkuvaa kevätkuukautta kaikille muillekin!

(Kuvien lähteet: pizza- ja sokerikuva netistä)

Kun lopetin uskomasta "niitä on nyt liikkeellä"- lentsuihin ja oksennustauteihin ja päätin olla talvellakin terveenä

Ennen nielurisaleikkaustani (joka tehtiin, kun olin 20v) olin jatkuvalla antibioottikuurilla angiinan vuoksi. Leikkaus vei angiinan pois. En ole koskaan tupakoinut, luulen sen vaikuttavan siihen, että minulta ei kuulu jatkuvaa "perusröhinää". Muuten en ole ollut millään tavalla suojattu "pakollisia" kulkutauteja vastaan. Olin itsekin ennen Haluan olla minä-kampanjaa luullut, että nämä taudit tulevat, jos ovat tullakseen ja niille ei voi tehdä mitään, koska "niitä on liikkeellä". Pitää vain kestää. Se ei ole totta, nyt tiedän.

Viime elokuun 26. päivä otin aamuiseksi tavakseni juoda ensimmäisenä Taikajuomaa jokainen aamu puoli litraa. Helpottaa viides-kuudesosalla jo päivän nestetarvetta, virkistää enemmän kuin kahvi ja kaunistaa vahvemmin kuin Dior tai Chanel. Auttaa myös juhlien jälkeisiin aamuihin ;). Taikajuomaa-linkistä selvinnee, miksi näin on.

Käytän runsaasti kookosöljyä. Valmistan siinä usein ruokaa ja lisään sitä kahviini. Purskuttelen sillä toisinaan suuni eli teen valkoisten hampaiden ihanaisen salaisuuden Oil Pullingin ja jos on pientä käheyttä tai tunkkaisuuden tunnetta, laitan sitä lusikallisen nieluuni sulamaan. Luonnon antiseptinen käsittely ja kivun lievitys sekä kaunis raikastus.

Kahviini laitan päivittäin vähintään kerran pikapakuria, aamuisin tai iltaisin, jos tarvitsen supervoimia. Se on kätevää näin laiskalle ihmiselle. Ei tarvitse itse kiivetä puuhun keräämään kääpää ja keittämään ja uuttamaan sitä tuntitolkulla. Siksi valitsen toisten tekemän tuotteen. Se maksaa jonkin verran, mutta niin maksaisi antibioottikuurikin tai pari pakettia Finrexiiniä.

En käytä maitotuotteita. Ne lisäävät liman eritystä ja se ei nappaa minua. Siihen on käyty pitempi tie. Olen maitotilan tytär ja ensin tämä tuntui väärältä elämäntavalta jo senkin vuoksi, mitä olin oppinut arvostamaan, olenhan itsekin lypsänyt lehmiä siiihen asti, kunnes itse sain oman lapsen vasta 34-vuotiaana (tämä taas johtui ihan muista elämän realiteeteistä). Kahvin valitsen niin hyvää, että ei tarvitse sitä kermaa tai maitoa siihen, niin laadukasta, että se maistuisi upealta ilman mitään. Kuitenkin laitan siihen lusikallisen kookosöljyä, koska huomaan saavani siitä voimaa.

Lienee selvää, että syön erittäin paljon vihreää, punaista ja vähän myös keltaista vihannesta, oranssikin kelpaa. Kaalia, salaatteja, sipulia, paprikoita, kurkkua, tomaattia. Hedelmistä lähinnä keltaisia eli sitruunoita paljon ja päivässä noin yhden banaanin, myös yhtä vihreää eli avokaadoa, noin puolikas päivässä.

Proteiinini otan maustamattomasta hera- tai riisiproteiinista, kanasta, kalasta, lihasta ja munista. Yksinkertainen on kaunista. Hyvät rasvat tulevat kookos-, oliivi-, seesam-, macadamiaöljyistä ja pähkinöistä sekä avokaadoista. Sekaan voin nauttia kovimpina treenihetkinä magnesiumia. D-vitamiini voisi olla jees, tosin se on vähän lapsenkengissä ollut tämän talven. Mineraaleja pukkaa Kalaharin suolasta. Taikajuoman ja lukuisten kotimaisten marjojen lisäksi en millään jaksa dubata itseeni enää lisävitamiineja tabuista.

Hiilarini syön riisinä, bataattina tai banaanina. Viljatuotteiden koen turvottavan. Silloin tälloin kokeilen niitä, täysjyväruisleipä kun maistuu suussa hyvälle. Poden vuorokauden ennen kuin se on sulanut ja mennyt pois. Olen lukenut näistä asioista sen verran, että uskallan itse näin tehdä. Minua ei enää pelota olla ilman maitoa ja viljaa, kun olen hengissä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa vahvempana kuin ennen seitsemän kuukauden kokeilemisen jälkeen. Kun lapseni ja mieheni ovat tähän osittaisella tavalla osallistuneet (en ole ottanut heiltä mitään "pois" ilman lupaa), hekin voivat selvästi paremmin masuineen ja nieluineen päivineen. Kummallakaan ei ole ollut ainakaan toistaiseksi näitä pakollisia sairastuksia.

Sairastumista harva tarkoituksella valitsee, mutta asioille voi etukäteen tehdä kohtalaisen paljon. Olen itse käynyt pitkän tien synkästä masennuksesta ja kuoleman rajalta valoon ja iloon sekä hyvään oloon. Voin vain suositella asioita, minua ei sponsoroi näissä jutuissa kukaan tai mikään/minulla ei ole syytä mainostaa mitään merkkiä mistään tuotteesta. Silti pyrin ja yritän kertoa sitä ilosanomaa, jota itse olen kokenut ja koen ja tunnen joka päivä, kun suinkin voin ja jaksan.

Yhtä totuutta ei ole, vaikkakin sitruuna on sitruuna ja vihreä on vihreä, lukeepa siinä kyljessä mikä tahansa teksti. Siksi jatkan kokeilemista ja ennen kaikkea etsimistä. Rakkautta, terveyttä ja kevättä, ihmiset sekä äärimmäisen paljon aurinkoa!

ps. riisi-, hammas- ja salikuvan lisäksi muut kuvat netistä