tag:blogger.com,1999:blog-65113051664421716912024-03-18T20:01:54.811-07:00Pikku Taistelija"Kiitollisuus on rikkautta. Valittaminen on köyhyyttä."Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.comBlogger36125tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-89621197355569792302015-07-24T10:38:00.000-07:002015-12-29T11:30:58.134-08:00Elämää ennen ja jälkeen Boot Campin - Ihme Punkero juoksee jälleenKesällä 2011 olin elämäni kunnossa. Olin timmi, kevyt, rasvaton, lihaksikas ja niin hyvässä kunnossa, että jaksoin juosta iloisesti 42,2 kilsaa vähän yli 4 h 20 minuuttiin ja nostella romua enemmän kuin ikinä ennen tai jälkeen. Kaiken piti olla upeasti, olinhan tapellut painonhallintani (anoreksia vs. reipas ylipaino) kanssa tuohon mennessä 40 vuotta. Mielestäni olin vihdoin oppinut, miten liikunnan ja ruokavalion avulla saan säädeltyä itseni tasan sen kokoiseksi kuin haluan olla ja pysytellä siinä. Vaikka nautin juoksusta ja salitreenistä todella paljon myös henkisesti ja ne olivat lääke stressiin, kuitenkin ehkä eniten motiivina oli olla sen näköinen, jollaisena kuvittelin kelpaavani parhaiten ja olevani riittävä. Burn out/masennus tuli aika lailla puskista ja vei työkyvyn ja elämänhalun vuodeksi. Olin juossut karkuun kaikkia kovia kokemuksiani, huoliani ja ahdistuksiani ja kun en niitä voinut hallita, hallitsin sitten kehoani ja hain hyväksytyksi tulemista ja arvostusta sen kautta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtuVnsUPwqU4k1deqO0z1mseNVlnMkG3RBHvYY-CmRNecRDJuHCddOpKMPMrJmtjsTCJcmBO-HMsOv5KBAaYag_2-Zb-kn0DCCCZ_FT0FURFSshGLQXXSGEBLGE4MiJACA6aRdZWX9EBw/s1600/11412308_492558497558357_6274931021867020883_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="253" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtuVnsUPwqU4k1deqO0z1mseNVlnMkG3RBHvYY-CmRNecRDJuHCddOpKMPMrJmtjsTCJcmBO-HMsOv5KBAaYag_2-Zb-kn0DCCCZ_FT0FURFSshGLQXXSGEBLGE4MiJACA6aRdZWX9EBw/s320/11412308_492558497558357_6274931021867020883_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Keväällä 2012 hiljalleen pääsin takaisin jaloilleni sängyn pohjalta. Piti aloittaa elämä alusta puhtaalta pöydältä ja aika lailla tyhjin käsin. Oli terapiat ja lääkitykset. Aloin taas juosta pikku hiljaa ja salillekin palailin. Syksyllä minulla oli jo uusi elämä, uusi rakas vierellä, oma koti ja palasin töihin voipuneena, mutta helpottuneena ja onnellisena siitä, että olin selvinnyt ylipäätään elossa. Olin entistä vahvempi ja viisaampi. Uskalsin kertoa avoimesti tunteistani ja tapahtuneesta. En pelännyt, vaikka minua pidettäisi epäonnistuneena tai hulluna. Selkäänpuukottajille jää paljon vähemmän juoruttavaa, kun kertoo itse suoraan, mitä on kokenut, mistä suosta noussut. Jatkoin tietenkin liikuntaa ja ruokavalion rukkausta. Pitäähän se näkyä päälle päinkin, että olen jälleen kunnossa. Kaipasin toki myös voiman tunnetta, minkä saa vain vahvoista lihaksista ja upeasti hengittävästä kehosta, kun jalat kiitävät kevyesti tietä pitkin kilometritolkulla, mielellään kymmeniä kilometrejä tietenkin, minun mittapuuni mukaan. En huomannut, että aloin jälleen salakavalasti vaatia itseltäni samoja vanhoja asioita.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB_UAJrP8bZCcjhngQwruxKifXp_fLGJAOsqp-CbAO3hdSrasg2eNWA0_lW_GhZTREyHjgTKhuWPcMzj4WGqf3NGhrf2kFdZbBeoU1hktl1xIREE1DOF95MCRXFSet97IHg-m9Rp_XYuw/s1600/11070774_10153181635942472_9052517928354599284_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB_UAJrP8bZCcjhngQwruxKifXp_fLGJAOsqp-CbAO3hdSrasg2eNWA0_lW_GhZTREyHjgTKhuWPcMzj4WGqf3NGhrf2kFdZbBeoU1hktl1xIREE1DOF95MCRXFSet97IHg-m9Rp_XYuw/s320/11070774_10153181635942472_9052517928354599284_n.jpg" width="319" /></a></div>
<br />
<br />
Panostin ruokavalioon. Rahkaan ja raejuustoon kyllästyneenä opettelin syömään vielä puhtaammin. Jätin pois vilja- ja maitotuotteet ja lisäsin entisestään kasvisten ja marjojen määrää, kalan, lihan ja kanan lisäksi. Koitin opetella pois punnitsemisista. Keho ei reagoinutkaan enää nopeasti. Kunto kohosi hitaasti. Paino ei laskenut ja syke pysyi koholla, vaikka harjoittelin kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Sinnittelin. Oli ylä- ja alamäkiä, mutta halusin päästä takaisin yhtä hyvään kuntoon enkä antanut periksi. Ilmoittauduin ystäväni kanssa Helsinki City Maratoonille 2014 elokuuksi, jotta tulisi treenattua. Olinhan minä pystynyt siihen ennenkin. Jo on kumma, jos ei näillä zempeillä pääsisi takaisin huippukuntoon ja fittiin. Onnistujana olisi taas helppo hymyillä!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9py8N4jFzy9BO9el6oRmMGNfULr_KEjFHsfviNf-QbfH3JwHeTaC4YD1AnER2-haMRz-5LaVr1c0-vzlcOeqNtX7a6EGhZdTOWWCT05vYA5EbXbYbLu2Lbgr_XgidJ_vI10JHNDcwbS0/s1600/533adfb2126f35095ddc53a459977ed3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9py8N4jFzy9BO9el6oRmMGNfULr_KEjFHsfviNf-QbfH3JwHeTaC4YD1AnER2-haMRz-5LaVr1c0-vzlcOeqNtX7a6EGhZdTOWWCT05vYA5EbXbYbLu2Lbgr_XgidJ_vI10JHNDcwbS0/s1600/533adfb2126f35095ddc53a459977ed3.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table>
Treenasin maratonille pt:n ohjein, mutta hivenen puolinaisesti ja väkipakolla pika-aikataululla. En ollut jaksanut riittävästi tiputtaa sitä hiivatin takaisin tullutta painoa. Sykkeet eivät edelleenkään olleet laskeneet oikeisiin uomiinsa sitten sairasvuoteni. Viime kesän kerrallisen 30 kilometrin juoksulenkin jälkeen isäni totesi aidosti hämmästellen ääni täynnä ihailua: "Oot sinä ihme punkero, kun jaksat juosta noin pitkästi!" En tiennyt silloin, itkeäkö vai nauraa. Nyt ajattelen tuota maailman suurimpana kohteliaisuutena ja myös faktana. Olin minä nimenomaan juuri tuota! Miten ihmeessä jaksoinkaan niillä treeneillä ja sillä painolla!<br />
<br />
Maratoonille lähtö sitten elokuussa -14 oli suorastaan pelottavaa. En kokenut olevani oikeasti riittävässä kunnossa, mutta luvattu, mikä luvattu, minähän juoksen maaliin, vaikka kuolema korjaisi. Matka menetteli joten kuten puoleen väliin saakka. Viimeiset 21 kilometriä mentiin sisulla ja päällä. Edelliset maratonini olivat olleet nautiskelua hyvän kuntoni ja keveyteni ansiosta. Tämä oli maanpäällinen helvetti! Joka askel tuntui viimeiseltä ja mietin, missä vaiheessa juoksija yleensä keskeyttää, miten pahalta sen pitää tuntua, että niin voi tehdä. Päätin, että jos alkaa ottaa sydämestä, siinä kulkee minun rajani ja niin taivalsin ikuisuuden kestävän ajan ystäväni rinnalla maaliin, jota en kuvitellut näkeväni. Itku, joka tuli siellä olympiastadionin valkoisella viivalla ei ollut niinkään onnea siitä, että pääsi perille, vaan helpotusta siitä, että sai vihdoin lopettaa juoksemisen ja etten ollut joutunut jättämään kesken. Sitä olisi ollut vaikea antaa itselleni anteeksi.<br />
<br />
<br />
Työt jatkuivat kesäloman jälkeen. Alkusyksystä voitin <a href="https://www.facebook.com/Terveysmyrsky?fref=ts">Terveysmyrskyn</a> arvonnassa <a href="https://www.facebook.com/ruskabootcamp?fref=ts">Ruska Boot Camp</a>-osallistumisen. Mikä oiva tilaisuus saada itsensä taas liikkeelle, kun maratonin jäljiltä olin ollut monta viikkoa tekemättä mitään kuntoni eteen. Päätin toki järjellä palautella rauhassa ja tunturitreenit tulivat vähän turhan nopsaan tuohon pitkän ja rankan juoksun jälkeen, mutta kun kerta voitin, niin mentävähän se oli. Houkuttelin mieheni mukaan ja yhdessä ajeltiin ikuisuuden mittainen matka Leville syyskuussa kuukausi juoksun jälkeen. Minulla oli alla taas ruokavalion kanssa zemppaus. Olin viettänyt Alku-valmennuksen kolme ekaa viikkoa vähähiilarisesti enkä aikonut muuttaa kuviota yhden treeniviikonlopun vuoksi. Aloin peilistäkin katsoen selvästi muistuttaa enemmän ihmistä ja jenkkakahvatkin katosivat. Ilkesi paremmin osallistuakin sinne <b>oikeasti urheilullisten </b>ihmisten treeneihin, ajattelin.<br />
<br />
Boot Camp oli raju kokemus. Jollain lailla se jopa oli rankempi kuin huonossa kunnossa juostu maraton. Reipas pt <a href="https://www.facebook.com/laura.peippo7">Laura Peippo</a> oli hymyileväinen, kannustava, isoääninen ja kiroili paljon eikä antanut tilaisuutta ottaa vähän rennommin, vaan pisti tyypit ottamaan itsestään kaiken irti. Tajusin nopeasti treenien edetessä, että en pysty mukauttamaan niitä kuntooni, vaan kaikki tehdään täysillä ja sen päälle sitten vielä muutama kerta. Jouduin todella kohtaamaan sen, että en minä ollut missään kondiksessa. Kuitenkin tein kaiken, mitä muutkin enkä muistaakseni edes itkenyt kertaakaan. Jos ilman tuota Boot Camp-kokemusta kuvittelee tietävänsä, millaista on, kun keho on treenaamisesta kipeä, kannattaa laajentaa tietoisuuttaan ja mennä mukaan. Treenipäivän jälkeinen yö on niin tuskallinen, että peitto päällä tuntuu ruoskimiselta. Kipu on tulehtuneiden ja revenneiden lihassäikeiden määrän vuoksi jotakin tajunnan räjäyttävää. Laura piiskaa ja kiroilee, sinä vain tottelet ja teet. Onko mitään järkeä? Teki mieli karata kotiin heti ensimmäisen päivän jälkeen, mutta sisu ei antanut periksi. Minuahan ei pidetä luovuttajana! Mitä minulle jäi käteen tästä kaikesta, muuta kuin revähtänyt rintalihas, jota en traktorinrenkaita tunturia ylös ja alas räntäsateessa revittäessäni edes huomannut muulta kivulta ja jonka vuoksi tajusin mennä lääkäriin vasta viikkoa myöhemmin, kun keho alkoi varovasti elpyä ja käsi kipeytyi entistä enemmän ja turposi ylhäältä ranteeseen asti kuin vedellä täytetty kumihansikas!<br />
<br />
Sekavin tuntein olen palannut yhä uudelleen tuonne suohon rämpimään mielessäni ja kulkenut monta kertaa elämäni Via Dolorosan sen myötä. Siellä fyysisten voimieni äärirajoilla pääni eli ihan omaa elämäänsä, kannoin ristinpuuta, mutta mietin muuta. Olin kuin kehostani irrallani. Traktorinrengas oli mielessäni henkilö, joka oli minua satuttanut ja sai nyt kunnon satikutia ja kyytiä. Kivet joita nakkelin, pöllit joita nostelin äärimmäisen kipein käsin olivat kaikkea kuraa, mitä olin niskaani elämäni aikana saanut. Hyinen suo, jossa konttasin ja uin, oli kuolema itse, joka oli vienyt minulta liian rakkaan ihmisen. Kun työnsin täysin luistamatonta autonrengasta lappeellaan asfalttia pitkin hampaat irvessä milli kerrallaan hitaasti etappia kohti ja sieltä tietenkin Lauran käskystä kannoin sen kyykkykävellen takaisin alkuun jokainen lihassäie tulessa, työnsin kaikkia henkisiä hiertymiäni siinä samalla pois itsestäni. Kaikki kauhut, traumat, kuolema, surut, arvottomuuden kokemukset, hylätyksi ja särjetyksi tulemiset ja muut menetykset kuplivat ulos kuin kauan sisään kertynyt kuona. Ruska Boot Camp oli ihan hirveä kokemus ja silti jotenkin kummallisen puhdistava. Kun se päättyi kisaan, jossa kilpailijaparini, itselleni täysin vieras, mutta tuossa hetkessä hyvin läheinen ihminen minua tuki, ihan fyysisesti työnsi mäkeä ylös, tunsin universaalia yhteyttä ihmisten välillä. Minun ei tarvinnut pärjätä yksin eikä niin kuulu olla, että kenenkään tarvitsee. Välittämistä on! Hyinen uinti viimeisenä maaliin oli upea huipentuma kolmen päivän leirille. Kylmä vesi voiteli haavoja niin sisältä kuin päältäkin balsamin tavoin. Tuon fyysisen urakan myötä kävin mielessäni läpi henkisen juurihoidon. Olin aivan karrella niin sielusta kuin kehostanikin, olin vereslihalla ja tyhjä kuin teräsharjalla harjattu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimf4cKEK1GZP3jGb5j4SSs1IaqxRryp4oTcZJGw5mkmVYt2yEItzQ1z8ZALwTGJA8XrpTjDXbwLuyvOHdhMrs3MLkF8iDJwyivvdC6To3RBrww1n_4pdD77QZejMERV3LIjujbQjRKYq4/s1600/10419447_851275248249181_7678682311527520929_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimf4cKEK1GZP3jGb5j4SSs1IaqxRryp4oTcZJGw5mkmVYt2yEItzQ1z8ZALwTGJA8XrpTjDXbwLuyvOHdhMrs3MLkF8iDJwyivvdC6To3RBrww1n_4pdD77QZejMERV3LIjujbQjRKYq4/s320/10419447_851275248249181_7678682311527520929_n.jpg" width="310" /></a></div>
<br />
<br />
Syksyn ajan olin yhä hämmentynyt tapahtuneesta. Keho toipui hitaasti, rintalihas oli pitkään tuusan nuuskana. En jaksanutkaan olla ruokavalioni kanssa tarkkana. Normaali arki tuntui raskaalta. Menneisyyden käsittelemättömät asiat alkoivat pulputa pintaan ja vainosivat, vaikka koitin sulloa ne niin syvälle sieluni roskikseen, että oisivat hiljaa. Eivät ne menneet pois. Väsyin taas. Kevättalvella oli jälleen otettava aikalisä, työstettävä sisikuntaansa, itkeskeltävä ja nukuttava aina kun unen päästä sattui kiinni saamaan. Loppukevään tavoite oli jaksaa töissä huhti-toukokuu ja siinä minä onnistuin, kun en muuta itseltäni sen lisäksi vaatinut.<br />
<br />
Minua askarrutti kovasti, miksi matalapaine iski uudelleen kaiken ollessa hyvin. Kuulemma ihmismieli pystyy kestämään vain tietyn verran kerrallaan ja säästää raskaita asioita siihen asti, että kaikki on hyvin. Sitten kaivetaan lisää sontakasoja uudelleen käsittelyyn. Kaiken tuon keskellä minusta oli noloa
se, että pääsi jo elämänsä kuntoon ja sitten "antoi itsensä repsahtaa" -
se ujostutti/hävetti/aiheutti huonommuudentunnetta - jopa jotenkin enemmän kuin se, että ei olisi ikinä ollutkaan kunnossa. Hullua todellakin!<br />
<br />
Mitä kaikkea se Boot Camp maratoonin jälkeen
minun sisuksista myllersi esiin ja miten se piti käsitellä, että pystyin
taas arvostamaan itseäni niin paljon, että vaivaudun taas hoitamaan minua?
Sillähän oli joku tarkoitus, että minä sinne menin kokemaan tuon kaiken. Kohtasin sen hulluuteni, että ennemmin näköjään kuolisin, kun antaisin periksi ja siksi mun kannattaa pitää kunnostani semmoista huolta, että sydän kestää sen minkä pää on minulta vailla. Tajusin, että olen ollut sen ison mustan masismörön jälkeenkin vailla itseltäni koko ajan pystymistä samaan kuin ennen sitä, vaikka minun oli puhe kuunnella itseäni. Alitajunta vaati, että on oltava maratonkunnossa, on tehtävä mave-ennätys, on näytettävä siltä jo kauas, että pystyy em. suorituksiin ja mahduttava 34 -kokoiseen kesämekkoon. Miksi! Ketä varten? Kuka semmoista on minulta vailla? Miksen voisi vaikka nostella pölkkyä takapihalla ja ryömiä suossa, heitellä kiviä ja kirota kipeitä asiota? Ehkäpä se minun oma totuus löytyykin sieltä, mudasta ja rännästä, ei ennätyspienestä juhla-asusta, sykkeiden seurailusta tai täydellisyyttä hipovasta juoksusuorituksesta. Oli aika muuttaa tavoitteita ja alkaa etsiä kadonnutta liikunnan iloa. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLcVAjNdLIJzQfuOh3rwWezCGcQKHLHFWgw4Fx_4xlEf8CbV5O4nmdyi1hSYQr0nxpbdU817dldF8-Qn_OchztkyhMJZB0XBDMowwdA3L7vOgG59vh10NCDgVa77tHMK1w5b9m_pu51DE/s1600/988521_387604934756764_1525507904881609864_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="275" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLcVAjNdLIJzQfuOh3rwWezCGcQKHLHFWgw4Fx_4xlEf8CbV5O4nmdyi1hSYQr0nxpbdU817dldF8-Qn_OchztkyhMJZB0XBDMowwdA3L7vOgG59vh10NCDgVa77tHMK1w5b9m_pu51DE/s320/988521_387604934756764_1525507904881609864_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kun elämässä tulee eteen pikkusen kynnen katkeamista suurempia
murheita/huolia/menetyksiä, pääkoppa ei kykene pitämään kasassa faktaa siitä, että kaiken kauhean ja
kurjan kestäisi paremmin, jos pitäisi huolta itsestään, ruokavalion,
liikunnan ja levon avulla. Jonnekin se tieto häipyy selkäytimen alimpiin
osiin ja tuo murhe/huoli/kriisi vie kokonaan huomion. Ei silloin muista, että
lenkillä tai salilla tulisi parempi olo, kun kamppailee henkisessä hirttosil<span class="text_exposed_show">mukassa.
Sitten kun tuulet taas tyyntyvät ja näkyvissä on kirkkaampi taivas,
herää ja huomaa, että jassoo, sitä on ihminen taas laiminlyönyt itsensä
oikein kunnolla kaiken mylläkän keskellä. Peilistä katsoo väsynyt ja nuutunut olemus. Eipä se hyödytä silti jäädä
hankeen makaamaan. On vain taas otettava itseään kädestä kiinni, mentävä
lähtöruudun kautta ja aloitettava kipuaminen kohti parempaa kuntoa ja
vointia, aina vaan uudestaan, kliseen mukaisesti<b> kaaduttuaan seitsemän kertaa, on ihan oikeasti noustava ylös
kahdeksasti</b>. Kukaan ei sieltä nosta, ellei itse nouse omille jaloilleen ja vaikka nostaisi, ne jalat kantavat vasta, kun itse päättää niiden kantavan. Laura tosin saattaa tulla huutamaan, että sä nouset sieltä, nainen, <b>sulla on vielä 70 prossaa kapasiteettia jäljellä, vaikka kuinka muuta luulet</b>! ;)</span><br />
<span class="text_exposed_show"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL5GYJSdIzQetp-rieGJ9EHIiAJxYFLQEqq40CZqZ65DM71Dw7qMIp2i29W8sAemoov9ShyU5NOYJOUm_oVy0FEuXBAJmXNnU-9qesvbI8koyXCPFyW7WMiKVmIGmfnJK-h5BEasJgzM0/s1600/laura.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL5GYJSdIzQetp-rieGJ9EHIiAJxYFLQEqq40CZqZ65DM71Dw7qMIp2i29W8sAemoov9ShyU5NOYJOUm_oVy0FEuXBAJmXNnU-9qesvbI8koyXCPFyW7WMiKVmIGmfnJK-h5BEasJgzM0/s320/laura.jpg" width="319" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span class="fbPhotosPhotoCaption" data-ft="{"tn":"K"}" id="fbPhotoSnowliftCaption" tabindex="0"><span class="hasCaption">"Muista, Sari, hymyillä ja olla iloinen siitä missä olet ja mitä olet saanut aikaiseksi elämässä. Sua on vaan yksi maailmassa!"<br /> <br /> - Laura Peippo -</span></span></td></tr>
</tbody></table>
<span class="text_exposed_show"><br /></span>
<span class="text_exposed_show"><br /></span>
<span class="text_exposed_show">Pikku Taistelija on siis kasannut voimansa, aloittanut hiljalleen treenailut, etsinyt semmoisia tuntemuksia liikunnan parissa, jotka tuntuvat mukavalta ja tekevät hyvää. Välillä on menty yksi askel eteen, välillä kaksi taakse, välillä tehty halusta, välillä velvollisuudesta. Vaikeuksia on matkalla ollut sekä henkisiä, että fyysisiä. Apujahan saa onneksi pyytää, vaikka työ onkin tehtävä itse ja mistäpä sitä nainen muualta etsisi kuin netin kautta mainiona etätukenani ja järjen äänenäni toimivalta <a href="https://www.facebook.com/mieskuntoon?fref=ts">Mieskuntoon.comin Teemulta!</a></span><br />
<br />
<span class="text_exposed_show"> <table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh21XluAxSAeoh8_H-1SUwANoFsvVpikw1Pc_3FNdt1tmyY2k2FvJePTNzsfgNkCji4rPna7lnN1Gl0mh0Fnq76iLmmFxwK5XlQ6dUZc1kUS48zaQPSvEJKiFCpAPg8SQZrlrdV_obUZFQ/s1600/orange.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh21XluAxSAeoh8_H-1SUwANoFsvVpikw1Pc_3FNdt1tmyY2k2FvJePTNzsfgNkCji4rPna7lnN1Gl0mh0Fnq76iLmmFxwK5XlQ6dUZc1kUS48zaQPSvEJKiFCpAPg8SQZrlrdV_obUZFQ/s320/orange.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Orange is the new Black!</td></tr>
</tbody></table>
</span><br />
<br />
<span class="text_exposed_show"><b>Ihme Punkero juoksee taas!</b> Olen treenannut kesäkuun puolesta välistä saakka salilla 14 kk tauon jälkeen ja luottolääkäri pisti toukokuusta asti vaivanneen koivenkin kuntoon, sujuu juoksukin jälleen koko kesän onnuttujen ja omituisesti pylkkästyjen kävelylenkkien jälkeen. Kyllä tää tästä! Huonot päivät ovat niitä luovuttajia, paremmat päivät taas tulevat maaliin. Molemmat on elettävä. Kiitos Lauralle, joka uskoit minuun silloinkin, kun en itse uskonut ja tiesit, että vielä minusta on vaikka mihin. </span><span class="text_exposed_show"><span data-reactid=".5z.1:5:1:$comment10204515488659803_10204515506340245:0.0.$right.0.$left.0.0.1"><span data-ft="{"tn":"K"}" data-reactid=".5z.1:5:1:$comment10204515488659803_10204515506340245:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body"><span class="UFICommentBody" data-reactid=".5z.1:5:1:$comment10204515488659803_10204515506340245:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0"><span data-reactid=".5z.1:5:1:$comment10204515488659803_10204515506340245:0.0.$right.0.$left.0.0.1.$comment-body.0.$end:0:$text0:0">Kiitos mullistavasta kohtaamisesta ja aidoista sanoista:</span></span></span></span> <b>"</b></span><b>Sie tiedät nyt elämässä mihin sä pystyt ja mikään ei tule ikinä olemaan
sulle este, ei fyysinen eikä henkinen. Sä osasit kasata ittesi sillä
hetkellä, kun tuntu että ei ole mitään kasattavaa!"</b> - Niin mie nyt tiiän <3 ja matka sen kun vaan jatkuu kohti uusia, kenties entisiin verrattuna vähäsen erilaisia seikkailuja, semmoisia, joissa ei mitata matkoja, mekkoja eikä sykkeitä vaan jotain ihan muuta - vaikka sitä, miten leveä hymy on. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYaWMDMk9Q6PpRy8dXiXTX7ImhQa_eHCVe75wkSJQwI5zqSAO2R7M2ZMhD1ap0g2W_EUvqsMnWN_QvgkwVHKk17Idq_-xpizRlD0COb3vitKftdijw9ZmwajlHzR6EIPQ9sb1uaKtPVa4/s1600/227075_10205956131514974_9142578692985898506_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYaWMDMk9Q6PpRy8dXiXTX7ImhQa_eHCVe75wkSJQwI5zqSAO2R7M2ZMhD1ap0g2W_EUvqsMnWN_QvgkwVHKk17Idq_-xpizRlD0COb3vitKftdijw9ZmwajlHzR6EIPQ9sb1uaKtPVa4/s320/227075_10205956131514974_9142578692985898506_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">It's time to hit the gym!</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span class="text_exposed_show">Lauran kuva Lauran luvalla by Jenni Soininen, omat kuvani minä ite ja muut kuvat netin aarteistosta. </span>Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-83138795302817958682014-10-03T08:04:00.000-07:002014-10-03T12:29:55.982-07:00Suo, tunturi ja Emäntä!Joitakin viikkoja sitten istuin netin äärellä sormi liipasimella pelaamassa venäläistä rulettia. <span style="color: magenta;"><i><a href="https://www.facebook.com/Terveysmyrsky?fref=ts">Terveysmyrskyn</a> <a href="https://www.facebook.com/timo.kettunen.3?fref=ts">Timo Kettunen</a></i></span> oli arpomassa ilmaista osallistumista Leville <i><a href="https://www.facebook.com/ruskabootcamp?fref=ts">RuskaBootCamp</a>-</i>treenileirille. Kun aikoinaan päätin luopua huonosta arpaonnesta ja vaihtaa sen hyvään, oli isona vaarana voittaa tuo arvonta ja hetken epäröin ennen klikkaamistani: jos tuon voittaa, niin sinnehän joutuu sitten lähtemään ja siellä muuten treenataan. Klikkasin kuitenkin, kohtalokkain seurauksin.<br />
<br />
Tapahtuu, mikä tarkoitettu on. Melkoisen pian <a href="https://www.facebook.com/LeviWellnessClub?fref=ts"><i>LeviWellnessClubin</i></a> supertreenari<i><a href="https://www.facebook.com/laura.peippo7?fref=ts"> Laura Peippo</a> </i>lähestyi minua viestillä: olin voittanut arvonnan. Houkuttelin alle puoleen tuntiin treeni-innostuneen <a href="https://www.facebook.com/ari.kamula?fref=ts"><i>miehenikin</i></a> mukaan seikkailuun. Majapaikka varailtiin Ounasjoen rannalta Tepastosta miehen ihanan sukulaispariskunnan mökeiltä ja matkaan lähdettiin torstaina 18.9. kahden jälkeen iltapäivällä tarkkaan suunnitellun urkkavaatevaraston kera. Ensimmäinen mukavuuskynnyksen ylitys oli piiiiiiiiitkä automatka, joita todella vihaan. Perillä mökillä oltiin iltakymmeneltä ja olin jännityksestä huolimatta maailman onnellisin, ja väsynein, käpertyessäni nukkumaan kultani kainaloon mökin makkarissa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSqRQJJblanxzTi6izdlek2b4TTD7-ajFroXBOZwWKdwXdjDrtoHgbKWe3tgTpZgT0n64KFCdEi5i5n1GoNhAWGX1t87mtMH7hYz1v9zMxJkqZmP8r9TxaOaynkhKDLKq6Ce9RYvdlQy8/s1600/boot+camp+vko+004.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSqRQJJblanxzTi6izdlek2b4TTD7-ajFroXBOZwWKdwXdjDrtoHgbKWe3tgTpZgT0n64KFCdEi5i5n1GoNhAWGX1t87mtMH7hYz1v9zMxJkqZmP8r9TxaOaynkhKDLKq6Ce9RYvdlQy8/s1600/boot+camp+vko+004.JPG" height="239" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small; text-align: start;">Tervolan Nesteellä ei ollut mikään uutinen, että tahtoi vaihtaa ranskikset kasviksiin. Niin siistiä!</span></td></tr>
</tbody></table>
Perjantaiaamuna jännitys oli huikea. Syke oli aamiaispöydässä jo lähes 90. Jännitti, kun oli etukäteen olo, etten ollut ihan palautunut kuukauden takaisesta maratonjuoksustani ja liikunnat olivat olleet siitä asti melko jäissä. Lisäksi minulla oli takana kolmisen viikkoa <i> <a href="https://www.facebook.com/alkuvalmennus?fref=ts">Alku</a></i>-ruokavaliovalmennuksen vähähiilarista osuutta, joten en todellakaan ollut vedellyt pastaa ja kaurapuuroa ennen tätä koetusta. Banaanin hiilareilla mentiin aamu. LeviWellnessClubille ajeltiin siis varsin kirein lihaksin.<br />
<br />
Ensimmäisenä päästiin tutustumaan vetäjä Lauraan ja BootCamp-kohtalotovereihin. Hetken päästä kyykättiinkin jo Levi World Cup-rinteessä esitellen itsemme ja tehden sen jälkeen mäkitreeniä osan meistä kyykäten päänsä kokoisilla kivillä samaan aikaan. Onneksi olin juoksujoukoissa, kun en sovitussa ajassa löytänyt/saanut irti metsästä sopivan kokoista kiveä. Sitten kiivettiin reipasta tahtia ylös tunturia kohti Joulun tarina-leffan Joulupukin kotia. Sain kunnian käydä pissillä Pukin majan takana. Taru kertoo, että kävinkin itse majassa, jossa ei ollutkaan leffasta poiketen mitään sisustusta, pelkkä maalattia, mutta maisemat sieltä aukeavasta ovesta olivat huikeat, korkeat ja värikkäät. Sen jälkeen oli hetken tie kevyt.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiowctiilRiw2vCRWAKaHM0VjSCF_X8Ft1MpqybnTliaBJpVOGuIC3SHqXvKb3pmD5Ik8PCvrmoL_BIjItPKzVD52Hfe6Mj5SFwgWUGP6CA5ds22WNb5QsCUYQgPTxR9bArCD9YirgMeTo/s1600/boot+camp.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiowctiilRiw2vCRWAKaHM0VjSCF_X8Ft1MpqybnTliaBJpVOGuIC3SHqXvKb3pmD5Ik8PCvrmoL_BIjItPKzVD52Hfe6Mj5SFwgWUGP6CA5ds22WNb5QsCUYQgPTxR9bArCD9YirgMeTo/s1600/boot+camp.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br />
<span style="font-size: small; text-align: start;">RuskaBootCamp-jengimme Joulupukin majalla</span></td></tr>
</tbody></table>
Sitten juostiin nilkkojamme varoen tunturin rinnettä alas. Ihmeen hyvin siihen tekniikka löytyi ja päästiin ehjänä alas. Ekan treenin viimeinen rasti oli vielä punnertaa kyynerpäitä myöten suossa, juosta taipale, punnertaa taas maha kurassa ja juosta jälleen. Olin lahjakkaasti hitain sykkeineni, vaan kannustus kuittasi sen ja joku sieluni sopukka rakastui suon jäähileiseen olemukseen. Siinä oli silti jotain pehmeää ja äidillistä. Pikaisen suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen pääsimme syömään luksusateriaa, kasviksia, hedelmiä, lihoja, hyviä hiilarinlähteitä, vaikka mitä ja kuumaa kahvia sekä teetä. Omnom!<br />
<br />
Siinä oisi ollut jo ihan tarpeeksi treeni: paikat vapisivat ja tutisivat, vaan tämä oli ollutkin vain "aamuaerobinen" (nimesin sen mielessäni aamuanaerobiseksi ja pohdin sille tulevaa hyötykäyttöä). Oli vuorossa lihaskunto-osuus. Mentiin asfaltille ja otettiin autonrenkaat käyttöön. Niitä kannettiin matkaa suorin käsin ylhäällä - kummasti rengas nousi ilmaan! Niitten kanssa kyykättiin, punnerrettiin, tehtiin burbee-yleisliikettä, niitä työnnettiin vastuksena asfaltin kitka ja ne kaulassa vedettiin ravia ankkakävelyllä. Onneksi mulla oli jo valmiiksi polvesta rikkinäiset housut - polvet nimittäin aukesivat ankkakävelyssä, sen huomasin vasta illalla mökillä. Kannustus porukalta oli äänekästä, joukkueissa henki mahtavaa. Ei siinä vain voinut kesken mitään jättää, vaikka olin kuntoni ajatellut huomioida ja hivenen säästellen mennä. Viimeiseksi vedettiin vielä pehmeää hiekkakenttää ympäri ja tehtiin linkkuveitsiliikettä vatsalle 30 vai oliko se 40/kiekka ja taas juoksemaan. Ihana Laura zemppasi ja kirjaimellisesti työnsi mua eteen päin, kun voimani meinasivat hyytyä. Linkkuveistä oisin voinut tehdä vaikka koko ajan, vaikka juoksijaksi olin itseäni luullut. Uusia ulottuvuuksia ja karikoituneita luuloja kohdattavaksi!<br />
<br />
Tämän Via Dolorosan jälkeen oli välipalan nimellä makoisia ja terveellisiä ruokia notkuva pöytä, mutta en rasituksen määrän vuoksi pystynyt juurikaan syömään, sen verran oli irti kehosta-olo. Kehonhuoltotaivas koitti zeniläis-lappalaisen musiikin tahdissa <b>yhtä äkkiä lempeän Lauran</b> ohjaamana vielä päivän päätteeksi pitkine rauhallisine venytyksineen. Sitten päästiin kultani kanssa ajelemaan mökille saunan lämmitykseen. Yöuni oli muuten ihan makeaa, <b>paitsi pelotti ihan kauheasti, todellakin PELOTTI</b>, miten hirvittävä seuraava päivä olisikaan! Mikään kehon osa ei kääntynyt kivutta sängyssä, sen tunsi unen läpikin - ja kipukynnykseni on vuosien varrella elämän eri koitoksissa (muittenkin suilla) todettu korkeanpuoleiseksi, joten minä siis olin <b>kovasti ja kuumeisesti</b> kipeä!<br />
<br />
Lauantai oli peloista huolimatta lasten leikkiä perjantain jälkeen. <b>Uskomaton Laura sai tönkkösuolatun kropan toimimaan alkulämmittelyn avulla</b>! Sain kyllä <i><b>melkein kyyneleet </b></i>aikaiseksi, kun sykkeeni ei laskenut aamuaerobisen World Cup-rinteen mäkijuoksua varten tehokkaankaan lämmittelyn jälkeen ja jouduin tekemään helpotetun version. Pettymys itseen kirpaisi kovasti, vaan onneksi en antanut periksi, Laura kiroili kaverina ja zemppasi. Joukkoomme liittynyt <a href="https://www.facebook.com/antti.himanen.1?fref=ts"><i>valmentaja- Antti</i></a> oli kyllä mahtava tuki ja turva, kun jouduin mahdollisten ylikuntoepäilyjeni vuoksi ottamaan vähän rauhallisemmin tästä eteenpäin. Oli todella antoisaa saada keskustella asiasta samalla, kun matkasimme suolle kohti australialaista viestiä, jossa juoksinkin sitten monta makeaa spurttia into piukeana, jalat syvällä suossa. Tuntui hyvältä. Joukkue kannusti ja valkut olivat täysillä hengessä mukana! Sen jälkeen sitten saatiin vielä uida hyisen lammen yli samoissa treenikuteissamme ja siinä sentään olin kuin kala vedessä sekä meno- että paluumatkalla, vaikka punnerrukset molemmilla rannoilla jo vähän meinasivat tökkiä. Jei!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYxwaYh_cr3SaiRZuY2F_ltQHCmAg72qwH8SqoEFyRpspQUp9ZhHqjqfoxZVDGgD6_MgltdHhjXTXKXpyp_DgsITPjMoK_Q2BqmmSsztS981JXV5eUMFlaJW4xX_9YMKUk3YQgeA0pYY0/s1600/boot+camp8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYxwaYh_cr3SaiRZuY2F_ltQHCmAg72qwH8SqoEFyRpspQUp9ZhHqjqfoxZVDGgD6_MgltdHhjXTXKXpyp_DgsITPjMoK_Q2BqmmSsztS981JXV5eUMFlaJW4xX_9YMKUk3YQgeA0pYY0/s1600/boot+camp8.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small; text-align: start;">Alkulämmittelyn ihmeellinen voima - 160 cm vs. about 190 cm.</span></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsAUJ94A8Hc4q8g0ihLu57ZGtqo0WPcgNF7zYp7peGtqXYWaSU8DhahQYO0dwYpwNTK-IYH5mRJnQiaLF3WCRjFNqzxi2WQXNkdMfB-pv8Abv-7a7muQDFlIbLMDdDCXsbrFxbO1j9yM0/s1600/boot+camp6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsAUJ94A8Hc4q8g0ihLu57ZGtqo0WPcgNF7zYp7peGtqXYWaSU8DhahQYO0dwYpwNTK-IYH5mRJnQiaLF3WCRjFNqzxi2WQXNkdMfB-pv8Abv-7a7muQDFlIbLMDdDCXsbrFxbO1j9yM0/s1600/boot+camp6.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small; text-align: start;">Maatalon tyttöhän kääntää ne rattorinrenkaat miten tahtoo - tää oli mun juttu!</span></td></tr>
</tbody></table>
Kuivien vaatteiden vaihto suihkun jälkeen oli koettelemus, kun kädet eivät kertakaikkiaan meinanneet enää toimia. Lounaan jälkeen sinnikkäästi kavuttiin tunturin rinteeseen tekemään päivän lihaskunto-osuus: isompien renkaitten pyörittelyä, kantamista, joukkuetovereitten kantamista, lankkua, ryömintää, yleisliikettä, kyykkäämistä sen seittemällä eri tavalla 45 toistoa ja jottain. Jaksoin kuin jaksoinkin!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9NFp_l2yQ6c-9O0Oy37VPOZYqGx4EGtyHHthw6ilf4UOknqjug1bYXBmjSCMq-XHEyvr_Ww8vHCn8UZYgz2r-TTivbMfIaNEG9RlAQLz4llQmRzO4IknMf3sqbQZvdJGrY_yA127tei0/s1600/boot+camp2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9NFp_l2yQ6c-9O0Oy37VPOZYqGx4EGtyHHthw6ilf4UOknqjug1bYXBmjSCMq-XHEyvr_Ww8vHCn8UZYgz2r-TTivbMfIaNEG9RlAQLz4llQmRzO4IknMf3sqbQZvdJGrY_yA127tei0/s1600/boot+camp2.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viimeinen Sari uunista ulos!</td></tr>
</tbody></table>
Sitten päästiin taas mielettömän hyvälle välipalalalle, jota en kunnolla voinut syödä, kun taas oksetti. Sitäkin enemmän nautin kehonhuoltotaivaan rentoutusmusiikista ja pitkistä rauhallisista venyttelyistä, joissa taivuin makeasti kehoni jokaisesta kivistävästä solusta huolimatta. Saunottiin kaiken päätteeksi oma rakkaan kanssa mökillä lopen uupuneina ja kuivattiin märät kamppeemme kuivurissa. Kokemusten jälkeen sunnuntain Tough Viking- haastekisa ei pelottanut enää yhtään, siitähän selviää, kun nämä kaikkein pahimmat olivat ohi. Sain sitä paitsi tietää, että taisteluparini olisi <a href="https://www.facebook.com/mika.hirvinen.7?fref=ts"><i>Mika</i></a>, joka ei kauheasti voitosta ressannut, vain maaliin pääsy oli tärkeintä, kuten minullekin.<br />
<br />
Sunnuntaiaamu valkeni kylmänä ja Levi päätti armon sijaan antaa ensilumensa sinä aamuna. Mökissä oli sähköt poikki ja aamiainen (lue KAHVI) olivat kovasti vaakalaudalla, joten tunnelmammekin oli aamuvarhaisella hieman hyytävä. Kaikesta kuitenkin selvittiin viimeiseen alkuverryttelyyn, johon autosta nouseminenkin teki tuskallisen kipeää. Keho oli tosiaan aivan rikki ja ehkäpä vähän mielikin. Mika zemppas ja mun oma mies uskoi, että mä niin teen sen: tuun maaliin. Laura kertoi kauhuskenaarioita tulevasta kisasta, vaan en vaan enää säikkynyt mitään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij8DpDTW5jx11uVH6suOsrACfgfM7ewgmarMTZTdLiTM3313-nICOu1TQtbMvdpWCq9nkM0-Mf98GqWe2xiOqO5RIyePOXeWpnhlHfMWuRTqRVgaXwVMTM2PFRApU8g2MZkZvE5VRnluM/s1600/boot+camp13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij8DpDTW5jx11uVH6suOsrACfgfM7ewgmarMTZTdLiTM3313-nICOu1TQtbMvdpWCq9nkM0-Mf98GqWe2xiOqO5RIyePOXeWpnhlHfMWuRTqRVgaXwVMTM2PFRApU8g2MZkZvE5VRnluM/s1600/boot+camp13.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small; text-align: start;">Ekana vedettiin karhukävelyä suossa - pikkusen jäätyi sormet!</span></td></tr>
</tbody></table>
Sitten juostiin seuraavalle rastille. Taisteluparini tuki yhdellä sormellaan selkääni ja kummasti se kevensi askelta. Seuraavalla rastilla vedettiin ylösalassiksak- juoksua rinteessä - olipa yllätys!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOZzqngBeb_xurxu6GDK4j4PEebS-AFpA37a9i5BSQPn8z8qFUWfeqEbnosfxXzKLK68w0WeYv1zDaxDpGA91mAGG-zXrU_McVCilJBO3vGgY7Yvygp_WoZMINzyPbT7nDi4RD1U8zujs/s1600/boot+camp14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOZzqngBeb_xurxu6GDK4j4PEebS-AFpA37a9i5BSQPn8z8qFUWfeqEbnosfxXzKLK68w0WeYv1zDaxDpGA91mAGG-zXrU_McVCilJBO3vGgY7Yvygp_WoZMINzyPbT7nDi4RD1U8zujs/s1600/boot+camp14.jpg" height="180" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mitä se oli - 5 tai 7 kertaa rinne ylös ja alas? Kuka muistaa!</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
Tuon jälkeen kun piti tempaista 30 kyykkyä just ja just syliin mahtuva pölökky kätösissä, ei tuntunut enää missään. Sen jälkeen juostiin taas suohon, kaikki tämä kolme kertaa, paitsi viimeinen kerta suossa ryömittiin. Sitä suota minä vaan jotenkin rakastin (vaikka perjantaina asfaltin hankaama polvi aukes kunnolla johonkin uppokantoon) ja sitä, että ihan ihmeesti minun tunnottomiksi jäätyneet sormet sen jälkeen aina lämpesi ennen siksak-rinnettä. Pölökky sylissä-kyykkyjä ois voinut kyllä vetää vaikka sata kierroksellaan, se ei renkaan ylärinteeseen kääntelyn jälkeen ollut mikään kumma.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7zNAe2EwZ6Kim8jV_-YJgDTYnPgJk6b531BtOPEQnzPAS7fGZhyRta0ZbKuw6MTn7sNk0RrZDFrWUjWEofAZ8lJsPvOVQs815Zl_urcggTkVF8oY7BRZ11b5UDVR1asYssKoLffnJYaM/s1600/bootk%C3%A4mpin+vika.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7zNAe2EwZ6Kim8jV_-YJgDTYnPgJk6b531BtOPEQnzPAS7fGZhyRta0ZbKuw6MTn7sNk0RrZDFrWUjWEofAZ8lJsPvOVQs815Zl_urcggTkVF8oY7BRZ11b5UDVR1asYssKoLffnJYaM/s1600/bootk%C3%A4mpin+vika.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sinähän käännyt, *keleen rengas, kun minä niin tahon!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Vikan kiekan jälkeen juostiin Mikan kanssa Lauran kirittämänä kohti maalia ja mietittiin yhdessä, että jos ei tähän jostain syystä kuulu lammessa uinti, niin uijjaanhan me silti. No, maaliin piti/ sai uida, sehän meille sopi. Taisin laulaa Brian Adamsin Heavenia uidessani. Me oltiin niin maalissa, ihan sama, vaikka vissiin viimeisinä, minun takia - ketä kiinnostaa. Valkku-Lauran mielipide kunniakirjojen jakotilaisuudessa oli, että mahdoin olla se eniten itseni ylittänyt. Se on paras voitto se.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSRPnaLqY28IeVwzcQEcHrsppFVBhE7HhMjz2o8NWEbXsis6-L73s2gyhembMyDPxE7QDSR3C95X-XQFsemaQ2KeJH5RUHosqay7JEOb7sv961rTT-rPHtHu8qgwS9IX_nnTUrV_st5XU/s1600/boot+camp12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSRPnaLqY28IeVwzcQEcHrsppFVBhE7HhMjz2o8NWEbXsis6-L73s2gyhembMyDPxE7QDSR3C95X-XQFsemaQ2KeJH5RUHosqay7JEOb7sv961rTT-rPHtHu8qgwS9IX_nnTUrV_st5XU/s1600/boot+camp12.jpg" height="320" width="179" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maalissa ihan kevyesti, eikä itketä lainkaan!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Mitä tästä jäi muistoksi? Keho ei ole täysin toipunut vieläkään, mielellekin tapahtui jotain, josta en vielä ole varma. Ihmeellinen yhteenkuuluvuus, joka syntyy toisilleen tuntemattomien ihmisten välille ääritilanteissa oli jotain, mitä mummuna muistella. Samoin ihmetyttää se, että kun on ihan varma, että ei jaksa enää askeltakaan, kykenee vaikka uimaan pitkin ja poikin jäistä vettä tai nostelemaan traktorinrengasta vielä kerran tunturia ylämäkeen ja takaisin. Äärillään käynti ja mukavuuskynnysten ylitys on todella ihmistä henkisesti ja fyysisesti venyttävä kokemus. En ole vielä ihan varma, mikä on lopullinen ajatukseni tuosta kiduttavasta, mutta silti itseen uskoa antavasta viikonlopusta, jolloin kaikkoavat kaikki kuvitelmat siitä, että olisi jotenkin hyvässä kunnossa. Syvälle siellä mentiin sekä suohon että itseen - molempiin rakastuin enemmän kuin ennen, Lapista puhumattakaan. En suosittele tätä kenellekään, mutta menkää ihmeessä kaikki kynnelle kykenevät kokemaan, miltä tuntuu olla joka solulla elämän pelissä mukana. Se, mitä suosittelen ehdottoman varmasti, on muutama lepopäivä RuskaBootCampin jälkeen sekä keholle että mielelle. Ei mulla muuta! <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGjL8A1QXXAoFLRwTPeuIZoM8oLUJvNCnSaNDjjWyz6wnwb5rzv0lbPeV1nfJlksrTZvWQ0JDlbuLd9NPVA_yCYucK-pFftnnwN9LpuJDSKKpFfoc0mB6nTJz-FCPGZSbT8SXHT3dxFE0/s1600/bootcamp17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGjL8A1QXXAoFLRwTPeuIZoM8oLUJvNCnSaNDjjWyz6wnwb5rzv0lbPeV1nfJlksrTZvWQ0JDlbuLd9NPVA_yCYucK-pFftnnwN9LpuJDSKKpFfoc0mB6nTJz-FCPGZSbT8SXHT3dxFE0/s1600/bootcamp17.jpg" height="320" width="212" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Liikunta kaunistaa! ;)</td></tr>
</tbody></table>
<br />Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-72865774536070722272014-09-17T08:24:00.000-07:002014-09-17T08:55:58.407-07:00Alkuhuumaa: itsensä kurittaminen vs. itsensä rakastaminen<a href="https://www.facebook.com/alkuvalmennus?fref=ts">Alku</a> on muutakin kuin ruokaa. Ruoka on se selkeä ja yksinkertainen asia. Oikea määrä proteiininlähdettä, sopiva annos hyvää rasvaa ja vuoren kokoinen satsi marjoja tai kasviksia, tarvittaessa vatsaystävällistä hiilaria. Ei voisi enää helpommaksi tulla, toki pitää vähän jaksaa paloitella, koska tuorekurkku ei ihan kokonaisena mahdu lautaselle. Kyllä! Tämän voi ottaa ihan elämäntavaksi, tämä ei ole dieetti tai kuuri. Näin voi elää tavallisessa arjessa ja juhlassakin niin kauan kuin elinpäiviä piisaa, hyvänmakuisesta ja terveellisestä ruoasta nauttien. Erittäin simppeliä.<br />
<br />
Keho muokkautuu itsestään syödessä. Näillä eväillä se on väistämätöntä. Kesän jenkkakahvat ovat kadonneet. Kun kokeilen mittarihousujani, näyttää kuin vyötäröllä ei olisi mitään muffinsseja ikinä ollutkaan. Kolmessa viikossa ne ovat sulaneet pois ilman nälkää, joka päiväistä kieli vyön alla-treeniä ja ilman ensimmäistäkään aamuaerobista. Olen antanut itseni sopeutua rauhassa syömisiin ja palautua viime kuun maratonilta kuunnellen kehoani. Se on puhunut nyt vain hyvän ruoan ja rauhallisen liikkumisen puolesta ja nauttinut saamastaan levosta. Miten on mielen laita? Psykofyysisellä olennolla kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kun mennään käymään syvällä kehossa, pitää sinne mennä mielen kautta.<br />
<br />
Alku-valmennuksen ravintoasiantuntija <a href="http://samisundvik.com/">Sami Sundvik</a> heitti ilmaan ajatuksen siitä, <b>kummalla mahtaa päästä pidemmälle elämänmuutosta tehtäessä, itsensä kurittamisella vaiko itsensä rakastamisella</b>. Siinä piilee oikeastaan THE Alku. Kuinka monesti elämäni varrella onkaan ollut näitä "itseäni niskasta kiinni ottamisia", "ruotuun palaamisia" ja aikoinaan jopa paastopäiviä sekä muita kuritustoimenpiteitä, kun on luuserina "langennut, sortunut, lipsahtanut, repsahtanut" kurinalaiselta kaidalta tieltä! Milloin olisin älynnyt ottaa itseni syleilyyni, katsoa ymmärtäväisesti peilikuvaani ja sanoa vaikkapa: "Hei nainen, alan pitää sinusta parempaa huolta nyt heti." tai: "Olet selvästikin ansainnut saada puhtaampaa ravintoa ja sitä tulet saamaan." tai: "Näytät tarvitsevan enemmän liikuntaa, vien sinut lenkille/salille."?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9FXXdn3SEZf_k4bCd0d5jtEnei0rAb1BJs7fi5CODl6Bf-xRUPUlvhshCKsJt2LhLSYA0ZVr2UzWechLT0-a_A5ZGzu-kzSdC3IKf3JlzM1YInFY3pREDpbecHjjdl9k8pSwrwUI1iwQ/s1600/11902_450857535002011_359777712_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9FXXdn3SEZf_k4bCd0d5jtEnei0rAb1BJs7fi5CODl6Bf-xRUPUlvhshCKsJt2LhLSYA0ZVr2UzWechLT0-a_A5ZGzu-kzSdC3IKf3JlzM1YInFY3pREDpbecHjjdl9k8pSwrwUI1iwQ/s1600/11902_450857535002011_359777712_n.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Itsekurituksella ei pitkälle pötkitä. (kuva netistä)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kehonkuvaani jäi ensimmäiset haavat lapsena koulukiusauksen ja latistavan liikunnan"opetuksen" myötä. Sitä ennen olin autuaan tietämätön, mitä kaikkea vikaa kehossani on. Olin ala-asteella se viimeinen joukkueeseen valittava pakkopulla ja henkihieverissä, veren ja oksennuksen maku kurkussa maaliin hiihtävä hännän huippu. Yläasteella liikunnan opetus muuttui kammottavammaksi kylmiltään pidettävine Cooperin testeineen eli mittaamalla jotain, jota ei oltu liikuntatunneilla kuitenkaan harjoiteltu tai opetettu harjoittelemaan kotona. Vaikka kuinka yritti olla mukana ja olla aktiivinen tunneilla, kun ei ollut ysin - kympin oppilas, oli jumppamaikan silmissä ilmaa. Oli turha kurkotella pallon perään. Se, että keskinkertaisuudet jäivät pelissä ulkopuolelle, ei jaksanut tunnin pitäjää kiinnostaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNO1DslgAHxpu3INHWZRBlftIbNfgWzUDS8OCWO0uqJjUVbtsLEdiua2Lou_P31cJVKgpsY5b-LKiGTNaqAJS-lNXkWlvHAdNj6wZXVjh61Gtpok3T7F7hV_-tR_BSNdD-B0ja9rEXXU0/s1600/itsens%C3%A4kurittaminen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNO1DslgAHxpu3INHWZRBlftIbNfgWzUDS8OCWO0uqJjUVbtsLEdiua2Lou_P31cJVKgpsY5b-LKiGTNaqAJS-lNXkWlvHAdNj6wZXVjh61Gtpok3T7F7hV_-tR_BSNdD-B0ja9rEXXU0/s1600/itsens%C3%A4kurittaminen.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Omaan napaan syvälle osunut kuva netistä.</td></tr>
</tbody></table>
Koulun käytävillä sain päivittäin kuulla olevani läski ja minulla oli niin iso perse, ettei se mahtunut kiusaajieni mielestä luokkahuoneen ovesta sisään. Kummasti nämä kolme ylemmällä luokalla olevaa häiskää kuitenkin tykkäsivät sitä (puhumattakaan muista intiimialueistani) puristella, nipistellä ja tökkiä. Tätä varten he saivat helposti kahden vuoden ajan piiritettyä minut joka päivä johonkin nurkkaan, eikä kukaan tullut väliin. Ne sanat ja ällöttävät koskemiset piirtyivät nuoren tytön jokaiseen soluun muistiin. Iso perseeni ja minä kestimme sen, kun ei muuta voinut. Mielessäni suunnittelin, että aikuisena tienaan rahaa ja plastiikkakirurgi saa sivaltaa pakarani pois terävällä veitsellään. Minulla tulee olemaan litteistä littein pylly, jota kukaan ei enää koskaan tule isoksi kutsumaan. Samalla kivulla saisi sitten lähteä tissitkin, niitten takia ei enää itkuja itkettäisi. Muuttaisin kehoni vielä joku päivä sellaiseksi, että saisin olla rauhassa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSLluRPPv5wdLvKrYbZbb5SfuAEHUIoG2Xh_-8s6vVlcaS4xkvWkDnID8onrLuSmzHQ37_WgwbKEsfCCZmgdBhhVK1qu6MnfwohrtIiEbEbf44MP1A-2Kq1YG40kGw7SyxCFZ8OyfTGos/s1600/1.+syyskuuta+kutsu+mua+023.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSLluRPPv5wdLvKrYbZbb5SfuAEHUIoG2Xh_-8s6vVlcaS4xkvWkDnID8onrLuSmzHQ37_WgwbKEsfCCZmgdBhhVK1qu6MnfwohrtIiEbEbf44MP1A-2Kq1YG40kGw7SyxCFZ8OyfTGos/s1600/1.+syyskuuta+kutsu+mua+023.JPG" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Terkkuja kolmen koplalle! #kutsumua#</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Omituinen kierre jatkui ensimmäisessä seurustelusuhteessani, johon uskaltauduin vasta 18-vuotiaana. Sitten pääsinkin vertailuun tv-sarjojen seksikkäitten kaunottarien ja missien rinnalle. Poikaystäväni ei kaihtanut luetella, mikä näissä naisissa oli upeampaa kuin minussa. Lempipuuhaa oli analysoida asiaa kehon osa kerrallaan. Suhteen päätyttyä monenlaisen henkisen ja välillisen fyysisenkin tuskan jälkeen toivuttuani terveiden kirjoihin ja iältäni aikuiseksi, vartaloni sai ukaasin itseltäni. Siitä oli tultava täydellinen! Tulihan siitä ainakin laiha. Nälkään näännyttämisellä ja liikuntarääkillä muuttui tämä 163-senttinen 62-kiloinen "tonnikeiju" 47-kiloiseksi alle puoleen vuoteen. Vältyin hädin tuskin sairaalalta, mutta eipä ollut mitä puristella ja mille ilkkua! Itseänihän minun piti toki rangaista, kun <b>en ollut sellainen kuin olisi pitänyt olla</b> - ei tullut mieleenkään, että nuori mieleni ei ehkä nähnyt minua realistisin silmin. Vielä olisi ollut muutama kilo hyvä hoikkua, että sen verran osasin itseäni tuon "koulutuksen" jäljiltä rakastaa. Ihmismieli on kumman muokkautuva, kun se nuorena kehityksen varhaisessa vaiheessa saa ympäristöltä tehokasta palautetta. Sen suuntaaminen terveille raiteille on isompi homma ja on jatkunutkin näihin asti.<br />
<br />
Paljon on vettä virranut noista ajoista. Kroppani on kulkenut monen paksuisena ja muotoisena hakien sitä, mikä on minua, mikä itseni ulkopuolisen maailman luomaa vaatimusta, jota koitan kehollani toteuttaa. On käyty läpi omat keksimät ruokavaliot, on oltu vähät välittämättä koko kehosta ja annettu sen olla tasan niin plösö kuin se nyt sattui olemaan ja katsottu itseä peiliin vain kaulasta ylöspäin. Sittemmin on luettu ja testattu VHH-ruokavaliot naistenlehtien vinkein, on revitetty läpi sporttilehtien treenit ja niissä julkaistut julkkisten ruokavaliot, on vedetty joka versio ilmiöstä nimeltä Go fat go - taivas, mikä itsensä rakastamiseen kannustava nimi, by the way! - ja sen jälkeen palattu jälleen kerran hiljalleen siihen kuosiin, mihin tämä kroppa pyrkii ilman kurittamista tai rakastamista.<br />
<br />
Itsekuri, herra nähköön, ruotu ja mitä näitä on! Voi vain todeta, että kaikki askeettiset asetelmat ovat huojuvia korttitaloja itsensä kurituksen kadun molemmilla puolilla. Toimivat ne niin kauan, kun tulee se houkutuksen tuulen henkäys, joka kuiskaa kurinalaisuuteen väsyneeseen korvaan, että palkitse itsesi, kun olet niin raatanut, olet sen ansainnut, edes tämän kerran, *puuuuhhhhh*... Muutama kuukausi <b>repsahteluja</b> ja ollaan lähtöruudussa tai jopa muutama askel taaempana itsesyytöksin, itseinhoin ja entisestään murenneen itsetunnon keskellä kysymyksenä tuo suurista suurin: "Miksen saa itseäni niskasta kiinni?".<br />
<br />
Vuosi sitten päästyäni mukaan <a href="http://www.kukkalaakso.com/">Kukka Laakson</a> alunperin blogihaasteeksi suunnittelemaan Haluan olla minä-kampanjaan, alkoi muutosprosessi myös pääni sisällä. Siihen asti sinne lappamani maitorahkat, mehukeitot ja raejuustot olivat tursuneet korvistani jo vuotta aiemmin, enkä ollut ihan varma, mistä kiikastaa. Lopetin laihduttamisen ja päätin, että ei enää ikinä. Haluan olla terve ja vahva sekä voida hyvin, mutta totta puhuen vihaan kirottua laihduttamista ja kaiken maailman skitsoja dieettejä! Olisi ihan potaskaa väittää, etteikö olisi hienoa olla fit, hoikka ja sporttisen ulkomuodon omaava, mutta siihen en erikseen ala enää laihduttaa. Ei yhtään kertaa enää.<br />
<br />
Nyt Alku on kuitenkin vaivihkaa tiivistänyt maallista majaani (mahaani?) yhdellä vaatekoolla. Puntarille en ole astunut, joten en tiedä, montako kiloa se tekee tässä kropassa ja oikeastaan, ketä se kiinnostaa! On toki ihanaa, kun masu on sileä ja pikku pöksyseni eivät enää kiristä, mutta silti enemmän Alku on tehnyt ajatuksilleni. En ota enää itseäni niskasta kiinni, otan ennemmin kädestä. Minä en sorru, repsahda tai lipsahda, vaikka söisin jotain muuta tai enemmän kuin ruokalistalleni olen suunnitellut. Minun ei tarvitse palata mihinkään kuviteltuun tilaan nimeltä "ruotu". Ansaitsen itseltäni hyvää kohtelua ja olen sen arvoinen, että hoidan tätä kehoa sen tarvitsemalla ruoalla, liikunnalla ja levolla. Tämä on minun kehoni, ainoani ja aarteeni. Se kuljettaa minua niin kauan kuin tarkoitukseni on tällä planeetalla täytetty ja se ansaitsee oikeasti vain hyvää. Kun tänään katson peiliin, mietin, että tuota naista ei enää kuriteta, hänestä pidetään huolta. Siperia ei opeta, Alku opettaa. Minä satun rakastamaan tuota peilistä katsovaa tyyppiä sen verran paljon, että en anna hänen enää tyytyä vähempään. Niin kerta!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYwAYJh5DDTiynRCAzGtPkvSrAsQvdyWG-Xeoe5JeutdCcaMowKUnEP2h-hlZ5BqQJmBbc_FSHTw37NoFuJc5Q1Nr2u4uuB5w4Hk9-dD-BYJzCVDcndNRhVBZirkTHjhjeUO3KgPflj5w/s1600/my+job.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYwAYJh5DDTiynRCAzGtPkvSrAsQvdyWG-Xeoe5JeutdCcaMowKUnEP2h-hlZ5BqQJmBbc_FSHTw37NoFuJc5Q1Nr2u4uuB5w4Hk9-dD-BYJzCVDcndNRhVBZirkTHjhjeUO3KgPflj5w/s1600/my+job.jpg" height="320" width="320" /></a></div>
<br />
<br />Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-63262621184021758402014-09-03T09:52:00.000-07:002014-09-03T09:52:57.113-07:00Alkuihmiselle Alkuruokaa - ensimmäisen viikon aterioita ja seuraamuksia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Minun <a href="http://alku.fi/">Alkuni</a> lähti käyntiin kertaheitolla keskiviikkona 27.8.2014 - tasan vuotta ja päivää myöhemmin kuin Haluan olla minä-kampanja, josta aina intoilen, koska se on merkittävä asia elämässäni. Alkuni alkajaisiksi tein mustikkamustaherukkasmoothien, jossa oli ripaus Kalaharin suolaa ja maustamatonta proteiinijauhetta sekä tilkka vettä. Tämä kaikki sekaisin sauvasekoittimella. Päälle laitoin rasvaksi kookosmaitoa ja ihanasti se pehmensi makua. Senhän voisi lorauttaa sekaankin, mutta minusta se oli kaunista ja suloista näin. Kahvissa on osa kookosmaidosta ja kannussa noin kolmasosa päiväni vesisatsista, jota en kaada jäisenä päähäni vaan huoneenlämpöisenä nieluuni.</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZadwwVrc0wdWQ0u8duNVl8m5t4Q76IE_X10RwsvIxw8vbOy8lF6MgwKO9p2vKvxuwugcgmhz0PCFj06AJYWeEbZ7mLO-wWwgRupMyceyAMDYxEd2c6dsKhyphenhyphenqv07tscjjx3w6V9_NLdfI/s1600/Alku+vko+1+002.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZadwwVrc0wdWQ0u8duNVl8m5t4Q76IE_X10RwsvIxw8vbOy8lF6MgwKO9p2vKvxuwugcgmhz0PCFj06AJYWeEbZ7mLO-wWwgRupMyceyAMDYxEd2c6dsKhyphenhyphenqv07tscjjx3w6V9_NLdfI/s1600/Alku+vko+1+002.JPG" height="320" width="239" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Alku <3<br />
<br /></td></tr>
</tbody></table>
Pikaruoka taisi olla yhden päivän kolmas ateria töiden ja talonlämmityksen jälkeen. Jauhelihan joukkoon paistelin mausteita, sipulia ja muutaman kuution pakastepinaattia, pavut maustoin oliiviöljyllä, suosikkisuolalla ja muutama luumutomaatti löytyi vielä boxin pohjalta kirsikaksi kakkuun.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlFCDG4NxmFTiQzhKTKlhVe3oBffgeo0mlKm9nFsKehktBU-ErHxIkYJbd3y2Sri2tJ4Mus3cw3_xSiQhXS9oRXzi08JiF81FJRI6Fq0tPWP985ULimGMB2RKk1dirvnX1EJw0p24ZRLU/s1600/Alku+vko+1+005.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlFCDG4NxmFTiQzhKTKlhVe3oBffgeo0mlKm9nFsKehktBU-ErHxIkYJbd3y2Sri2tJ4Mus3cw3_xSiQhXS9oRXzi08JiF81FJRI6Fq0tPWP985ULimGMB2RKk1dirvnX1EJw0p24ZRLU/s1600/Alku+vko+1+005.JPG" height="311" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pikaruokaa ja heti!<br /><br /></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Tuliset lihapullat pääsivät lillumaan tomaattikastikkeeseen, jonka tein luomutomaattimurskasta, chilistä ja maustesekoituksestani, joka tarkoittaa, että vähän sitä ja vähän tätä, sitten vielä tuota ripaus. Näihin meinasi todellinen Pikku Maistelija iskeä ihan tyystin: mieheni kielen veivät sen verran mennessään, että piti varata jo etukäteen, montako on mulle ja montako sulle. Kehittelin versioni tuunaamalla <a href="http://www.kukkalaakso.com/2014/08/21/alkuruokaa-tuliset-lihapullat/">Kukan lihapullaohjetta</a> oman kaappini mauste- ja tarvikesisällön mukaan. Annoksesta tuli mojova, kun lihaa oli lähes kilo. Pinaattia, mausteita, sipulia ja jäätelökauhan avulla tiiviiksi palloiksi pyöritellyt herkut paistuivat/keittyivät pienessä määrässä kookosöljyä ja vettä ja hautuivat sitten vielä hetken kastikkeessa. Tähän taisi vierähtää aikaa puolisen tuntia.</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY6UYk9MWHaViOC3kgzHwh2059U5Et4ua8PJmZ65bo9mtta5gYCG4lrpFEFFo8ba44-_9DyQg_zZ8jT6fLeyTgZTbtpFW7TKNiDIEs6gQx8psvwlbEVyq3bzhikaGSypoDRYzWWrVw9lE/s1600/Alku+vko+1+006.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY6UYk9MWHaViOC3kgzHwh2059U5Et4ua8PJmZ65bo9mtta5gYCG4lrpFEFFo8ba44-_9DyQg_zZ8jT6fLeyTgZTbtpFW7TKNiDIEs6gQx8psvwlbEVyq3bzhikaGSypoDRYzWWrVw9lE/s1600/Alku+vko+1+006.JPG" height="239" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pikku Maistelijan suosikkipullat.<br />
<br /></td></tr>
</tbody></table>
Perjantai-iltana herkuteltiin tortilloilla. Perheemme miehet söivät normiversiot, itsepähän halusivat. Minulla oli jääsalaattiin "käärittynä" asianmukaisesti maustettua jauhista ja broiskusuikaleita, kurkkua, tomaattia, sipulia, suippopaprikaa ja avokadosta tekemääni guacamolea sekä tulista lisäaineetonta ja sokeroimatonta chilikastiketta. Tämä oli parempaa kuin tavan tortillalörtsy eikä tarvinnut santsata. Haarukkaa ja veistä tosin tarvitsin syödessä, että kääriminen näillä täytteillä ei ihan toimi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS_J5xX2rwlfAGHj5J6AAV07T2xqkkq-ZYCoXge040ntcbIPiY_KWt_G_aNunkm_KSintLWOlJuJUCJdNorkRli68VB3Fxg7Ak9aH9CNrgk-RJi5MYMbRDCAhPlBpgs1NTSkkKYIyrcRA/s1600/Alku+vko+1+012.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS_J5xX2rwlfAGHj5J6AAV07T2xqkkq-ZYCoXge040ntcbIPiY_KWt_G_aNunkm_KSintLWOlJuJUCJdNorkRli68VB3Fxg7Ak9aH9CNrgk-RJi5MYMbRDCAhPlBpgs1NTSkkKYIyrcRA/s1600/Alku+vko+1+012.JPG" height="313" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Minun tortilla!<br /><br /></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="http://samisundvik.com/">Samin</a> innoittamana tein lauantai-illaksi niin sanottua <b>herkkua</b> - ikään kuin nämä kaikki ruoat eivät sitä jo olisi - raakajäätelöä. Mustikkajätskini syntyi marjojen lisäksi proteiinijauheesta ja kookosmaidosta pakasteessa muutaman kerran sekoitellen kunnes jätski oli sopivaa koostumukseltaan. Pähkinät pääsivät koristeeksi ja saunajuomana oli terveyttä tursuavaa sitruunavettä. Olihan se herkkua, tämä myös, ihan eka oma tekemäni jäätelö, piirun verran parempaa kuin ne kaksi, joita Italiassa kesällä maistelin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1Zk1-WSDwwg6SXZQvJtoKouzNTnTy_11IihmMzxed7PjB_eXrzBjISaeQbRt_fRTesM43pbHkfqUgyWcVY7C4fe_nOqtvKzklEJ44Zdg8pjydjBWMGo_BL_cROFb3BzjnykN7NeNYVCs/s1600/Alku+vko+1+018.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1Zk1-WSDwwg6SXZQvJtoKouzNTnTy_11IihmMzxed7PjB_eXrzBjISaeQbRt_fRTesM43pbHkfqUgyWcVY7C4fe_nOqtvKzklEJ44Zdg8pjydjBWMGo_BL_cROFb3BzjnykN7NeNYVCs/s1600/Alku+vko+1+018.JPG" height="239" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mustikkajäätelöä!<br /></td></tr>
</tbody></table>
Sunnuntaina oli liikunnallinen päivä. Kaksi tuntia avantosaunan pesua ja tunti juoksua. Sen jälkeen maistui kurkumalla ja currylla maustettu kookoskana, joka köllötteli kesäkurpitsasta, paprikasta ja sipulista sijatulla makoisalla pedillä, hetken, hyvin pienen hetken.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNaqreLnRk2LWu_yzATOWI34IreNysveN3O5yqMMWADbjg9jj-pnjao2bet4bECfiRR9sY7nvxQdh-amCXwxmcdHSAGiy9zcFYKNpVQaf5U8QTd6a26Y1gkrJ-230flBqhHujFuwKkOSY/s1600/Alku+vko+1+023.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNaqreLnRk2LWu_yzATOWI34IreNysveN3O5yqMMWADbjg9jj-pnjao2bet4bECfiRR9sY7nvxQdh-amCXwxmcdHSAGiy9zcFYKNpVQaf5U8QTd6a26Y1gkrJ-230flBqhHujFuwKkOSY/s1600/Alku+vko+1+023.JPG" height="293" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pannulla kuullotetut kasvikset ja kookoskana ne yhteen soppii.<br /></td></tr>
</tbody></table>
Maanantaina päivän viimeisen aterian kohdalla minua laiskotti, pikaruokapäivä siis. Annoin tuoreiden herkkusienten käväistä pannulla sen aikaa, kun lastasin lautaselle lämminsavulohta, hapankaalia ja tomaatin, heitin sienet omalle laidalleen. Koristelin perjantailta jääneellä guacamolella, siitä tuli annokselle söpö ja herkullinen silmä vai kruunuko oisi sitten ollut. Tätä syödessä taisin olla hetken taivaassa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxXVM_S4UZGe_FYeqLZuTJhfHeEDYQ_5HDsbFrM7CH7b9MdJgn5LmyuFJ4JM6z1V6ZV6h37JYMOp_3W3-Y6oBl-wtdLnHtvtTOPO7R-bFgJlEj-MGZD7peW6alKSYejxBNSqGKR47Wa3Q/s1600/Alkuruokaa+004.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxXVM_S4UZGe_FYeqLZuTJhfHeEDYQ_5HDsbFrM7CH7b9MdJgn5LmyuFJ4JM6z1V6ZV6h37JYMOp_3W3-Y6oBl-wtdLnHtvtTOPO7R-bFgJlEj-MGZD7peW6alKSYejxBNSqGKR47Wa3Q/s1600/Alkuruokaa+004.JPG" height="318" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hapankaali, olet niin rakas! <3<br /></td></tr>
</tbody></table>
Tämmöisillä eväillä on nyt viikko menty. Nolla ateriankorviketta tai nälkäpäivää, nollasti sokeria, nollasti viljaa ja nollasti maitoa. Hengissä. Seurauksia on tietenkin toki jo tullut. Mittarina tämän kuuden Alku-viikon ajan käyttämieni lempparihousujeni kauluksen päälle kesän aikana ilmestynyt muikea muffinssi on enää lähinnä lattea lätty. Lauantaina ostamani juuri sopivan kokoiset uudet mustat housut alkavat olla nyt onneksi niin muodikasta boyfriend-mallia. Peilistä näkee pelkällä otsallakin, että iho on kirkkaampi, silmät sirkeämmät, posket kapeammat, maha litteämpi ja sääret sorjemmat turvotuksen kaikottua - sen toki tuntee käsinkin. Jenkkakahvat ovat hävettävän pienet. Nukun selvästi paremmin ja juon hallitun tyylikkäästi vain kolme kupillista kahvia päivässä. Vesi maistuu hyvin, sitä ei tarvitse tuputtaa itselleen. Ekoina päivinä vaivannut suklaanhimo on vaihtunut hapankaalin haluun. Mieli on iloisempi, olo virkeämpi, pää täynnä uusia suunnitelmia ja katse tulevaisuudessa. Hivenen tänään olen väsynyt, mutta en ole ihan varma, etteikö se johtuisi poikkeuksellisen rankasta työviikosta ja muusta ahkeroinnista, jota on tullut itseäni säästelemättä tehtyä into piukeana uudesta energiasta.<br />
<br />
Toinen viikkoni Alkua lähti tänään liikkeelle. Olen hyvin mielissäni motivaatiosta ja helppoudesta, jota koen tätä toteuttaessani. Jännittävää nähdä ja kokea, mitä tulevina päivinä tapahtuu. Ensin mietin tämän valmennuksen slogania, jossa mainittiin, että tämä on "elämäsi viimeinen uusi alku", että eikös se kuulosta hieman lohduttomalta. Uudet alut, siksi kai täällä eletään, hei! Kuitenkin, näissä ruokavalioasioissa aina uudelleen ja uudelleen nollapisteestä liikkeelle lähtö ei välttämättä ole se maailman odotetuin uusi alku, yhä uudelleen ja uudelleen. Totta! Myönnän. Sopii siis vallan mainiosti, että tässä kyseisessä hommassa tämä nimenomaan on elämäni viimeinen uusi Alku.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRW8b83ab93z5IsUH7PYKurYPSBqv6iqa0uEMtPEb8mmWNwbfK2avcWChjuZUe50Z01qzjs4BmnP1kOoBkYKaMZ6Az9Repe0ANfKQuy65qCpl7ai0Z-oR39kdYmFxdmBC65Fl-CFM51DA/s1600/Alku+vko+1+009.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRW8b83ab93z5IsUH7PYKurYPSBqv6iqa0uEMtPEb8mmWNwbfK2avcWChjuZUe50Z01qzjs4BmnP1kOoBkYKaMZ6Az9Repe0ANfKQuy65qCpl7ai0Z-oR39kdYmFxdmBC65Fl-CFM51DA/s1600/Alku+vko+1+009.JPG" height="320" width="276" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä ihana totuus löytyi netistä. Sydän sillekin <3</td></tr>
</tbody></table>
Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-18503548942004902662014-08-29T10:59:00.000-07:002014-08-29T10:59:16.788-07:00Lentoon, uuteen Alkuun!Blogini kesätauko on nyt ohitse ja sillä aikaa se on ehtinyt täyttää vuoden ihan jokunen päivä sitten. Perustin blogin viime syksynä, kun aloin kirjoittaa osallistumisestani <a href="http://www.kukkalaakso.com/">Kukka Laakson</a> 26.8.13 startanneeseen Haluan olla minä-kampanjaan, joka vaikutti elämääni pysyvästi hyvällä tavalla. Tarinani tulee siis jatkumaan myös siitä.<br />
<br />
Kesä meni kohisten. Jotenkin se tuli suoritettua lomailun sijaan. Selätin keväällä kertomani taisteluväsymyksen kyllä. Ehkä se oli kuitenkin sitä lenkkareiden lähtökuoppiin asettelua, mitä epäilin viimeksi toukokuisessa tarinassani. Juoksin pitkin kesää, harvakseltaan, mutta välillä myös todella pitkiä lenkejä aina 34 km asti. Elokuun 16. päivänä juoksin ystäväni kanssa yhteisestä sopimuksesta lähes tasatahtia Helsinki City Maratonin, reilun kolmen vuoden maratontauon jälkeen. Kuningasmatka oli minulle kolmas, hitain, ehdottomasti rankin, mutta merkittävin. Sitä onnentunnetta, että pystyy vielä semmoiseen suureen unelmaan, jonka on luullut karanneen kauas menneisiin vuosiin, sitä on hyvin vaikea kuvata sanoin. En puhunut enkä kirjoittanut tuosta tapahtumasta juuri kenellekään, koska en voinut olla ollenkaan varma onnistumisestani eikä tapanani ole paukutella henkseleitä etukäteen. Jälkihehkussa on huomattavasti lämpöisempää iloita ja hehkutuksiani en ole kyllä säästellyt. Olen ne kovalla työllä ansainnut ja tuuletan täysillä!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_QSdGH7y3b5yGKw7dRpSI-4wJUdyqd5pTWjgiKjJfooDR4I5srkzlhuo_xBEPJ_c17veLXE1u79s7hj6awSTr0q7DhlYxynipRRozabgMJwXfu-XIBtmW69wl-tyEs2nQhFGNQEqQNR4/s1600/mohare+23.8.14+040.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_QSdGH7y3b5yGKw7dRpSI-4wJUdyqd5pTWjgiKjJfooDR4I5srkzlhuo_xBEPJ_c17veLXE1u79s7hj6awSTr0q7DhlYxynipRRozabgMJwXfu-XIBtmW69wl-tyEs2nQhFGNQEqQNR4/s1600/mohare+23.8.14+040.JPG" height="320" width="239" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uskolliset matkakumppanini <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Onnenkyyneleet kirvoittanut maaliinpääsy merkitsi jotakin niin suurta, että siitä piisaisi kirjan aiheeksi. On vasta kaksi vuotta siitä, että pystyin aloittamaan työni masennuksen ja pitkän sairasloman jälkeen. Viime marraskuussa olin jo laittamassa juoksutossuja lopullisesti naulaan piriformisongelmieni ja jatkuvien uusien aloitusten ja niiden epäonnistumisten lannistamana. Unelma jäi silti kytemään, se ei koskaan sammunut ja roihahtihan se sieltä vielä kunnon liekkeihin: maaliin ja mitalille saakka! Olen onnellinen, ylpeä, sinnikäs ja uskon, että pystyn siihen mihin haluan pystyä, jos vain tarpeeksi haluan. Minä tein sen, mistä haaveilin, tein! Vain taivas on rajana, mitä seuraavaksi keksin unelmoida!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyvlHk4ctCd1J3CjiPJySQOTUKACwJKvEoAEpr8Mc8SJQO9ExRvBu9XuNQ1ZCmcT9UoqzVeLQyA9A_fX7y_5hEjvd2CgJRLZa0dBCVlIQ5j94jwxsFrfm5RUwnTRygpwsozPd_8n54dH4/s1600/maraton.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyvlHk4ctCd1J3CjiPJySQOTUKACwJKvEoAEpr8Mc8SJQO9ExRvBu9XuNQ1ZCmcT9UoqzVeLQyA9A_fX7y_5hEjvd2CgJRLZa0dBCVlIQ5j94jwxsFrfm5RUwnTRygpwsozPd_8n54dH4/s1600/maraton.jpg" height="201" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ystävän kanssa rinta rinnan koko matka maaliin saakka!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Salin ovet pysyivät minulta kiinni koko kesän, tarvitsin taukoni toki ja kesäni oli täynnä muuta puuhaa. En tahtonut uuvuttaa itseäni loman aikana ihan puhki. Toisinaan treeni antaa voimaa ja auttaa jaksamaan paineet ja kiireet paremmin, nyt ei tuntunut siltä. Harjoittelin vain juoksua ja sitäkin taloudellisesti. Syömiset menivät mitenkuten sinne päin, minne pyrkimykseni on, koska siskoni häät, koska lomamatka Italiaan rakkaani kanssa, koska ihana helle, koska kesä on lyhyt, koska milloin mitäkin. Näitähän riittää. Totuus on, että halusin välillä vain olla, hiukan ajelehtia elämän virrassa, antaa auringon paahtaa ihoa, nauttia tunteesta, kun tuuli hulmuttaa hellemekon helmaa, kun kiitää pyörällä halki kylän kauppaan ja takaisin kotiin, kun istuu takapihan terassilla kuplajuomaa lasissa ja kuuntelee suihkulähteen liplatusta vailla huolta huomisesta, vähän aikaa. Halusin <b>vähän aikaa</b> elää siinä kuuluisassa hetkessä.<br />
<br />
Tietenkin tuo hetkessä eläminen ilmestyi vyötärölle, se on sanomattakin selvää. Maanantaisoturia piti virvotella jo hyvissä ajoin siivoamaan sotkujaan, jotta tämä todella heräisi niihin hommiin ennen kuin työ kasvaa liian suureksi. Kevätsiivouksen tapainen syyssivous mielessäni aloin toipuilla maratonista. Personal trainerini neuvon mukaan olen pitänyt kaksi rauhallista viikkoa juoksutapahtuman jälkeen ja tulevalla viikolla voin aloitella treenailua hiljalleen tehokkaammin. Tunnen taas innostusta ja lähtökuopissa oloa, jostakin se vain kumpuaa, yhä uudestaan, ei se liekki sammu. Hymyilyttää jo valmiiksi. Sali ja juoksupolut, tulossa ollaan, ettäs tiedätte!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxDUo-lPnwCEjDhcYVuTU4tC8OIc8wqnvErCOAirT0JQhrRxZsAV_irNOZr-ywhYdR6Cbq0Nr_oEvCrqZD_cCDHzGnkAV48Vr_1LqxjsGfQR1zH4oewPRC7mcX_vZKWQyjZw1VtJmlPbI/s1600/10426874_789497564404519_3740673524576322464_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxDUo-lPnwCEjDhcYVuTU4tC8OIc8wqnvErCOAirT0JQhrRxZsAV_irNOZr-ywhYdR6Cbq0Nr_oEvCrqZD_cCDHzGnkAV48Vr_1LqxjsGfQR1zH4oewPRC7mcX_vZKWQyjZw1VtJmlPbI/s1600/10426874_789497564404519_3740673524576322464_n.jpg" height="320" width="320" /></a></div>
<br />
Näitä mietiskellessäni, juuri oikealla hetkellä eräs upea teräsnainen heitti minulle haasteen lähteä mukaan jälleen uuteen seikkailuun. Tällä kertaa kyseessä on <a href="https://www.facebook.com/alkuvalmennus?fref=ts">Alku</a>. Uusi alku, mahtava ruokavaliovalmennus, jonka taitavat valmentajat Kukan ja <a href="http://samisundvik.com/">Samin</a> sekä perusperiaatteet tunnen ennestään. Niihin luotan ja uskallan allekirjoittaa, mutta miten olisinkaan voinut sanoa muuta kuin <b>kyllä</b>, mukana ollaan seuraavat kuusi jännittävää viikkoa. Miten paljon merkitseekään zemppaava seura! Kolmas päivä minun Alkuani kääntyy iltaan ja olo on jo ihan eri. Muffinsiefekti housunvyötärön yllä katoaa kyllä erikseen laihduttamatta. Syön puhtaasti ja kohta alkaa liike, kaikki muu tulee itsestään. Olen jo ihan Alun pauloissa ja pakasteessa odottaa perjantaiherkkuni: mustikkainen raakajäätelö, jonka ihan omin pikku kätösin sinne taiteilin. Unelmilla on siivet ja ne kantavat! Pysykää lennossa ja pitäkää tiukasti kiinni, ettette putoa kyydistä. Taas mennään!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigoO58K0LUkoF_iElZ8u0hzy_OCbpiyoHsEm10ewEN-Mmbz-mITRS4C844K321eU7W9MLERg2Hk99VjR8GCMQaDVRJFR1XUrY3v_3tFfwivikYHvTi2RnkqKfRIrQkHoDwhrsrf2SM364/s1600/run+if+you+cAN.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigoO58K0LUkoF_iElZ8u0hzy_OCbpiyoHsEm10ewEN-Mmbz-mITRS4C844K321eU7W9MLERg2Hk99VjR8GCMQaDVRJFR1XUrY3v_3tFfwivikYHvTi2RnkqKfRIrQkHoDwhrsrf2SM364/s1600/run+if+you+cAN.jpg" height="200" width="320" /></a></div>
<br />
Kuvat: juoksijattaret by Ari Kamula, kaksi alinta: netti ja ylin omani.<br />
<br />Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-90124576386441068402014-05-14T09:00:00.000-07:002014-05-14T11:51:08.092-07:00Taisteluväsymystä ilmassa vaiko lähtökuopassa kuopsuttelua?Olen normaalisti positiivinen ja suhteellisen energinen ihminen, vaikka luonteeni onkin tasalaatuinen ja rauhallinen. Olen hyvin sosiaalinen ja ylenpalttisen puhelias. Nyt en ole viime viikkoina edustanut edellä mainittuja luonteelleni ominaisia piirteitä lainkaan. Olen toki ollut kevättalven hyvin ahkera sekä työssä että oman kunnon hoitamisessa että myös perheestä ja kodistakin huolehtimisessa. No, ei siinä ole mitään superwomania sinänsä. Olen huolehtinyt ruokavaliostani (ja perheeni ruokavaliosta) hyvin, juossut, treenannut salilla, uinut, kirjoittanut, kommunikoinut ja zempannut treenattavia sekä tehnyt normipäivätyöni ihmistaimien parissa niin hyvin kuin olen jaksanut ja osannut. Laiska töitään luettelee, sanoo <i>vanha viisaus </i>latistavasti ja siksi niitä inhoankin. Luettelen näitä <b>itselleni</b> nimenomaan siksi, jotta voin ajatella hyvällä mielellä, mihin kaikkeen olen pystynyt vasta toisena vuonna uupumuksen, masennuksen ja pitkän sairasloman jälkeen. Mikään ei ole niin tärkeää kuin terveys, sairaana ei ole kovin hääviä edes koittaa rakastaa, ja vaikka en juuri tänään pystyisi uusiin mave-ennätyksiin tai 100 kilometrin ultrajuoksuihin (jotka olisivat kyllä huikeita juttuja!), olen pystynyt kaikkeen tähän, mikä ei olisi toissa vuonna onnistunut.<br />
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiINfLnCvD76rayUq3mhMqZccRNIymFRNibCKPtv7oKCSvsjzUvBHlZnPMqZPjA8PA9uyAFHB7bEKqqf8CLReLwxWLTwqTZ_4ihUUzDL2hvpDyB6Y5IrUMDHCiczZ5QTWiUqhaRoELsEWo/s1600/1175489_10152445609149451_659683197055176038_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiINfLnCvD76rayUq3mhMqZccRNIymFRNibCKPtv7oKCSvsjzUvBHlZnPMqZPjA8PA9uyAFHB7bEKqqf8CLReLwxWLTwqTZ_4ihUUzDL2hvpDyB6Y5IrUMDHCiczZ5QTWiUqhaRoELsEWo/s1600/1175489_10152445609149451_659683197055176038_n.jpg" height="212" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
Pidin reippaasti kevätsiivouksen keholle. Opin jälleen paljon uutta kropan toiminnasta ja siitä, miten ravitsemus siihen vaikuttaa. Osa paleoruokavalion periaatteista eroaa kovastikin yleisistä terveyssuosituksista ja on ollut oma hommansa ensin muuttaa omia ajatuksiaan, sitten uskaltaa kokeilla vastoin ikiaiakaisia uskomuksia olevaa ja terveysviranomaisten suosituksista poikkeavaa tapaa syödä. Palkitsevaa on ollut kuitenkin hiljalleen huomata, miten paljon paremmin keho voi, miten pajon paremmalta se näyttääkin, kun sinne ei laita itselleen vääränlaista polttoainetta.<br />
<br />
Oma hommansa on olla myös oman tiensä kulkija. Eniten saa epäileviä, jopa huolehtivia tai sääliviä kommenteja viljattomuudesta ja maidottomuudesta. Miten voi elää niin hiilaritonta elämää? -Olet varmaan siksi niin uupunut, kun et syö puuroa ja leipää! Syön kyllä hiilareita, niitä on olemassa viljojen ulkopuolellakin. Maitotuotteettomuudessa huolta aiheuttaa suurimmin "kalsiumin puutteeni". Näistä kun on jokaisella mielipiteensä. Rahkatta ja raejuustotta on ihan hyvä olla. Kalsiumiakin kertyy lähes joka aterialla, kun pikkuisen näkee vaivaa asian eteen. Itseasiassa voin hieman pahoin, jos katselenkin jonkun vetävän rahkaa, erityisesti niitä makeutettuja ja maustettuja, mutta en mene siitä saarnaamaan ja muistuttamaan, että älä hyvä ihminen luota maitotuotteiden kalsiumin imeytymiseen, sillä maailman suurimpana maidonjuojakansana olemme kuitenkin jostain syystä myös osteoporoositilastojen kärkipäässä. Ruoka aiheuttaa intohimoja ja <b>jokainen tietenkin tietää</b>, mikä on hyväksi, mutta jospa itse kuitenkin tunnen oman kehoni parhaiten. Olen kokeilija ja ikuinen harjoittelija ja uuden etsijä, mutta tuputtaja en ole. Kerron mielelläni, miten asian näen, mutta inttämään en ala enkä todistelemaan oikeutusta syödä kuten tahdon enkä estelemään toisten tapoja hoitaa itseään.<br />
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmqEMnEJv1Lgyb4ASh34Cg3XOOohwWwiTzhtcT92GdGqqssfLXBSJDKcH2pD9UqMLUiJrhyphenhyphenw7RZjh_Hl5DkZOyt4p_8SmetsTr5PvaCivMi0pvP8WYujXALEdq3iij07WLfFUSYGONyxc/s1600/calcium-foods.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmqEMnEJv1Lgyb4ASh34Cg3XOOohwWwiTzhtcT92GdGqqssfLXBSJDKcH2pD9UqMLUiJrhyphenhyphenw7RZjh_Hl5DkZOyt4p_8SmetsTr5PvaCivMi0pvP8WYujXALEdq3iij07WLfFUSYGONyxc/s1600/calcium-foods.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pikkusen sitä kalsiumia.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
Positiivisuuteeni ja sosiaalisuuteeni palatakseni, siinäkin tuntuu olevan rajansa. Liika on liikaa. Kirjoitin, keskustelin, juttelin, jaoin, olin tavoitettavissa kaiken aikaan. Iski iso ähky ja siihen auttaa vain ähkynaiheuttajan vähentäminen. Vähensin someaikaa, pidän edelleen taukopäiviä, siivosin fb-kaverilistaa. Miksi aukoa ovia, joitten takaa ei löydy mitään uutta tai miksi antaa kenenkään katsoa sisään omasta ovestaan, jos hän vain kurkistaa sinne, ei kommentoi mitään eikä varsinkaan jaa vastavuoroisesti, mitä hänen ovensa takana on! Kaikella ystävyydellä, nyt on enemmän tilaa uusille oville aueta, sitten kun taas jaksan. Nyt en jaksa juuri tavatakaan ketään, mutta sekin palautuu kyllä. Semmoinen vain olen ja ehkä ihan kaikessa ei tarvitse itseään muuttaa ja kehittää. Jotkut piirteet saavat olla semmossaan, sellaisena kuin ne tässä olemuksessa ilmenevät. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRV-kuVRFONscwkJdRrTyslT9Ke5RO1BFYjP66Eb9vNcPuw1XuXarg0hLlNtX7tmHvQtrk6iYke0BVSL6-08jU_Vw9kGlwYnuX4ULuz2tUtlS-3FawyepdL9Euwty-0NsNL78plXkSNJw/s1600/1907291_732928416728101_1547848559015619556_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRV-kuVRFONscwkJdRrTyslT9Ke5RO1BFYjP66Eb9vNcPuw1XuXarg0hLlNtX7tmHvQtrk6iYke0BVSL6-08jU_Vw9kGlwYnuX4ULuz2tUtlS-3FawyepdL9Euwty-0NsNL78plXkSNJw/s1600/1907291_732928416728101_1547848559015619556_n.jpg" height="320" width="304" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kolmeen viikkoon en ole juossut, vaikka minulla on uudet namut juoksukengät ja salillakin olen käynyt lähinnä opastamassa toisia. Nyt on vain tuntunut siltä. Tauko on tarpeen, kun keho ja mielikin niin kertoo, jalka ei vain nouse eikä punttikaan. Sillä ei ole mitään tekemistä kalsiumin tai leivän kanssa. Jonkun verran sillä on tekemistä kehon ulkopuolisten arkirealististen rasitteiden kanssa ja niitä on riittänyt koko kevättalven. Tekosyy, sanoisin, jos olisin täysissä supervoimissani, mutta siihen on vielä vähän matkaa. Uimaan järveen kuitenkin olen menossa tänään jo kolmannen kerran tälle viikkoa. Vesi hellii kehoa ja mieltä; kylmä vesi lauhduttaa sykkeen rauhalliseksi, pistää hengittelemään harkitun hitaasti. Kyllä tämä taas tästä. Kevätkiire ja stressi helpottaa muutamassa viikossa, katsotaan palaanko poluilleni jo sen aikana vai vasta sen jälkeen. Vaikka ainoa todellinen hetki elämässä on juuri tämä nyt, tiedän, että tulee vielä sekin hetki, että taas mentiin. Pieni lepotauko on vain lähtölaskentaa kohti tulevia seikkailuja. Pysykää mukana tai ainakin perässä. =)</div>
<div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpoRttKYwGDA5yg5pGrq5SqTsX9VjzHuXRYV-CHe6aUzO34yTmYJTVooeovq3qxAjulgJgdsWjLTqWND_ogXc6RM9Q72hav2GYUkiY6Q-kmz34_7gSx03B0zAoMWzJgePLIsM4yyXtE08/s1600/bizarro-vegan-gorilla-comics1-252x3003.gif.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpoRttKYwGDA5yg5pGrq5SqTsX9VjzHuXRYV-CHe6aUzO34yTmYJTVooeovq3qxAjulgJgdsWjLTqWND_ogXc6RM9Q72hav2GYUkiY6Q-kmz34_7gSx03B0zAoMWzJgePLIsM4yyXtE08/s1600/bizarro-vegan-gorilla-comics1-252x3003.gif.png" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva liittyy harvinaisen vähän omaan suht koht lihaisaan ruokavaliooni, mutta mistähän tuo jytky saa kalsiuminsa, kuitunsa ja hiilarinsa? Sillä ei ole rahkaa, maitoa, raejuustoa, leipää eikä puuroa! Se tässä mieltä kyllä painaa. ;)</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
</div>
Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-5572132185141089672014-04-26T10:02:00.000-07:002014-04-26T10:02:41.858-07:00Kevätsiivouksen jälkeisiä tunnelmia - minusta taisi tulla brand new ihanuus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Kevätsiivouksen eli neljän viikon tehopaleokokeilun viimeinen viikko huipentui ystäväviikonloppuun Jyväskylässä, meidän puolen välin krouvissamme, eri puolilta maata kun olemme. Nautiskelimme huikeassa Hotelli Yöpuussa rentoa aikaa, lepoa, juttelua, hyvää ruokaa hyvinkin paleosti ja hieman myös mahdollisimman paleoisia nautintojuomasia. Hotelli oli ihana ja nappivalinta meidänlaisillemme luolanaisille. Saunavuoronkin sai varata ihan ikioman ja aamiaismunakas paistettiin toiveiden mukaisilla täytteillä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYM_fJxrayGZDccM6MaScaIkauS80dFagQ-J5s_aWczmk_2WiEsNzgd4KLhelDj2sT7cIoSH4QYZbNYibid1E673bWSOYCwKWpbMPcpQND7ABfd7C1Xy5XW7xJO4VXbhefbfpz5cm73LI/s1600/Siivousviikonloppu+027.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYM_fJxrayGZDccM6MaScaIkauS80dFagQ-J5s_aWczmk_2WiEsNzgd4KLhelDj2sT7cIoSH4QYZbNYibid1E673bWSOYCwKWpbMPcpQND7ABfd7C1Xy5XW7xJO4VXbhefbfpz5cm73LI/s1600/Siivousviikonloppu+027.JPG" height="239" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hotelliaamiainen voi olla muutakin kuin nakkeja, puuroa ja croissantteja!</td></tr>
</tbody></table>
Oli kiinnostavaa miettiä tehoviikkojen jälkeen, mitä söisi. Ei edelleenkään tehnyt mieli mitään epämääräistä. Toki tämä elämäntapa on itselleni jo niin tuttu, etten monestikaan koe vaikeaksi valita järkeviä ja terveellisiä ruokavaihtoehtoja, mutta nyt se tuntui hyvin selkeältä ja helpolta.<br />
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1_v9kvrQGmNHQkMaDtKnjXlbVaJPO4WsSygekx4G0NfLvsdKdCAU1V1S_9fJlWsg64Ok7X597o5Osekdt0d6NUMTEorEGwNAOk9aT12Urs22ekyxoxyXPSWvwGfWyNzH5C0_KpXhaDuc/s1600/Siivousviikonloppu+041.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1_v9kvrQGmNHQkMaDtKnjXlbVaJPO4WsSygekx4G0NfLvsdKdCAU1V1S_9fJlWsg64Ok7X597o5Osekdt0d6NUMTEorEGwNAOk9aT12Urs22ekyxoxyXPSWvwGfWyNzH5C0_KpXhaDuc/s1600/Siivousviikonloppu+041.JPG" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kevätsiivottuna ja saunapuhtaana, lähes uudestisyntyneenä.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Kävimme oikein kahvilassakin. Googletimme etukäteen ihanan terveysruokapaikan, josta sai ostaakin tuotteita mukaan. <a href="http://xn--sde-qla.fi/wp/">Hyvän olon kauppa & kahvila Säde</a> teki vaikutuksen. Join voimakahvit voilla ja mct-öljyllä ja söin raakasuklaakakkua. Ystävä löysi omat mieltymyksensä teestä ja marjaisasta juustokakusta.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwpMld90Zjge6-c5njWSseWbxQRQ9iJwy_y3rSQ0KRTo1QeOGDUyI1u7m5dJfB-U15vuaM4kmAgMV02ppywn1EYzl2DPMwT8N8oApKvRtfD3Nc_JqgX9s7zflfaSVDZywsm8TgVWEP7Fo/s1600/Siivousviikonloppu+029.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwpMld90Zjge6-c5njWSseWbxQRQ9iJwy_y3rSQ0KRTo1QeOGDUyI1u7m5dJfB-U15vuaM4kmAgMV02ppywn1EYzl2DPMwT8N8oApKvRtfD3Nc_JqgX9s7zflfaSVDZywsm8TgVWEP7Fo/s1600/Siivousviikonloppu+029.JPG" height="239" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ehkä paras kahvi ikinä sisälsi myös grass fed-voita.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ostin raakakaakaojauhetta, MCT-öljyä ja supervoimia varten Pikacordyä. Ne tulivatkin tarpeeseen kotimatkalla, kun piti puhdistautumisen loppuriittien rentouttamana jaksaa ajaa kotiin kolmen ja puolen tunnin matka- vihaan autossa istumista normisti, nythän se meni oikein leppoisasti, yhden pysähdyksen taktiikalla.<br />
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXOBYs6czlAhCfCn73ha4tw11lA9EexibVy1B8H5N1OqKKOXbIjtMAEDEW4b5lGPJb7TdNYrL_piFjnfJpRhz5PWoiR48204NUZlMVlp7rlPcDxkbnKd_dNy0XLm2ZvkkmMTGLb-1C2hY/s1600/kev%C3%A4tsiivouksenlopetusviikendi+061.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXOBYs6czlAhCfCn73ha4tw11lA9EexibVy1B8H5N1OqKKOXbIjtMAEDEW4b5lGPJb7TdNYrL_piFjnfJpRhz5PWoiR48204NUZlMVlp7rlPcDxkbnKd_dNy0XLm2ZvkkmMTGLb-1C2hY/s1600/kev%C3%A4tsiivouksenlopetusviikendi+061.JPG" height="320" width="239" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kahvitauko huoltiksella.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
Siivouksen jälkeinen viikko meni ruokapuolen kanssa hyvinkin samoin kuin siivouksen aikana. Siinä ei ollut mitään vaikeaa. Opetteleminen on kestänyt, mutta tämä on vähän kuin pyörällä ajaisi - sen osaa sitten, kun sen yhdesti on treenannut. Toinen ystävä tuli pääsiäiseksi kylään. Syötiin paleosti, juostiin muutama kymmenen kilsaa ja uitiin kylmässä vedessä, parannettiin maailma ihan mahtavaksi sekä nautittiinkin vähemmän kurinalaisesti, vaan elämäntapa on juurtunut ja koen sen hyväksi minulle.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqAyHwNpCIRJIB-LdjijP8gcykE3RsK5ovn2DuqAP4jyalvOj55RSvF-PSpBfMJhHh0SRw5tfNY8wzKSnyLqzhlcjt_7WwZHdmgqGC3URAvZr9XCwqY32sMX5fXE3O1ldYboxyAZ_wSVc/s1600/10247419_10152360071143497_3001399990193220292_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqAyHwNpCIRJIB-LdjijP8gcykE3RsK5ovn2DuqAP4jyalvOj55RSvF-PSpBfMJhHh0SRw5tfNY8wzKSnyLqzhlcjt_7WwZHdmgqGC3URAvZr9XCwqY32sMX5fXE3O1ldYboxyAZ_wSVc/s1600/10247419_10152360071143497_3001399990193220292_n.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pitkällä ja rauhallisella pääsiäislenkillä juoksukaverin kanssa.</td></tr>
</tbody></table>
Tämä viikko on ollut stressaava muista elämän alueista johtuen. Tämän kirjoittaminenkin venyi mielestäni turhan kauas. Harmitti jossain vaiheessa, vaan nyt olen saanut sen lokeroitua päässäni, että niin ei tarvitse olla. Kokeilin uusia juoksukenkiäni ihanan ystävän seurassa, tuntuivat huipuilta. Kävin tekemässä (liian) kovan salitreenin. Selvisin arjesta ja söin upeasti ruokkien perheeni samoin. Mietin, olisiko rentouttavaa syödä jotain epäpaleota. En keksinyt mitään, mitä olisi tehnyt mieli. Söin vähän tavallista enemmän mustaa suklaata. Nukuin monta yötä huonosti ja yhden aivan ihanasti. Elämää siis elin jälleen!<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
Jälkeen-kuvia en ole sitten vielä toistaiseksi tullut lupauksestani huolimatta ottamaan. Joku filosofiassani on ehkä muuttunut. Otan joskus kuvan, laitan sen blogiin, mutta en koekaan tarpeelliseksi todistella, että ihmetelkää kaikki, miten tehokasta tämä on. Tämä ei ole kuuri, tämä on elämäntapa. Välillä maha röllöttää enemmän, jos on ottanut vaikkapa saunajuoman tai syönyt slaissin vuohenjuustoa, enimmäkseen ei röllötä. Miksi minä sitä kuitenkaan todistelisin kuvilla? Itselläni on tämän elon kanssa vahva ja hyvä olo ja tunnen olevani oikealla tiellä, jotain minussa on pysyvästi muuttunut. Sen pitää riittää.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1dsqt5qLU8R1_NQYHHP3NaiJ6yNnMX4W4S9rfbkeegLFDJG4xy_tlMWq1vuo3OuMe9iLipTjPOpDdP-GT733zf6o7eePkMulcHQi2AP5wBTLKZ-ZN1i1acPhEd7c7sa36vibPPdXLHCU/s1600/10305062_10152783539379447_8437917976221287404_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1dsqt5qLU8R1_NQYHHP3NaiJ6yNnMX4W4S9rfbkeegLFDJG4xy_tlMWq1vuo3OuMe9iLipTjPOpDdP-GT733zf6o7eePkMulcHQi2AP5wBTLKZ-ZN1i1acPhEd7c7sa36vibPPdXLHCU/s1600/10305062_10152783539379447_8437917976221287404_n.jpg" height="213" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mieli, joka on venynyt kokemalla uuden elämyksen, ei tule enää ikinä mahtumaan entiseen muottiinsa.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
<span id="goog_305979949"></span><span id="goog_305979950"></span>Ps. aamiaiskuva by Anna Ääri ja viimeinen by netti.</div>
</div>
Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-24570823043421616492014-04-04T06:53:00.000-07:002014-04-04T12:14:04.906-07:00Ugh! Luolanainen on puhunut eli Sielun temppelin kolmas siivousviikkoKevätsiivous etenee ja kolmas viikko alkaa olla kohta koluttu. Siivouksen aikana on toteutettu ns. tehopaleota, joka ei loppujen lopuksi kovin paljon eroa siitä, miten olen syönyt elokuusta saakka, on vain näiden neljän siivousviikon ajan tarkennettu versio. Pienet satunnaiset hötöt ovat nyt olleet kolme viikkoa pois lautaseltani ja lasistani. Terveellisiä aineksia olen entisestään lisännyt, enemmän vielä vihreää ja runsaammin vettä. Resepti on yksinkertainen: proteiinin lähteet kana, liha, kala ja muna sopivina annoksina, monipuolisesti ja paljon kasviksia, marjoja runsaasti, hedelmiä ja pähkinöitä kohtuullisesti sekä hyviä rasvoja rohkeasti mukaan. Maito- ja viljatuotteita ei paleossa käytetä. Helpot pääperiaatteet, joihin olin hiljalleen uinut mukaan jo syksystä asti. Yksinkertainen on kaunista. Pidän siitä ja tulokset näkyvät. Iho on heleä, silmäympärykset sileät, hiukset kiiltävät, nukun enimmäkseen hyvin ja toissa maanantaina ostamani vyö tarvitsee lisää reikiä, kohta tarvitsen uudet pienemmät housut. Jenkkakahvat ovat hävinneet. Vielä viikko ja sitten otan jälkeen-kuvan ennen-kuvan rinnalle, mielenkiinnon vuoksi. Itselleni tämä on terveyspyrähdys, <b>ei mikään laihdutuskuuri</b>. Olen luvannut itselleni, että <b>en enää ikinä kokeile mitään dieettejä</b>, vaan pidän huolta kokonaisvaltaisesti terveydestä ja hyvinvoinnista, kaikki muu on bonusta ja tulee siinä sivussa itsekseen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLATSxI92XTUE6O_MYMIekeg-8MErsOPAE_EWL-6zki7btGNpMOn56nXO3kDLxU3ybZb50o3wR6x0Ar1zxNEG0l5iX1DMdThsWk80dRpELz1hkt4Qcamtmtj_IRQynkmLMzyWJD_dhSmg/s1600/1375206_767256669953955_1075991994_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLATSxI92XTUE6O_MYMIekeg-8MErsOPAE_EWL-6zki7btGNpMOn56nXO3kDLxU3ybZb50o3wR6x0Ar1zxNEG0l5iX1DMdThsWk80dRpELz1hkt4Qcamtmtj_IRQynkmLMzyWJD_dhSmg/s1600/1375206_767256669953955_1075991994_n.jpg" height="271" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vihreintä ikinä!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Aika monet laihdutus- ja fitnessgurut korostavat painonhallinnan kanssa kamppaileville asiakkailleen ajatusta: "Ruoka on vain polttoainetta.". Ajatellaan, että tällä mantralla päästään eroon tunnesyömisestä ja lohdutusnamuista. Kun päättää, että tankataan vain tarkasti punnittu annos kitusiin tuntematta mitään ja jatketaan treeniä, opitaan eroon tunneperäisestä suhtautumisesta syömiseen ja muututaan eläväksi lihakseksi. Uskallan väittää, että ei toimi kuin sen aikaa, kun ihminen jaksaa mantraa hokea ja sen hetken, kun motivaatio on korkealla sen surullisenhimoitun bikinikunnon haalimisessa.<br />
<br />
Oma suhteeni ruokaan on vaihdellut vuosien saatossa. Välillä se on ollut vaikeastikin vääristynyt ja olen joutunut työstämään sitä monella tapaa ja erittäin monin kokeiluin. Tuo polttoainejatuskin tuli testattua. Ei toimi, en ole liukuhihnahanhi tai avaruusmatkailija, joka selviäisi pelkällä tankkauksella. Minulle ruoka ei edelleenkään ole pelkkää polttoainetta. Enkä edes halua, että se olisi kuin auton tankkaisi ja matka jatkuisi tankki tutusti täynnä kuin ei olisi mitään uutta koettu. Onneksi ihminen on oppivainen otus, toki oppimiseen tarvitaan kovasti omaa tahtoa, mikäli ongelmiinsa oikeasti tahtoo helpotusta. Elämäntavan voi opiskella, se on mahdollista.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiw9XYXvepAB_dmqbSJkeIb8Bx9QvA81cT6xAh2HpT-5cnNo5jybFfXxRD4vjogW6Yehuts3_VtNuRXm8PrQTM5ywn9bQFw3vxVkOHNWUgFnvaDRMCLsi0ns8u-gls0PoD__EajL2t8VYI/s1600/1620469_659154740816549_11698091_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiw9XYXvepAB_dmqbSJkeIb8Bx9QvA81cT6xAh2HpT-5cnNo5jybFfXxRD4vjogW6Yehuts3_VtNuRXm8PrQTM5ywn9bQFw3vxVkOHNWUgFnvaDRMCLsi0ns8u-gls0PoD__EajL2t8VYI/s1600/1620469_659154740816549_11698091_n.jpg" height="320" width="320" /></a></div>
<br />
Olen aistikas ihminen, rakastan nautintoja ja ruoka makuineen, väreineen, tuoksuineen ja puruvastuksineen hellii monta aistia kerralla. En aio ikinä opetella ajattelemaan, että ruoka on vain polttoainetta keholle eikä mitään muuta. En usko, että se on tie tasapainoon ja painonhallintaan. Parhaimmillaan ruoka ravitsee kehoa, aisteja, mieltä, (väitän jopa) sieluakin ja antaa miellyttäviä sosiaalisia yhteenkuuluvuuden kokemuksia, kun nautinnon jakaa yhdessä rakkaiden tai ystävien kanssa. Huolimatta tästä ajattelusta ruoan ei tarvitse olla lohtu tai palkinto, jota mätetään liikaa vaikeina aikoina suruista selviytymiseksi ja joka siksi kääntyisi voimaannuttavasta tuhoavaksi elementiksi. Ruoasta täytyy opetella nauttimaan siten, että siihen ei liity pelkoja tai addiktoitumista joihinkin aineisiin, mutta sitä ei tarvitse työntää itseensä tuntematta mitään auton tankkausta kummempaa. Siitä saa nauttia ja se saa olla hyvää eikä sitä tarvitse pelätä tai himoitakaan hallitsemattomasti.<br />
<br />
Paleo-ajattelussa mennään sen verran ihmiskunnan historiaa taakse päin, että pyritään valitsemaan ravinnoksi aineksia, joita on aina ollut olemassa. Valitaan sellaisia ruokia ja raaka-aineita, jotka esiäitimmekin olisi tunnistanut ruoaksi ja jätetään teollisesti valmistetut ruoaksi tunnistamattomat keinotekoiset valmisteet pois. Aitoa ravintoa on vaíkeampi lohtu- tai ylensyödä, kun oppii kuuntelemaan kehoaan ja pääsee irti esimerkiksi aikamme vitsauksesta sokeririippuvuudesta. "Paleo on vapaus.", sanoo ruokavalion asiantuntija Johanna Grönlund ja tämän väitteen olen todennut kohdallani pitävän paikkansa.<br />
<br />
Kun laitan ruokaa, leikkelen kasviksia, pilkon hedelmiä, muussaan marjoja, keitän munia, paistan lihaa tai kypsennän kalaa, toteutan yhtä perustarpeistani. Mielestäni jo yksistään ruoan laittaminen antaa meditatiivisen hetken, paluun alkujuurille, rakkauden tekoihin. Siinä on jotain samaa kuin halkojen latomisessa uuniin, tulen sytyttämisessä tuoheen, sen seuraamisessa, kun liekki alkaa kasvaa ja lämmittää omaa kotipesää. Ruoan laittaminen on perustarpeeni ja en voi ajatella, että sen tulos olisi vain "polttoainetta" keholleni ja heidän kehoilleen, jotka pöytäni ääressä ruokansa nauttivat. Saan mielihyvää siitä, että teen ruokaa itselleni ja läheisilleni, pidän huolta itseni ja heidän hyvinvoinnistaan, suojelen ja mahdollistan elämää. Sen verran olen luolanainen ja toteutan osaa elämäntehtävästäni, elämän jatkumista ja ylläpitämistä. Luonnollista, eikö?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXKPX0lnfvL_RpDL2R8FqM9-kXK9fRYwW9LdyJiNtzq6w1bUAUFBUhrmrmqnH98wCNtOP7mvvX5d5mlRUQ7Pr2eeJdGQo8JbVeHwModJ1Z5d2hg5Svei9umzNcj7hg_j_-YTbvBs7CsNA/s1600/Cave_Woman_by_avix.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXKPX0lnfvL_RpDL2R8FqM9-kXK9fRYwW9LdyJiNtzq6w1bUAUFBUhrmrmqnH98wCNtOP7mvvX5d5mlRUQ7Pr2eeJdGQo8JbVeHwModJ1Z5d2hg5Svei9umzNcj7hg_j_-YTbvBs7CsNA/s1600/Cave_Woman_by_avix.jpg" height="320" width="244" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">UGH!</td></tr>
</tbody></table>
En ole mestarikokki. Teen ruokaa hyvinkin fiiliksen mukaan ja välillä satunnaisista tarvikkeistakin. Mausteet heitän aina sekaan melkolailla intuitiolla. On hyvin harvinaista, että saisin kahta kertaa onnistumaan juuri samanmakuista uunikalaa tai lihamureketta. Jokainen kookoskanani maistuu eriltä, samoin kaikki vihermoothieni tai marjapirtelöni sekä varsinkin iltamunakkaani. Lapsi pyytää, että tee äiti sitä samaa kanajuttua kuin silloin kerran. No, minähän teen, mutta tulee erilaista. Ruokailu on joka kerta kokemus ja näköjään jopa aina ihan uudenlainen. Välillä hyvin pikainen kokemus ja toisinaan hieman karvaskin, mutta enimmäkseen hyvä ja miellyttävä uusien makuyhdistelmien yhteinen jakaminen tai sitten vieläkin yllättävämpi: tuleekin toistekin saman makuista kuin Silloin Kerran!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGhwXwn7-K8LhUQ6gQQIi7mNeDYFVHkXb75rlmuAvmA3bcd6ZJT-uTX-sEmh9UtLrXumC8Os8uxgmm2oRlsFF3ysGSi6bgAodaVQodoVkpi0RNCaIxUK7XIOOjn7-DPqGAlAopmp1u-D4/s1600/1549510_658841987514491_1084225334_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGhwXwn7-K8LhUQ6gQQIi7mNeDYFVHkXb75rlmuAvmA3bcd6ZJT-uTX-sEmh9UtLrXumC8Os8uxgmm2oRlsFF3ysGSi6bgAodaVQodoVkpi0RNCaIxUK7XIOOjn7-DPqGAlAopmp1u-D4/s1600/1549510_658841987514491_1084225334_n.jpg" height="320" width="247" /></a></div>
<br />
Minua ärsyttää suunnattomasti sana "herkku" tai pikemminkin, mitä sanalla nykyään ymmärretään. Herkku mielletään synonyymiksi kaikenlaiselle epäterveelliselle ja lähes myrkylliselle moskalle: makeisille, kahvileiville, pullalle, kampaviinerille, nallekarkeille, höttösuklaalle, joka on hädintuskin kaakaopapua nähnytkään, sipseille, naksuille, raksuille, hampurilaisille, pakastepizzalle, pikaruoalle, limonadille ja light siiderille. Kun kuulee, että jollakulla on herkkupäivä, se tarkoittaa, että vedetään epämääräinen satsi kaikkea sokerihumalaan johtavaa lisäainekyllästettyä vehnäsokeritransrasvamöhnää ja sekaan suolasnäksejä ja keinomakeutettuja virvoitusjuomia. Se on ihan yleinen käsitys herkkupäivästä. Itse en ajattele noista kaupallisista tarpeista syntyneistä elintarvikkeiden kaltaisista tuotteista yhtään ainoaa herkkuna. <b>Herkku</b> sanan varsinaisessa merkityksessään on mielestäni ihan jotain muuta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfPTOZoZF3IWlkPmhrfIgQ3geNc9ual3YlUqKRIbzJQB3ehWaEwJ31qVJwtTHYIpB7ziwuXHK2UVyqtMrvh51THPsa1c1C3wx0Ci3r1sdPpNDelgXUYIpm_dVVkxBOdWycgPJlv-ahpcQ/s1600/1925207_594674260625640_1501811185_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfPTOZoZF3IWlkPmhrfIgQ3geNc9ual3YlUqKRIbzJQB3ehWaEwJ31qVJwtTHYIpB7ziwuXHK2UVyqtMrvh51THPsa1c1C3wx0Ci3r1sdPpNDelgXUYIpm_dVVkxBOdWycgPJlv-ahpcQ/s1600/1925207_594674260625640_1501811185_n.jpg" height="238" width="320" /></a></div>
<br />
Meilläkin on tänään herkkupäivä. Se sopii jotenkin mukavasti perjantaihin. Viikonlopun kunniaksi vähän jotain parempaa kuin arkena. On ilta aikaa kokata ja panostaa enemmän kuin kiireisimpinä iltoina viikolla. Rahatilanne on vähän tiukilla, mutta satuttiin saamaan isompi satsi plussaseteleitä kerralla eilen tulleessa kirjeessä. Käytin ne paikallisessa K-kaupassa kotimaiseen savuloheen. Miesväki on toivonut seuraksi pottumuussia, sitä tulevat saamaan, kun kerta tahtovat, vaikkei se paleota olekaan. Itselleni teen muussin bataatista. Ostin myös rapsakan Cosmopolitan-salaatin ja kaksi komeanvihreää kotimaista tuorekurkkua. Kotoa löytyi jo valmiiksi kolme kirkkaanpunaista suippopaprikaa, tuoreita kotimaisia tomaatteja, sipuleita sekä söpöjä miniavokadoja, niistä tulee macadamiaöljyn ja Kalaharinsuolan maustamana huikea salaatti. Jälkiruoaksi keitän Pauligin Parisien-kahvia, johon lorautan kookosöljyn seuraksi tilkan kookosmaitoa ja herkullisen juoman kera maistuu miehen Riikan reissultaan tuoma tumma suklaa. Siinä on yksi esimerkki siitä, millainen on oma käsitykseni herkkupäivästä. Herkku on herkullista, oikeaa ja maukasta ruokaa. Ruoka on herkkua!<br />
<br />
<br />Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-13402655710646334182014-03-30T07:42:00.000-07:002014-03-30T07:42:01.456-07:00Sielun temppelin toinen siivousviikkoMitä uutta Kevätsiivous on kehooni ja mieleeni tähän mennessä tuonut? Ruokavalioni on ollut paleomainen jo elokuusta, mutta viilattavaa siitä on löytynyt. On äärimmäisen kiinnostavaa kokeilla, miten keho reagoi, kun jättää pois kaiken turhan ja nauttii vain puhdasta ruokaa, jonka koostumuksen itse tietää. Syö ja juo vain kehoa ravitsevaa eikä mitään sitä vahingoittavaa. Yksinkertainen perussääntö, jonka sisäistämiseen on tietenkin mennyt aikaa ja oppiminen jatkuu yhä.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjllxF6pJuCESmrCnbq8oXRuR5fzvwdmxaiJNdptYYNGGz6YskL9MBCU0U9JA1J1E4XsH95eqIjIlwl2Zf_Lgbceb7BI5wcsNzZ-6vdlMSevdbeJk8GmJyxUlJup-PASQunJgI0S-kr3Bw/s1600/kev%25C3%25A4tsiivous+vko+2+002.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjllxF6pJuCESmrCnbq8oXRuR5fzvwdmxaiJNdptYYNGGz6YskL9MBCU0U9JA1J1E4XsH95eqIjIlwl2Zf_Lgbceb7BI5wcsNzZ-6vdlMSevdbeJk8GmJyxUlJup-PASQunJgI0S-kr3Bw/s1600/kev%25C3%25A4tsiivous+vko+2+002.JPG" height="320" width="173" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ihana vinkki smoothien mukaan ottamiseen: Soda Streamin isosuinen pullo!<br /><br /><br /></td></tr>
</tbody></table>
<div>
Toisella viikolla olen keskittynyt harjoittelemaan sopivaa hiilihydraattien määrää juuri tälle keholle, johon olen syntynyt. Maanantaina juoksin kympin tasavauhtisen lenkin ja menin ilmeisesti liian vähillä hiilareilla, koska meno oli tahmeaa ja raskasta. Lisäsin hiilarien määrää, enemmän banskua ja bataattia. Kevätsiivouksen aikana en käytä lainkaan riisiä, se on nyt sivussa nämä viikot. </div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhE02F2QwpzV3lwbnq9HXAzf5_Y-6i-te-3-5oo0ZnZ1HuF_PmZN7TcDTFOM4PdhoEtEexPaY1xZbyP7-7r1RzuUM6rt5Gp3cfkiBdn7ysHCONLRLbkxBmUp49Soa-mTkr9PaQE3WQO_zk/s1600/1458463_762221570457465_1933944003_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhE02F2QwpzV3lwbnq9HXAzf5_Y-6i-te-3-5oo0ZnZ1HuF_PmZN7TcDTFOM4PdhoEtEexPaY1xZbyP7-7r1RzuUM6rt5Gp3cfkiBdn7ysHCONLRLbkxBmUp49Soa-mTkr9PaQE3WQO_zk/s1600/1458463_762221570457465_1933944003_n.jpg" height="300" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uunibataatit ovat ihania ja nopeita valmistaa!</td></tr>
</tbody></table>
<div>
Keskiviikkona juoksin vitosen testijuoksun, siinä juostaan 5 km niin lujaa kuin pääsee. Kuvittelin, että ehkä pystyn noin 35 minuuttiin, kun kaikkeni tiristän, mutta niin vain kävi, että tulos oli 30 min 39 s. Se tuntui hienolta, vaikka aika ei kilpaile parhaan kuntoni kanssa <b>vielä</b> samassa sarjassa. On kuitenkin aivan upea tunne, että pystyn ja jaksan taas ja uskalsin riuhtoa itseni ylitse tuon pelottavan mukavuuskynnyksen. Olihan mielettömän hieno hetki tehdä näin raskas suoritus, kun viime juoksutestini on marraskuulta 2011. Luulin, että en tule tekemään sellaista enää ikinä ja tässä sitä ollaan - ihan kelpo tuloksen kanssa onnensa kukkuloilla. Juoksun jälkeen kehittelin elämäni palauttavan aterian: mustikasta, banaanista, protskujauheesta ja sitruunasta. Se on herkkua se ja toimii! Hyvin jaksoin mustikkahyveen voimin pitää vielä testin päälle kuntosaliryhmälleni treenit verryttelyineen ja venyttelyineen ihan hymyn kera.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4Rdztz9sRIlIzFQEjlF8eWA5Z25sMpgDPrGTzciOCsnc76nycM6RGzTSoNeuO1EB5PjY4A7r7Ed-qIi5lHG3d_d5Lz_FQNPWfipfBumL_Wy4sBscA0HPSJiqKkXJnWydzoZwVEDK0H3Y/s1600/kev%25C3%25A4tsiivous+vko+2+010.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4Rdztz9sRIlIzFQEjlF8eWA5Z25sMpgDPrGTzciOCsnc76nycM6RGzTSoNeuO1EB5PjY4A7r7Ed-qIi5lHG3d_d5Lz_FQNPWfipfBumL_Wy4sBscA0HPSJiqKkXJnWydzoZwVEDK0H3Y/s1600/kev%25C3%25A4tsiivous+vko+2+010.JPG" height="213" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lempipalkkarini <3</td></tr>
</tbody></table>
<div>
Testijuoksun jälkeen piti höllentää otetta liikunnassa pariksi päiväksi, antaa kehon levätä. Nukuin makeita yöunia. Aloin painottaa hiilarit iltaan, päivän viimeiselle aterialle ja edelleen ihan viimeisenä ennen nukkumaanmenoa unibanaani kera mantelimaidon, jota en jaksa väsätä itse. Se on minun poikkeamani Kevätsiivouksen täydellisyydestä. Pieni särö pitää jalat maassa. Se on itselleni tarpeen, että en ala nähdä lisäaineita ja myrkkyjäämiä jokaisessa suupalassa. Tavoitteenani on vapaus syömisessä, ei paniikki, pelko eikä syömishäiriö.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vihreää olen lisännyt syömisiini vielä verrattuna viime viikkoon. Kuvittelin alkujaan syöväni sitä riittävästi, mutta se on ollut vain näppituntumaa, nyt sen huomaa. Viime viikosta alkaneen vihersmoothieinnostukseni myötä on ollut helppo lisätä vihreän määrää. Miten hyvää tekeekään lehtivihreä, voiko olla kovin montaa yksittäistä ainetta, jota voisi enemmän ylistää! Luonnon suuri rikkaus ja niin lähellä ulottuvillamme nautittavaksi!</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFBw7lGe4_hMfi66rGMBT5gTkJ9TWwaVBKkyH8ZlQk0D8uYMPgoH5r_111k-zqXniuWPnTGr0GipNJVNKwkwed00eaUodgikAMCTsK52uGplLq8bU9IkmzKZIQPeTRKoKy-1NVw7ej_j0/s1600/kev%25C3%25A4tsiivousviikko+2+005.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFBw7lGe4_hMfi66rGMBT5gTkJ9TWwaVBKkyH8ZlQk0D8uYMPgoH5r_111k-zqXniuWPnTGr0GipNJVNKwkwed00eaUodgikAMCTsK52uGplLq8bU9IkmzKZIQPeTRKoKy-1NVw7ej_j0/s1600/kev%25C3%25A4tsiivousviikko+2+005.JPG" height="320" width="239" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viikonlopun aloitusdrinksu: Pinaattia, parsakaalia, banaania, sitruunaa, protskua ja vettä. </td></tr>
</tbody></table>
<div>
Kalorien laskeminen, annosten punnitseminen ja rasvan pelko ovat kaikki kuolleet minusta. Mitään niistä en enää tarvitse. Näiden asioiden omaksumiseen on toki mennyt aikaa, mutta nämä kaksi viikkoa ovat kirkastaneet niitä mielessäni. Tarvitsen riittävästi hyviä ravintoaineita ja rasva on ehdottomasti yksi tärkeimmistä, nautin sitä jokaisella aterialla kookos-, oliivi- tai macadamiaöljyn muodossa tai sitten ihan avokadona. Tarvitsen myös sen verran ruokaa, että vatsani tulee tyytyväiseksi, joten keittiövaaka ja muut laskurit hiiteen, olen itse oma mittarini. Aamen.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYwLiZnU2LL62JVWr-SkPt0rSTjQX1jNAgvUVIAkIKJv90oAZwdLMmEWBkYxDz7simUBrM8nBhOwQLOj2Dz2abkFIYwXYBlpfPJtuJCWtrVyHP7Nn1ETxykO1DwV1sr6UWmFyeGQu1R1s/s1600/1533798_10151915006996296_1176073102_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYwLiZnU2LL62JVWr-SkPt0rSTjQX1jNAgvUVIAkIKJv90oAZwdLMmEWBkYxDz7simUBrM8nBhOwQLOj2Dz2abkFIYwXYBlpfPJtuJCWtrVyHP7Nn1ETxykO1DwV1sr6UWmFyeGQu1R1s/s1600/1533798_10151915006996296_1176073102_n.jpg" height="320" width="251" /></a></div>
<div>
Lauantaina vihdoin tapahtui se, mitä olen odottanut ja haaveillut pitkään. Juoksutossuni suutelivat maata jokaisella askeleellani vajaan 16 kilometrin verran. Unelmieni pitkä, rauhallinen juoksulenkki on vihdoin totta! Joulukuussahan vielä alkuvuoden tavoitteitani miettiessäni päätin kävellä, kävellä, kävellä, kunnes juoksen. En ollut lainkaan varma, toteutuisiko tuo ikinä kaikkien vaikeuksien jälkeen, mutta tässä sitä nyt ollaan. Kiitos, kiitos, kiitos!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tämän viikon Kevätsiivous-osion elämästäni pyhitin juoksemiselle ja hiilarimäärän säätämiselle sopivaksi voimilleni. Taisin onnistua, sillä muuten nuo erityiset juoksulenkkini olisivat kyllä tyssänneet alkuunsa, samoin arjen pyörittäminen sen päälle. Nukuinkin kyllä erinomaisia yöunia, jälleen vertaan vain itseeni, joka olen ollut heikko nukkuja aina. Nyt taidan näillä eväillä olla ihan hyvä nukkuja. Hiukkasen olisi tehnyt mieli ottaa itsestäni jo vertailukuvaa kahden viikon takaiseen alkutilannefotoon, sen verran litteämmäksi vatsani on käynyt ja lempparihousujeni vyötä on pitänyt tällä viikolla pykälän verran kiristää. On vapauttavaa huomata, että saa syödä hyvin ja herkullisesti vatsansa vetämän verran, jaksaa sekä osaa liikkua ilman painetta kalorien kuluttamisesta tai laihtumisesta, mielessä se, että tahdon vahvemmaksi, terveemmäksi ja parempikuntoiseksi ja se näkyy sitten peilissä ja vaatteiden löystymisenä vielä kaiken päälle. Tämä sopii oikein hyvin minulle ja keholleni. Olemme yhdessä tyytyväiset matkaamaan seuraavaan viikkoon ja kenties kokemaan jälleen uusia mukavuuskynnyksen ylittämisiä. Kiitän, kumarran ja jatkan valitsemallani tiellä. <br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlSWbYVSbjJTKTQLIhJnE0fJr5VMcruqrtvsr5sldd-JCCMjZwpxV6a_PTZmlYW2bge8hLmGeDiEoKiuvY5g5m2Xd4GSreFlfUeNAVjkcHirVk6gXogtAInl2T2wBFUNG6-NNvfakteLo/s1600/f2851a37d7f8b633ca776dfdc974cb7e.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlSWbYVSbjJTKTQLIhJnE0fJr5VMcruqrtvsr5sldd-JCCMjZwpxV6a_PTZmlYW2bge8hLmGeDiEoKiuvY5g5m2Xd4GSreFlfUeNAVjkcHirVk6gXogtAInl2T2wBFUNG6-NNvfakteLo/s1600/f2851a37d7f8b633ca776dfdc974cb7e.jpg" height="265" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
</div>
Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-51730608052538321822014-03-22T04:00:00.000-07:002014-03-22T04:13:34.637-07:00Sielun temppelin ensimmäinen siivousviikko<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Ensimmäinen kevätsiivousviikko alkoi osaltani päivää etuajassa, sunnuntaina. En malttanut odottaa virallista alkua, vaan napsaisin turhakkeet pois ruokavaliosta ja lisäsin vettä tilalle jo varaslähdöksi. Periaatteista suurin osa on tuttuja kuitenkin jo elokuulta, ajoilta, jolloin blogini lähti liikkeelle, joten ei kun menoksi sitten vaan. Päätös kun oli tehty, niin sehän on silloin toteuttamista vaille valmis. Maanantaina siivousryhmä starttasi virallisesti ja siellä tuli paljon asiaa, joka oli itselle jo selvää, koska ryhmään sai ilmoittautua ihan kuka vaan, joka kehoaan "siivota" tahtoo. Uutta oppimaan sinne kuitenkin olen lähtenyt ja odotan sitä myös sieltä löytäväni ihan hyvillä mielin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLzQ32lTtMN9Q_R5YO2m_BjwQGa9y5q0kckQ6E5NyrLjN59iN_ZCX4S4tVkCKjmnB2_g5Bafch28JAQlW7DpKdPfJ9mCHuB26-R5guux1DtaZ2Ea918ychaYLxxe3yZ5UdtQ_kArHxdto/s1600/Kev%C3%A4tsiivousvko+1+008.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLzQ32lTtMN9Q_R5YO2m_BjwQGa9y5q0kckQ6E5NyrLjN59iN_ZCX4S4tVkCKjmnB2_g5Bafch28JAQlW7DpKdPfJ9mCHuB26-R5guux1DtaZ2Ea918ychaYLxxe3yZ5UdtQ_kArHxdto/s1600/Kev%C3%A4tsiivousvko+1+008.JPG" height="320" width="320" /></a></div>
<br />
Salilla kävin sunnuntain jälkeen uudestaan jo heti maanantaina. Tiistaiaamuna olisin voinut ottaa jo vertailukuvaa edellisen blogikirjoitukseni alkuasetelmaan, sen verran tehokkaita olivat siivouksen lähtöpäivät. Housunvyötärö kävi heti löystymään ja kasvot virkistymään. Vesi puhdistaa, kun ei lataa uutta likaa sekaan! Miksi ihmeessä se olikaan taas jäänyt vähemmälle, miksi? Ei ole vaikeaa pitää lasia, pulloa tai kunnon jumbomukia esillä ja hörppiä siitä ohimennen tai vetäistä pitempi siivu. Jättikokoinen Taika-muki asuu jälleen yötkin yöpöydälläni, naukkailen siitä nyt elämän eliksiiriä, kun kuitenkin herään öisin muutaman kerran ja sehän on muuttunut siinä taikavedeksi. Toimii, tepsii ja tehoaa!<br />
<br />
Riisi jäi nyt hiilareista tämän tehosiivouksen ajaksi pois. Tilalle otin alkuun bataattia ja sain vihdoin innostuttua tekemään kauan haaveilemiani bataattiranskiksia, joista tuli jumalaisia. Seuraksi ruokaisa salaatti munista, pähkinöistä, avokadosta ja kasviksista. Tämä on minun käsitykseni <b>herkusta</b>, ei munkki eikä donitsi eikä pussillinen nallekarkkeja tai sipsisäkki. Söin näitä silmät kiinni onnesta, rakastuin taas!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoBGkH6xAQfOKhm8oR6lsInQAJOaqQQjtbKKzJZB-yqtKPANgwvB0-94kb7f0lBRT_d-bxqJrLekyh4YA69At4Y9IcGwJiHUkjFli2lkVi5sWT1tHlx26aSrnLsYZumd1_HSJHFhtnSvE/s1600/Kev%25C3%25A4tsiivousvko+1+004.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoBGkH6xAQfOKhm8oR6lsInQAJOaqQQjtbKKzJZB-yqtKPANgwvB0-94kb7f0lBRT_d-bxqJrLekyh4YA69At4Y9IcGwJiHUkjFli2lkVi5sWT1tHlx26aSrnLsYZumd1_HSJHFhtnSvE/s1600/Kev%25C3%25A4tsiivousvko+1+004.JPG" height="239" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jumalainen ateriani maanantai-illalta.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Treeni kulkee. Painoja on saanut tällä viikolla lisätä. Keskiviikkona tein ojentajapunnerrusennätykseni ja torstaina jalkakyykkäsin toista kertaa raskainta taakkaani ikinä. Tällä viikolla ovat myöskin yksityiselämässä edelleen jatkuvat haasteet aiheuttaneet siinä määrin suomalaiskansallista v*tutusta, että on viikon kyykyt ja mavet tehty siihen malliin ja semmoisella taakalla, että mummokävelyllä edetään tänäänkin. Onneksi ruokailu on ollut helppoa, selkeää ja vaivatonta sekä voimia antavaa, niin ei ole tarvinnut muuta kuin tehdä eväs ja imaista nassuun, että on tämäkin viikko voittajana selvitty.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtl4sNCGT4uveJ706TPBGC18VBN_QuLS5J12zFIZQNzuXKp-OqAONoaYxO3WtBYToiwB2DgRr8kHCdnBhAJZ-eETeD47FIxBdeYH-KwIq2GGUsGKL8qjr3X0e5IoWdilpD6ByMdWEeJbc/s1600/1947484_10152320438599451_1846767586_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtl4sNCGT4uveJ706TPBGC18VBN_QuLS5J12zFIZQNzuXKp-OqAONoaYxO3WtBYToiwB2DgRr8kHCdnBhAJZ-eETeD47FIxBdeYH-KwIq2GGUsGKL8qjr3X0e5IoWdilpD6ByMdWEeJbc/s1600/1947484_10152320438599451_1846767586_n.jpg" height="266" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kehitys tuntuu niin voittajafiiliksenä!</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Juoksuun en ole saanut satsattua tällä viikolla, liika on liikaa. Salilla kun on tehnyt sen verran tiukempaa settiä, niin lihas pistää pikkusen hanttiin, vaikka mieli tielle kaipaakin. Arjen haasteet toki osasyynä tähän, voimallisempana aikana olisin lenkitkin tehnyt. Tämä kaikki kyllä riittää oikein mainiosti, hyvin ylpeä olen, että henkisesti rankan viikon ohessa kevätsiivous sujuu kuin itsestään. Kiitän siitä<b> <a href="http://www.kukkalaakso.com/">Kukkaa</a></b>, joka tähän on hyvän perustan kampanjallaan tarjoillut ja itseäni, että näin sen verran vaivaa, että opettelin uuden tavan ravita sieluni temppeliä. Sitä paitsi, onhan tässä vielä viikonloppua jäljellä, ehtii kipaista lenkinkin, kun oikein sisuuntuu.<br />
<br />
Viikon kohokohtiin lasken tähän astisen viherpiiperrykseni maksimoinnin eli smoothien oikeista ja aidoista vihreistä ruoista eikä vain jauheista. Sen merkitys selkeni nyt mieleeni ja heti kehittelin oman ensimmäisen reseptini. Nautin niiden kasaamisesta, koska toteuttaminen on nopeaa ja kokeileminen kiehtovaa. Laitoin viherherkkuuni näitä:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8X3I1gQdrXgGsAWiwOROjVWQ_cz1crDOZTOHZQTAqvStEv4yxRa5UqFujlu8tRTyp_B2LmmSfTjmDowtdDkvg6yoW9OXSk0Js5LvtfAQdovnAEq4KDvF117ofnaifJvBHzN8E-rg-3II/s1600/Kev%25C3%25A4tsiivousvko+1+011.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8X3I1gQdrXgGsAWiwOROjVWQ_cz1crDOZTOHZQTAqvStEv4yxRa5UqFujlu8tRTyp_B2LmmSfTjmDowtdDkvg6yoW9OXSk0Js5LvtfAQdovnAEq4KDvF117ofnaifJvBHzN8E-rg-3II/s1600/Kev%25C3%25A4tsiivousvko+1+011.JPG" height="228" width="320" /></a></div>
<br />
... ja <b>totta kai</b> siitä tuli fantastisen makuinen, pehmeä, suussasulava, ravitseva ja tämän näköinen:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4FpmBv78DgNrLtzm8Bk0BGnxQTjHYDIyUdDricAVimhCdwFQrO5_3UbbixHZKJQv2A3A-XH79tzrcu9B_68I85x9C-ugpD4CHW_mW3WlXfuGsJhd8A9NrFaYOUePq2edJBi-_MtE4ajw/s1600/Kev%25C3%25A4tsiivousvko+1+013.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4FpmBv78DgNrLtzm8Bk0BGnxQTjHYDIyUdDricAVimhCdwFQrO5_3UbbixHZKJQv2A3A-XH79tzrcu9B_68I85x9C-ugpD4CHW_mW3WlXfuGsJhd8A9NrFaYOUePq2edJBi-_MtE4ajw/s1600/Kev%25C3%25A4tsiivousvko+1+013.JPG" height="266" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mikä vihreys!</td></tr>
</tbody></table>
Tästä tulee pysyvä osa eloani, aineksia mukavasti vaihdellen. Mielikuvanakin jo tuota nauttiessa tuntee terveyden ja voiman valuvan kehoon juoman mukana ihan kuin antaisi hunajaa Maailman Vahvimmalle Nallelle tai maapäkinöitä Hessu Hopolle. Sitä tämä tekee minulle.<br />
<br />
Nukkuminen, tuo elämäni ikiaikainen dilemma, on ollut kuitenkin ihan kohtalaista mielessä pyörineistä asioista huolimatta. Se on aikamoinen ihme. Yleensä huolet vievät uneni niin kauas kaakkoon, että niitä etsitään viikko tolkulla vielä asioiden loksahdettua paikoilleenkin. Iltaisin, kun talo hiljenee, otan unibanaanin ja pienen lasillisen mantelimaitoa, kääriydyn vilttiin ja nautin ne rauhallisesti kiitollisena siitä, että kaukana ovat ajat pakollisista mehukeittorahkasulkeisista täyteen mahaan ja vielä kauempana ajat, jolloin en uskaltanut juoda lasillista vettä illalla, ettei vaaka vaan huomenna näytä isompaa tai edes samaa lukua kuin oli aamulla näyttänyt. Sitten kömmin peiton alle pehmeästi lihakset raukean kipeinä. Siivous jatkuu ja puhdasta tulee. Huoletkin haihtuvat vielä kevään tuuliin, niin siinä käy!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMZ6pFDiPS_PNTBBqerkXwJiVbSJjDMqk4fS6Q7P_F7iOhxBUAE0_D0V8No2ThMPDjJ1HyB_9lmOJMz9R8j_2DZOYCjlWMPV8ECDTbi0fV1UDddLku9DqzSSRW34ik372MTkgFG3vuejM/s1600/1939457_10152618212493084_1014245417_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMZ6pFDiPS_PNTBBqerkXwJiVbSJjDMqk4fS6Q7P_F7iOhxBUAE0_D0V8No2ThMPDjJ1HyB_9lmOJMz9R8j_2DZOYCjlWMPV8ECDTbi0fV1UDddLku9DqzSSRW34ik372MTkgFG3vuejM/s1600/1939457_10152618212493084_1014245417_n.jpg" height="320" width="320" /></a></div>
<br />
Uskalla, kokeile, haasta itsesi, pelkää, rohkaistu, säikähdä, rauhoitu, testaa, mikä on sinulle hyvä, käy jaakobinpainia, pety, nuole haavasi, lepää, palaa lähtöruutuun, kerää voimat, nouse uudelleen ja innostu jälleen! Mitään ei voita eikä saa, jos jää laakereilleen, tyytyy haaveilemaan haaleasti, että tahtoisin, yritän, pitäisi, <b>mutku</b>. Tee, niin tapahtuu! Etsi, niin löydät! Onneen tarvitaan ennen kaikkea avonaiset silmät ja rutkasti tahtoa. Hippunen tähtipölyä tipahtaa kyllä sitten itsestään kaiken ylle. Hyvää viikonloppua!<br />
<br />
(kuvat ruokakuvia lukuunottamatta netistä)Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-24212507127865554442014-03-16T12:16:00.003-07:002014-03-16T12:16:45.857-07:00Kehon kevätsiivous: neljä vallan huikeaa viikkoa edessä!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Olen ilmoittautunut mukaan kevätsiivoukseen oikein porukalla, <a href="http://kukkalaakso.com/2014/03/16/kevatsiivous-ryhma-muistutus/"><b>Kevätsiivousryhmään</b></a>. Kyseinen kehon puhdistus, -virkistys ja hyvinvoinnin kohotusoperaatio kestää neljä viikkoa huomisesta alkaen. Vaarana on kuulemma, että voi jokunen kilokin tippua siinä ohessa, vaikka <b>laihdutuskuurista tai ihmedietistä EI ole todellakaan kyse.</b> Haluan olla minä-kampanjan myötä olen iloinnut kovasti muutoksissa, joita itselleni sopivaksi kokemani ruokavalio on voinnissani, voimissani, liikkumisessani, jaksamisessani ja yöunissani saanut aikaan, mutta olen varma, että yhä on vara parantaa. Vielä löytyy villakoiria kehon kammareista ja pölypalleroita bodyn "nurkista". Niiden kimppuun käyn nyt.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9MCwDUvdHYW02BCAW-Y24ahbEZZok1wkwydhI2h4kfkielqG0kugqtQml_GdZKhFzd0wwMeLQ-PXhgwx-QOGlXSYTU8ZA19YrQQTYqXP9FGCCK-_ob3BOcUGETqHpdwblB5b82R_HB0E/s1600/Kev%25C3%25A4tsiivouksen+valmistelua+002.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9MCwDUvdHYW02BCAW-Y24ahbEZZok1wkwydhI2h4kfkielqG0kugqtQml_GdZKhFzd0wwMeLQ-PXhgwx-QOGlXSYTU8ZA19YrQQTYqXP9FGCCK-_ob3BOcUGETqHpdwblB5b82R_HB0E/s1600/Kev%25C3%25A4tsiivouksen+valmistelua+002.JPG" height="244" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ruokapöydän aurinko.<br />
<br /></td></tr>
</tbody></table>
Arjessa on ollut viime viikkoina hieman enemmän huolia ja haasteita, mutta ruokavalioni avulla jaksan nekin paremmin. Tämä on minulle Se Oikea. Suuria ilonaiheita ovat olleet uutena vuonna asettamieni tavoitteiden ihan mahtava saavuttelu. Juoksukunto on palautunut, kympin lenkit menevät jo oikein mukavasti. Pitempää lähden kokeilemaan aivan piakkoin. Keho alkaa jo tottua näihin. Salilla on joululoman aikojen uudelleen aloittelun jälkeen saanut lisäillä rautaa tankoon ihan napakkaan tahtiin, jes sille myös! Avannossa olen kulkenut ahkerasti, kun sen kynnykseni päättäväisesti ylitin. Onpahan mielettömän hyvä kehon palautumis- ja pään nollauskeino. Liikuntapuoli on nyt siis paremmalla tolalla kuin kertaakaan parin vuoden takaisen toipilaisuuteni jäljiltä. Tähän kun nyt lisään tuon kevätsiivouksen, ei voi suunta olla kun jälleen eteenpäin. Olen toiveikas ja intoa täynnä!<br />
<br />
Tuo neljä viikkoa tulee olemaan kiintoisaa aikaa. Syödään vain puhdasta, oikeaa ruokaa, ei lainkaan mitään keinotekoista eikä myöskään viljoja tai maitotuotteita. Nuo periaatteet ovat toki tuttuja jo elokuulta asti ja kehoni on siihen tottunut, mutta nyt lähtee vielä ne satunnaisetkin ylimääräiset mässyt (joita moni kutsuu sanalla herkut) pois, ainakin neljäksi viikoksi. Itselleni tuo tarkoittaa lähinnä satunnaisia viipaleita homejuustoa, kerran viikossa napsaistuja leivänpuolikkaita, hotelliaamiaisen yhtä coctailpiirakkaa, viinilasillista, kerran kuukaudessa vedettyä perjantaipitsaa. Ne siivotaan nyt hus pois. Vähemmän potaskaa, enemmän tasapainoa!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3JTj-kRKRJaRD_LWvllZnzCTiR4efu2GqF0rq_kVTlUM_ZMgW6gowjIcJPNNYCBT63smnFbWOzqE7ZWkdiYsWlYwKFyELrqjOhoe5nFDdpSTI-b0xKkr2mdtPzUPKTOdteeJtPTLtrDE/s1600/1525524_10152205294719451_1717985989_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3JTj-kRKRJaRD_LWvllZnzCTiR4efu2GqF0rq_kVTlUM_ZMgW6gowjIcJPNNYCBT63smnFbWOzqE7ZWkdiYsWlYwKFyELrqjOhoe5nFDdpSTI-b0xKkr2mdtPzUPKTOdteeJtPTLtrDE/s1600/1525524_10152205294719451_1717985989_n.jpg" height="237" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Älä edes yritä, ei takuulla neljään viikkoon ainakaan!<br />
<br /></td></tr>
</tbody></table>
Olen hyvin tyytyväinen, että en kaipaa karkkia enkä pullaa. Tumma suklaakaan ei ole niin hirveästi viime aikoina hotsittanut. Ehkäpä sain sitä jo tarpeekseni, joten päätän tästä edespäin nähdä vaivaa ja tehdä tarvittaessa raakasuklaata. Sokeri ei ole minun juttuni ja se vähä, mitä jossain sweet n' sour-kastikkeessa sitä on mukana riisini päällä ollut, on helppo korvata tiukalla tujauksella luomuchilikastiketta.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-7M9laFef2hTQlZ5KDuwfKzSva0YaKbId4fQVgUsEj_sT_LVNetj77rVaY-HE4PpGFO2nuzNoBQqdt5cdnmwj_-lX2ddSNpBgB-fFtJfanYmg63-9whyrq-yphv1ITWY581Aom7rduMw/s1600/1622266_386577621484510_1036263435_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-7M9laFef2hTQlZ5KDuwfKzSva0YaKbId4fQVgUsEj_sT_LVNetj77rVaY-HE4PpGFO2nuzNoBQqdt5cdnmwj_-lX2ddSNpBgB-fFtJfanYmg63-9whyrq-yphv1ITWY581Aom7rduMw/s1600/1622266_386577621484510_1036263435_n.jpg" height="256" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sokeririippuvaisuus, pysy kaukana minusta ja rakkaistani!</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Vielä se pakollinen totuuden hetki ennen aloitusta. Tästä tilanteesta lähdetään raikkoamaan. Kuva ei ole ihan tarkin mahdollinen, vaan kyllä siitä näkee tilanteen: siivottavaa piisaa. Vaa'alle en edelleenkään nouse eikä onneksi tarvitsekaan. Sen joka aamuinen vahtaaminen on mennyttä aikaa. Uusi kuva sitten neljän viikon päästä. Tänään tuli salitreenien jälkeen tämmöinen: (Fiilis oli paljon parempi kuin mitä tuo zoomailemiseen keskittynyt ilme antaa ymmärtää)</div>
<div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghB4mW7DWQ4W1yk6domjxNUBLRa020cojr8-HNHh_7oWYf7GlDxwzlwARKGGO8zmlB_s-llLlFQtLyX2cNyv5fNdKX8Ohvk7DHsjg_OKaRAOISuyzVWBfi9LHl9DzorlppA-04oJ-0fEY/s1600/Kev%25C3%25A4tsiivouksen+valmistelua+004.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghB4mW7DWQ4W1yk6domjxNUBLRa020cojr8-HNHh_7oWYf7GlDxwzlwARKGGO8zmlB_s-llLlFQtLyX2cNyv5fNdKX8Ohvk7DHsjg_OKaRAOISuyzVWBfi9LHl9DzorlppA-04oJ-0fEY/s1600/Kev%25C3%25A4tsiivouksen+valmistelua+004.JPG" height="320" width="126" /></a></div>
<br />
"Silloin kun siivotaan, niin silloin siivotaan, eikä leikitä ollenkaan, eikä leikitä ollenkaan..." Tämän elämäntapojen entisestään parantamisprojektin aikana ehdin varmasti tehdä aika paljon sali - ja juoksurintamallakin kasvavin voimin sekä terveellisen ruoan että lisääntyvän auringonvalon siivityksellä. Ihanaa nähdä, miten kuukausi voi vahvistaa! Mä niin onnistun! Mahtavia tulevia viikkoja odotellen toivotan upeaa ja terveyttä uhkuvaa kevätkuukautta kaikille muillekin!<br />
<br />
(Kuvien lähteet: pizza- ja sokerikuva netistä)</div>
Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-61106067390116417172014-03-05T10:00:00.002-08:002014-03-05T10:00:35.024-08:00Kun lopetin uskomasta "niitä on nyt liikkeellä"- lentsuihin ja oksennustauteihin ja päätin olla talvellakin terveenäEnnen nielurisaleikkaustani (joka tehtiin, kun olin 20v) olin jatkuvalla antibioottikuurilla angiinan vuoksi. Leikkaus vei angiinan pois. En ole koskaan tupakoinut, luulen sen vaikuttavan siihen, että minulta ei kuulu jatkuvaa "perusröhinää". Muuten en ole ollut millään tavalla suojattu "pakollisia" kulkutauteja vastaan. Olin itsekin ennen Haluan olla minä-kampanjaa luullut, että nämä taudit tulevat, jos ovat tullakseen ja niille ei voi tehdä mitään, koska "niitä on liikkeellä". Pitää vain kestää. Se ei ole totta, nyt tiedän.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJDQOT6KyhLBuKl47lej2lkXQ1Av1Dh60HfpnGQwqfBj7pZlu6VRx0sEKENB_zXXwr37hIDKao2inO3zrtToiEwUQWxxQk9UKyvrleGV9BZa0u9bJxXPpl4m55GFRBuaCoZI3AWQRHhhI/s1600/1383435_604815422895148_1218575802_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJDQOT6KyhLBuKl47lej2lkXQ1Av1Dh60HfpnGQwqfBj7pZlu6VRx0sEKENB_zXXwr37hIDKao2inO3zrtToiEwUQWxxQk9UKyvrleGV9BZa0u9bJxXPpl4m55GFRBuaCoZI3AWQRHhhI/s1600/1383435_604815422895148_1218575802_n.jpg" height="320" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Viime elokuun 26. päivä otin aamuiseksi tavakseni juoda ensimmäisenä <a href="http://pikkutaistelija.blogspot.fi/2014/01/taikajuomaa-ja-taikavoimaisia-askeleita.html">Taikajuomaa</a> jokainen aamu puoli litraa. Helpottaa viides-kuudesosalla jo päivän nestetarvetta, virkistää enemmän kuin kahvi ja kaunistaa vahvemmin kuin Dior tai Chanel. Auttaa myös juhlien jälkeisiin aamuihin ;). Taikajuomaa-linkistä selvinnee, miksi näin on.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjZFb4tRiogJzKvpZMqA5jbFc31AakhrYx6V-PiHgo8gWFfH77iE2dlIM0VcBTuN6a8tnRD8vZPJoXkgAZ2r0Xa47CiqMs70vv7tl12Wu5NkBZmhR48R12fcudKqZIVky-jM-4ccsb8iw/s1600/1609858_10151950259488716_1475188966_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjZFb4tRiogJzKvpZMqA5jbFc31AakhrYx6V-PiHgo8gWFfH77iE2dlIM0VcBTuN6a8tnRD8vZPJoXkgAZ2r0Xa47CiqMs70vv7tl12Wu5NkBZmhR48R12fcudKqZIVky-jM-4ccsb8iw/s1600/1609858_10151950259488716_1475188966_n.jpg" height="320" width="246" /></a></div>
<br />
<br />
Käytän runsaasti kookosöljyä. Valmistan siinä usein ruokaa ja lisään sitä kahviini. Purskuttelen sillä toisinaan suuni eli teen valkoisten hampaiden ihanaisen salaisuuden <a href="http://www.leeniviio.com/2013/09/13/valkoiset-hampaat-luonnollisesti/">Oil Pullingin</a> ja jos on pientä käheyttä tai tunkkaisuuden tunnetta, laitan sitä lusikallisen nieluuni sulamaan. Luonnon antiseptinen käsittely ja kivun lievitys sekä kaunis raikastus.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilJWiZJPB5r1D9kC2_irE9aWPcl1dig7zayagTH1bDCdTnsc7TN0JeL5ZVwdaOrmTJK3_BeLij-wMNh-e43xKExYuWIjmLnqF_ifzzv3yOawhaT7276vpL8vafmNCLG43cT7gqs1UkT-s/s1600/maratoonari.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilJWiZJPB5r1D9kC2_irE9aWPcl1dig7zayagTH1bDCdTnsc7TN0JeL5ZVwdaOrmTJK3_BeLij-wMNh-e43xKExYuWIjmLnqF_ifzzv3yOawhaT7276vpL8vafmNCLG43cT7gqs1UkT-s/s1600/maratoonari.jpg" height="320" width="243" /></a></div>
<br />
<br />
Kahviini laitan päivittäin vähintään kerran pikapakuria, aamuisin tai iltaisin, jos tarvitsen supervoimia. Se on kätevää näin laiskalle ihmiselle. Ei tarvitse itse kiivetä puuhun keräämään kääpää ja keittämään ja uuttamaan sitä tuntitolkulla. Siksi valitsen toisten tekemän tuotteen. Se maksaa jonkin verran, mutta niin maksaisi antibioottikuurikin tai pari pakettia Finrexiiniä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmVQUskMNCwqkvILrMOmu0XxW4rhBbtr4P640qexR2qcegzQVFpAG0rZjpunbAWZnsFN4YSjChF6Ft2JCQ9rADt6JtxtM4tpBuRzSQ-b-ZTmjadJJzY_LLL1wYZUkdKmZmVaO4Utistaw/s1600/weights.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmVQUskMNCwqkvILrMOmu0XxW4rhBbtr4P640qexR2qcegzQVFpAG0rZjpunbAWZnsFN4YSjChF6Ft2JCQ9rADt6JtxtM4tpBuRzSQ-b-ZTmjadJJzY_LLL1wYZUkdKmZmVaO4Utistaw/s1600/weights.jpg" height="226" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
En käytä maitotuotteita. Ne lisäävät liman eritystä ja se ei nappaa minua. Siihen on käyty pitempi tie. Olen maitotilan tytär ja ensin tämä tuntui väärältä elämäntavalta jo senkin vuoksi, mitä olin oppinut arvostamaan, olenhan itsekin lypsänyt lehmiä siiihen asti, kunnes itse sain oman lapsen vasta 34-vuotiaana (tämä taas johtui ihan muista elämän realiteeteistä). Kahvin valitsen niin hyvää, että ei tarvitse sitä kermaa tai maitoa siihen, niin laadukasta, että se maistuisi upealta ilman mitään. Kuitenkin laitan siihen lusikallisen kookosöljyä, koska huomaan saavani siitä voimaa.<br />
<br />
Lienee selvää, että syön erittäin paljon vihreää, punaista ja vähän myös keltaista vihannesta, oranssikin kelpaa. Kaalia, salaatteja, sipulia, paprikoita, kurkkua, tomaattia. Hedelmistä lähinnä keltaisia eli<b> sitruunoita </b>paljon ja päivässä noin yhden banaanin, myös yhtä vihreää eli avokaadoa, noin puolikas päivässä.<br />
<br />
Proteiinini otan maustamattomasta hera- tai riisiproteiinista, kanasta, kalasta, lihasta ja munista. Yksinkertainen on kaunista. Hyvät rasvat tulevat kookos-, oliivi-, seesam-, macadamiaöljyistä ja pähkinöistä sekä avokaadoista. Sekaan voin nauttia kovimpina treenihetkinä magnesiumia. D-vitamiini voisi olla jees, tosin se on vähän lapsenkengissä ollut tämän talven. Mineraaleja pukkaa Kalaharin suolasta. Taikajuoman ja lukuisten kotimaisten marjojen lisäksi en millään jaksa dubata itseeni enää lisävitamiineja tabuista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikrGWWBy3fE5Vy2gZHVLYUQKzIrtDOFG1-0JoxxY-Kk_XpNrtCgqjB8OWML-lflFgZN2cVwqccyzP4ZrROJ8NU4U1Gwe597FTGFUB8eiz9WSU_guZRDYh6aD3XaEhyphenhyphenl0Wly_R4lHb2QuY/s1600/kakkosviikko+14+028.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikrGWWBy3fE5Vy2gZHVLYUQKzIrtDOFG1-0JoxxY-Kk_XpNrtCgqjB8OWML-lflFgZN2cVwqccyzP4ZrROJ8NU4U1Gwe597FTGFUB8eiz9WSU_guZRDYh6aD3XaEhyphenhyphenl0Wly_R4lHb2QuY/s1600/kakkosviikko+14+028.JPG" height="222" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Hiilarini syön riisinä, bataattina tai banaanina. Viljatuotteiden koen turvottavan. Silloin tälloin kokeilen niitä, täysjyväruisleipä kun maistuu suussa hyvälle. Poden vuorokauden ennen kuin se on sulanut ja mennyt pois. Olen lukenut näistä asioista sen verran, että uskallan itse näin tehdä. Minua ei <b>enää pelota</b> olla ilman maitoa ja viljaa, kun olen hengissä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa vahvempana kuin ennen seitsemän kuukauden kokeilemisen jälkeen. Kun lapseni ja mieheni ovat tähän osittaisella tavalla osallistuneet (en ole ottanut heiltä mitään "pois" ilman lupaa), hekin voivat selvästi paremmin masuineen ja nieluineen päivineen. Kummallakaan ei ole ollut ainakaan toistaiseksi näitä pakollisia sairastuksia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoYHWrnrQyOdCr_VQOtgcBMipKuVasrxRvniTHk3Z1R3krNnWkOJk12OoXk-2csxAMrG4HS8aoY4zDWeEQHtdrzQxiWftdHfqlXvJHfw1SNl_HuiOgM0KCs9QrNlt1n63BYv-qz46ehwU/s1600/1016568_10202583129192024_94632788_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoYHWrnrQyOdCr_VQOtgcBMipKuVasrxRvniTHk3Z1R3krNnWkOJk12OoXk-2csxAMrG4HS8aoY4zDWeEQHtdrzQxiWftdHfqlXvJHfw1SNl_HuiOgM0KCs9QrNlt1n63BYv-qz46ehwU/s1600/1016568_10202583129192024_94632788_n.jpg" height="320" width="238" /></a></div>
<br />
Sairastumista harva tarkoituksella valitsee, mutta asioille voi etukäteen tehdä kohtalaisen paljon. Olen itse käynyt pitkän tien synkästä masennuksesta ja kuoleman rajalta valoon ja iloon sekä hyvään oloon. Voin vain suositella asioita, minua ei sponsoroi näissä jutuissa kukaan tai mikään/minulla ei ole syytä mainostaa mitään merkkiä mistään tuotteesta. Silti pyrin ja yritän kertoa sitä ilosanomaa, jota itse olen kokenut ja koen ja tunnen joka päivä, kun suinkin voin ja jaksan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqENnTq98TkUPoP-U6NZURbIEesw4LCyhop74vtH9BcEiVm-04Ka3_zvu9CLwauoo8SBkh6oBCCfwKnsZ-NZkwFsnSapmJmwtqlb1V-w3rTDF3NFWbVvAP_v1E75O42tZzfG8nL_LL2YI/s1600/1958425_645064022225621_467052890_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqENnTq98TkUPoP-U6NZURbIEesw4LCyhop74vtH9BcEiVm-04Ka3_zvu9CLwauoo8SBkh6oBCCfwKnsZ-NZkwFsnSapmJmwtqlb1V-w3rTDF3NFWbVvAP_v1E75O42tZzfG8nL_LL2YI/s1600/1958425_645064022225621_467052890_n.jpg" height="320" width="320" /></a></div>
<br />
Yhtä totuutta ei ole, vaikkakin sitruuna on sitruuna ja vihreä on vihreä, lukeepa siinä kyljessä mikä tahansa teksti. Siksi jatkan kokeilemista ja ennen kaikkea etsimistä. Rakkautta, terveyttä ja kevättä, ihmiset sekä äärimmäisen paljon aurinkoa!<br />
<br />
ps. riisi-, hammas- ja salikuvan lisäksi muut kuvat netistäSari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-42579367578895439602014-02-24T06:33:00.001-08:002014-02-24T07:13:47.027-08:00Voimaa matalapaineisen viikon jälkeen? Kahvista munalla?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Taakse jäänyt viikko kahnasi vastaan vähän kaikessa. Se loi komean konstrastin toissa viikolle, joka oli vuoden mittaisen sairaslomani (vuonna 2011-2012) jälkeen ensimmäinen niin loistokas liikuntaviikko, että olin euforisen onnellinen pystyttyäni siihen. Keho palautui ihan hyvin. Mieli tuli vähän jälkijunassa. Elän sen verran täysillä, että silloin, kun on voimaa, en säästele, vaan menen enkä meinaa. Menneellä viikolla oli hiljaista. Kävin juoksemassa kyllä oikein mukavasti viime aikojen vakkarilenkkini 8 kilsaa 10 minuuttia nopeammassa ajassa kuin tuona huippuviikkona, vaikka en vielä tavoittelekaan erikseen mitään vauhteja, kunhan juoksen. Tiellä on hyvä olla ja antaa jalkojen kantaa, olla vain kyydissä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3iqRTOAN_k-6yMGZ91xukfkkhqez3A6vSeAhXf9VndAOBjLUoauSLbEwHMu4hSMgAZ1XfEq1ZLK-Kc35BRTIs_Ea7qMFK5RhSVSYhcXr6wIW6_4OxDEg8DykJH-dbc7BZtk9DgAzY00w/s1600/1622241_664684193577444_147287901_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3iqRTOAN_k-6yMGZ91xukfkkhqez3A6vSeAhXf9VndAOBjLUoauSLbEwHMu4hSMgAZ1XfEq1ZLK-Kc35BRTIs_Ea7qMFK5RhSVSYhcXr6wIW6_4OxDEg8DykJH-dbc7BZtk9DgAzY00w/s1600/1622241_664684193577444_147287901_n.jpg" height="196" width="320" /></a></div>
<br />
Avannossa kävin kaksi kertaa. Se on ihan tavoitteeni mukaista. Siitä tulee hyvä olo ja joka kerta se itsensä voittamisen tunne. Salitreenit pidin ohjattavilleni. Siinäpä se sitten olikin. Yhtä äkkiä viikko oli mennyt, vaikka tuntui, että se laahusti, kuten minäkin. Energia meni arjen pyöritykseen, muutamien isompien ja pienempienkin murheiden lokerointiin pään sisällä, harmiin siitä, että ei vain irronnut nyt sitä, mitä edellisellä viikolla. Jäin tavoitteitteni jalkoihin ja piti vaan möhnöttää.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8ZpPFREMLc2WNG71Y53a9N6vVRKOnyns3WB0E2K2g1d-7dV1b_e_iJRAnA6GRx-kp9SUhdtx85thDC8YtN0Zle9Qhya0gyQrxH_Gkh0L9k5qD7Cs5gC1WW9Gv4DFSvckFIOv-2R89oj0/s1600/1506060_671181112927752_841887781_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8ZpPFREMLc2WNG71Y53a9N6vVRKOnyns3WB0E2K2g1d-7dV1b_e_iJRAnA6GRx-kp9SUhdtx85thDC8YtN0Zle9Qhya0gyQrxH_Gkh0L9k5qD7Cs5gC1WW9Gv4DFSvckFIOv-2R89oj0/s1600/1506060_671181112927752_841887781_n.jpg" height="320" width="295" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aurinko hukassa?</td></tr>
</tbody></table>
Ehkäpä viikkoni ei kuitenkaan ollut liikunnallisesti epäonnistunut, vaan ihan oikein minulle. Keho tuppaa olemaan viisas. Onpahan nyt pidetty<b> </b>välillä <b>Kevyt Viikko</b>, kehitykselle välttämätön, nousujohteisuuden säilyttämisen lisäksi. Olisipa tainnut muuten unohtua ja tullut mentyä entistä lujempaa. Piriformisongelman poissa pitämiseksi ei lisätä liikaa kilometrejä liian äkkiä, levossa lihas kasvaa ja lienee mielellekin hyvä olla <b>hetki</b> tavoittelematta koko ajan uutta ja parempaa suoritusta. Vaikka en etukäteen tätä ohjelmaani kirjoittanut, se tuli nyt pidettyä. Mukavaa kuitenkin, että se on nyt ohi ja uusi uudenlainen viikko uusine ärsykkeineen edessä.<br />
<br />
Kokeilin myös hiilarimpaa viikonloppua, jos sillä saisi vaikka mielen nikrahtamaan asteen korkeammalle. Tingin viljattomuudesta ja vähän maidottomuudestakin eli testimielessä tein poikkeuksen kohtalaisen paleoon syömiseeni. Elokuun alun jälkeen ensimmäistä kertaa näin reilusti. Perjantaina söin hyvällä mielellä mieheni taikoman herkullisen pizzan, joka oli ihan normipullalle tehty. Oli suussa taivaallista, toki olo ei sen jälkeen mitä viehättävin. Lauantaina maisteltiin appivanhempien tuomaa kuivaa ja laadukasta tuliaisvalkkaria ja kuunneltiin räyhäkkää rockia paikallisessa, jälkimmäinen oli melko paleota toki ;) Sunnuntaina söin äidin pöydässä rieskaa maidon kera. Maistui lapsuudelta, mutta vatsa ei tykännyt aikamatkasta menneisyyteen. Pönäkkä ja pyöreä olo kesti ikuisuuden ennen kuin suli pois. Ei tarvitse ihan hirveän kokenut ravintotieteilijä olla, että tajuaa nykyisen ruokavalion sopivan minulle hyvin. Maanantaina oli suloista palata makoisan mustikkapuolukkasmoothien myötä arkeen. Olen löytänyt tässä asiassa tieni.<br />
<br />
Maanantai-iltapäivän iloksi kokeilin uutta namia. <a href="http://meatandnuts.blogspot.fi/2014/02/munakahvi.html">Munakahvi</a> kuulostaa minusta ällöttävältä, joten nimesin oman versioni otsikolla Kahvi munalla. No, joku voisi lohkoa siitäkin kaksimielistä läpändeerusta, mutta pois se minusta ;). Tein vähän kevyemmän version yhdellä munalla, koska tämän oli tarkoitus olla pieni välipala. Kun joku kerta teen tästä aamiaista, laitan kaksi munaa ja rasvaa enemmän.<br />
<br />
Blenderiin suoraan: 1 muna raakana, 1,5 tl kookosöljyä, 1 tl kanelia, ripaus vaniljajauhetta, ruiskaus hunajaa makeudeksi, ripaus kalaharinsuolaa. Varmuudeksi laitoin koneen surisemaan ennen kuin lisäsin tulikuuman ja supervahvan kahvin (Africafe), pelotti, että muna keittyy muuten. Tästä tuli upea! Ripsaisin koristeeksi vaniljaa ja join vähän liian nopeasti, kun oli niin hyvää. Kuvan ehdin kuitenkin ottaa. Nälkä pysyi loitolla noin 2,5 tuntia ja olo virkeänä. Tunsin itseni baristaksi. Tykkäsin tästä. Teki mieli tehdä heti toinen perään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVsreBh8s_Yi2JyJfweTgacgGPfJUqevzoJ48w9PrzWK68-hXgnwJohCa1pgqCsKxd00yADvLz2-4Kdn02DPC0K3pWQXUrVqC7Mc3tVnCtxgaZ_bXfNmBJBGS9bD6oGyj1UwoQmAyiU2s/s1600/Helmikuun+vika+viikko+003.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVsreBh8s_Yi2JyJfweTgacgGPfJUqevzoJ48w9PrzWK68-hXgnwJohCa1pgqCsKxd00yADvLz2-4Kdn02DPC0K3pWQXUrVqC7Mc3tVnCtxgaZ_bXfNmBJBGS9bD6oGyj1UwoQmAyiU2s/s1600/Helmikuun+vika+viikko+003.JPG" height="239" width="320" /></a></div>
<br />
Minulla on ikävä aurinkoa, joka ei ole mahtanut hipaista nenänpäätäkään viikkokausiin. En voi vähätellä sen merkitystä mokomaan matalapaineeseen. Onkohan se enää tuolla pilviverhon ja sumun takana? Tuntuu, että loska yltää taivaaseen asti. Säästä valittaminen on turhaa, (vaikka kyllä minä valoa kaipaan) kun sille ei mitään voi. Sen sijaan aion voida kahmia valonpisaroita tien päältä kilometreistä (loskaa tai ei, sille sama), musiikista korvissa, itselleni oikeanlaisesta ruoasta, riittävästä vedestä ja ajoissa nukkumaan menemisistä, salitreenin hetkistä ja kirpaisevista kylvyistä hyisessä järvessä. Tämä on uusi viikko. Minä itse olen aurinko. Kjäh!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpOyK9NsqfhNWbAtWkYwQ0xULgIVEhMuqtZpIbx7xJ0bA6KumXKlBggRN77wEI-p9RkZ0QyAroKZZwl9qi0o6cTq09SbtzRTqT5tjvc3c9Uzwz8fkd7CWaDADcpBvsRu0drAacpHHq-nU/s1600/1797583_691366657582280_650550896_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpOyK9NsqfhNWbAtWkYwQ0xULgIVEhMuqtZpIbx7xJ0bA6KumXKlBggRN77wEI-p9RkZ0QyAroKZZwl9qi0o6cTq09SbtzRTqT5tjvc3c9Uzwz8fkd7CWaDADcpBvsRu0drAacpHHq-nU/s1600/1797583_691366657582280_650550896_n.jpg" height="320" width="220" /></a></div>
<br />
(Kuvat kahvikuvaa lukuunottamatta netistä)Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-78182405774927900142014-02-20T10:17:00.000-08:002014-02-21T00:02:12.389-08:00Leivälläki ellää, mut maidotta/viljatta rikastuu - ei mautonta, väritöntä, tuoksutonta, vaan raudallista ja juoksevaista elämää.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Mitä maidottomuus ja viljattomuus tekee tavikselle, jolla ei ole kummallekaan allergiaa? No, olen limaton eli en joudu niistämään nenää, en köhimään kurkkuani kuin ehkä hyvin vähän kerran viikossa. En sairastu niihin "niitä on nyt liikkeellä"-lentsuihin. En kuorsaa enää. Maidottomuus, rahkasta vapaa elämä! Leivättäkö? Puurottako? Joo, olen ilman turvotusta. Siedän litteää vatsaa. En vedä sinne mitään jauhoisaa. Mistä sitten saan nämä ravintoaineet, joita ihminen tarvitsee? Mistä se kuitu ja kalsium tulee? Elänkö, selviänkö?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibo-noA-unrnWDDzygGMHUKM5Va_s_mTlzQ2V3Bth7NeyBDqvrUbe8vhy0XVZc1GncYCPqPEHFtgUS1aa4RGjsXvWjE5I9mFYz1ETXXXpkv8rSpZEilOw7EJJJANlmL739O5JZCmGjidk/s1600/K%25C3%25A4nnyk%25C3%25A4st%25C3%25A4+18.2.14+096.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibo-noA-unrnWDDzygGMHUKM5Va_s_mTlzQ2V3Bth7NeyBDqvrUbe8vhy0XVZc1GncYCPqPEHFtgUS1aa4RGjsXvWjE5I9mFYz1ETXXXpkv8rSpZEilOw7EJJJANlmL739O5JZCmGjidk/s1600/K%25C3%25A4nnyk%25C3%25A4st%25C3%25A4+18.2.14+096.JPG" height="320" width="239" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Aamuisin juon paljon hehkuttamani taikajuoman (ohje täältä: <a href="http://pikkutaistelija.blogspot.fi/2014/01/taikajuomaa-ja-taikavoimaisia-askeleita.html">taikajuom</a><u>a)</u>. Kahviin tulee puolitoista teelusikallista ihanaista Africafe-pikakahvia ja samanverran kookosöljyä. Smoothien hypersalainen resepti tulee nyt tässä: marjat, proteiinijauhe, pikkasen hiilaria (käytännössä puoli banaania), sillä hetkellä inspiroidut hippipulverit (ns. superfoodit /jos välttämättä tahdot, ei tarvi muuten) ja nesteet. Surrrsurrr ja nykyisin tykkään ne nopsasti ryystää, joten teen ohutta sörsseliä, paljon nestettä. Jos tahtoo lusikoida, nestettä sitten vähemmän.<br />
<br />
Pirtelö (tai trendisti) Smoothie:<br />
<br />
1-2 dl marjoja suoraan pakkasesta<br />
1 mitta maustamaton proteinijauhetta<br />
1/2 banaania<br />
nestettä (vettä, mantelimaitoa, makoisaa teetä, mitä, vaan mistä tykkäät) sen verran, että on sopivan juotavaa tavaraa<br />
<br />
hifistellen: sitruunan hedelmälihaa (sitä jää itsestään taikajuomasta, heitän sen blenderiin, ja joitain superfuud-jauheita mielesi mukaan, nämä eivät ole välttämättömyys, mutta kivaa ne ovat) Jos et juo terveellistä rasvaasi laadukkaassa kahvissasi, lisää se pirtelöösi.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Lounaalla sitten:<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVIeXtt_-Z0q_hQeVslg1A7YXYRcCgwLv4_rniAypFncSmSVkUFzEUX7FkA8XkpwBFUydjYa5WyWA8gI2WgFwZZTqJ9sr1Be3ZBNPHSPM6bampKyjkUa5cVVYWchYUBmVwym7EXmkcJ9g/s1600/viikko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVIeXtt_-Z0q_hQeVslg1A7YXYRcCgwLv4_rniAypFncSmSVkUFzEUX7FkA8XkpwBFUydjYa5WyWA8gI2WgFwZZTqJ9sr1Be3ZBNPHSPM6bampKyjkUa5cVVYWchYUBmVwym7EXmkcJ9g/s1600/viikko.jpg" height="279" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lasissa vihreää teetä kylmänä. Opettele nauttimaan. Iisiä ja tekee hyvää!</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Monivärisesti kasviksia. Kanaa, lihaa, kalaa. Mitä vaan niistä, ilman nisujauhorasvakuorrutetta. Toisinaan otan proteiininlähteen mukaan töihin (seuraten ruokalistaa) Tuppervaara-kuksassa, mutta salaatti ja terveellistä rasvaa, kuten oliiviöljyä, löytyy pyydettyäni jo koulumme salaattitarjoulun yltä. <3<br />
<br />
<br />
Välipalana: <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdzMGwr-0DZihPGriVhsIf9P2B-Ye3ualagB59Hop-IY6K33fw1hOhFKcYoos70wzIVUPFEj2i6lYk451Lqqf8GqX_51bhiGOYj6DeC5p0_rJriqT8-WBmOC-NjgawvVPUyoKFR7NzTjE/s1600/helmikuu+14+010.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdzMGwr-0DZihPGriVhsIf9P2B-Ye3ualagB59Hop-IY6K33fw1hOhFKcYoos70wzIVUPFEj2i6lYk451Lqqf8GqX_51bhiGOYj6DeC5p0_rJriqT8-WBmOC-NjgawvVPUyoKFR7NzTjE/s1600/helmikuu+14+010.JPG" height="239" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuivattuja marjoja ja pähkinöitä järkälemäisen teemukin (0,4 l) kera. Lautanen on pienin Arabian valikoimasta ;)<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></td></tr>
</tbody></table>
Päivällinen (treenin jälkeen, juokset tai nostat, hiilaria messiin, nykyään otan vähän riisiä, vaikka en ois treenannutkaan):<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxI8PY7jKCxanPrC1wQ3NOgLuG9jVWNcFcsps6j-tIObczZgrvZz5mtMJVHUMPugq9LR0E_S_HYY_L0Ox6eAsCWWrL9Ip7t19lR0pUWAbbpyQrT5Tj-nL_4ape0lQ71cirAyiHlSLdrdg/s1600/Tammiikuun+vika+viikko+14+013.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxI8PY7jKCxanPrC1wQ3NOgLuG9jVWNcFcsps6j-tIObczZgrvZz5mtMJVHUMPugq9LR0E_S_HYY_L0Ox6eAsCWWrL9Ip7t19lR0pUWAbbpyQrT5Tj-nL_4ape0lQ71cirAyiHlSLdrdg/s1600/Tammiikuun+vika+viikko+14+013.JPG" height="320" width="314" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hiilariksi riisiä, proteiiniksi lihaa, kalaa tai kanaa (kuten tässä) ja vitaminoksi ihan helposti vaan kurkkua ja paprikaa, </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tässä kohtaa elämää saattaa olla tunne, että voi kun saisi jotain nannaa. Sehän on ihan elämintä elämää. Silloin otetaan suklaata ja ehkä jopa kaffia. Sohovalla ja viltin alla.<br />
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZGW2JSVL2ItU0L4nTDdsLIY6FvrKcMuhu1uth6clks58PhrqzeOqHJez80XIrfKJJYqgYDWWmZ-P-MdHB4L1zxNq7lRo9QRa1K8x9I7zzzvbqPrBbmalTfyEmHvGGRMtNwOVRgYRkOhw/s1600/helmikuu+14+007.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZGW2JSVL2ItU0L4nTDdsLIY6FvrKcMuhu1uth6clks58PhrqzeOqHJez80XIrfKJJYqgYDWWmZ-P-MdHB4L1zxNq7lRo9QRa1K8x9I7zzzvbqPrBbmalTfyEmHvGGRMtNwOVRgYRkOhw/s1600/helmikuu+14+007.JPG" height="320" width="239" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rosenttia eikä mittään rasvasokerimössöä.<br />
<br />
<br />
<br /></td></tr>
</tbody></table>
Sitten ehkä juostaan tai käydään uimasilla tai jopa molempia. Saunaan, uimaan, saunaan uimaan, Monta kertaa. Hieno fiilis!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIGHgx-a1yJw1bvq3YrvRby9Z7fXH4nmIkfRVP9Ihu6cbw6N4R-miCimgonVf80xB2QY4lnAlVUUG4E_H22dQ30TAl4RVfhix-USY6QpAtaaelHcLclvmLFUWhktNKcJ57WPfkdDXjkzc/s1600/joulukuun+loppua+13+017.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIGHgx-a1yJw1bvq3YrvRby9Z7fXH4nmIkfRVP9Ihu6cbw6N4R-miCimgonVf80xB2QY4lnAlVUUG4E_H22dQ30TAl4RVfhix-USY6QpAtaaelHcLclvmLFUWhktNKcJ57WPfkdDXjkzc/s1600/joulukuun+loppua+13+017.JPG" height="239" width="320" /></a></div>
<div>
<br />
<br />
<br />
<br />
Munia! Joka päivä pittää olla munia. Illallisella macadamapähkinä- tai oliivi- tai kookosöljyssä munakasta. Sipulia, paprikaa, mitä vaan, joskus sekaan jopa syntinen homejuustoviipale. Näillä nukkuu makeammin, nostaa komeammin ja juoksee nopeammin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC1KZYx3vbu-8oIji_FIQi-0b-CBB_g2cnWKa13o38C0HoA1uJxqBhkBpiI1IV_WqN6HJ0sZEKkU2SJAxQju8D9Zhc-oiKlbOTl9Uf9jjrkNn5B_Y8CF9ufh0b5g63sD-kW5XmokAU8lI/s1600/Tammiikuun+vika+viikko+14+002.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC1KZYx3vbu-8oIji_FIQi-0b-CBB_g2cnWKa13o38C0HoA1uJxqBhkBpiI1IV_WqN6HJ0sZEKkU2SJAxQju8D9Zhc-oiKlbOTl9Uf9jjrkNn5B_Y8CF9ufh0b5g63sD-kW5XmokAU8lI/s1600/Tammiikuun+vika+viikko+14+002.JPG" height="320" width="319" /></a></div>
<br />
<br />
<div>
Mistä minä saan kuitua ja kalsiumia? En jaksa laskea tänään, koska vatsani toimi paremmin kuin koskaan ja olen virkeä ja reipas jopa vaikeinakin päivinä. Marjoista, kasviksista, munista, heraproteinista, superfoodeista, hyvistä rasvoista? En nykyään lisää enää edes Psylliumia, jos ei tarvi saada jauhelihaa pysymään pullina tai murekkeena. En ole käynyt inbodyssä viime aikoina, mutta miestäni leikillisesti harmittaa, kun ei ole kyljessäni jenkkakahvaa (englanniksi romanttisemmin "lovehandles"), mistä kiinni saa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPl-92O_pjH8-55SGJQNybTK7oA318VQ-82vkiE8ciGxBOZoFTlB4MT9jWlaHGWHTibPOjgXjmfpuhO367Fz_0uYr1Nf1fo9CWV_mK54px1HLqy385BAmG0c-FHwJkcC7hq3MLYYO-tYk/s1600/K%C3%A4nnyk%C3%A4st%C3%A4+18.2.14+109.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPl-92O_pjH8-55SGJQNybTK7oA318VQ-82vkiE8ciGxBOZoFTlB4MT9jWlaHGWHTibPOjgXjmfpuhO367Fz_0uYr1Nf1fo9CWV_mK54px1HLqy385BAmG0c-FHwJkcC7hq3MLYYO-tYk/s1600/K%C3%A4nnyk%C3%A4st%C3%A4+18.2.14+109.JPG" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähde:netti</td></tr>
</tbody></table>
Jos sitten lisää kookosöljyä johonkin, joka ei vaan oikeesti ole "sinun", ja joka tahtoo "vain leikisti rakastaa"- niin siitä ei sillä terveellistä tuu. Sipsi kookoksessa, noup. Raakaa, vihreää, värikästä, lihaisaa. Siinä se on ja vähän riisiä sekkaan tai banaani. Ei lisättävää, edes pönttöön.</div>
</div>
Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-30712340339137616292014-01-30T02:00:00.000-08:002014-01-30T05:33:28.317-08:00Taikajuomaa ja taikavoimaisia askeleitaMonta viikkoa ilman uutta blogitekstiä ja kovin paljon kerrottavaa kertynyt! Minulta on pyydetty pirtelöiden ja ruokieni reseptejä. Itse olen niitä opiskellut mm. <a href="http://www.kukkalaakso.com/">Kukka Laaksolta</a> ja <a href="http://samisundvik.com/">Sami Sundvikilta</a>, joiden sivuilta autenttiset ohjeet terveellisiin ruokiin ja elämäntapaan löytyvät helposti. Itse tekemistäni versioista on tullut ajan myötä omantyylisiäni kuten elämäntapanikin on. En ala ihan kokkikirjaa kirjoittaa, vaan liitän ohjeitani blogiin mukaan silloin tällöin. Niitä löytyy myös aiemmista jutuista ja niiden kuvista, jos tarkkaan lukee. Aloitan mielestäni tärkeimmästä:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC7d4rvi2WFu0w7mKjMlp0TK1HTTjNF3ygijBkLHWH_nGljF5Yoewc-xrwSAd6aNEybGiUFt4IorgAB1WxS0ZSZvo62nyJLHCF5rgfZELpCb2dChVSewG690wQzYkfE5SSyCTKqR36kRE/s1600/Tammiikuun+vika+viikko+14+005.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC7d4rvi2WFu0w7mKjMlp0TK1HTTjNF3ygijBkLHWH_nGljF5Yoewc-xrwSAd6aNEybGiUFt4IorgAB1WxS0ZSZvo62nyJLHCF5rgfZELpCb2dChVSewG690wQzYkfE5SSyCTKqR36kRE/s1600/Tammiikuun+vika+viikko+14+005.JPG" height="264" width="320" /></a></div>
<br />
Virkistävä ja voimaannuttava taikajuoma:<br />
<br />
<u><b>Ainekset: </b></u><br />
<b>sitruuna</b> (koska siinä on paljon C-vitamiinia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja folaattia ja toimii kehoa puhdistavasti: vaikka se on hapan hedelmä, sen "palamistuote" on emäksistä eli se tasapanottaa kehon ph-arvoa ja helpottaa mm. MSM:n ja raudan imeytymistä)<br />
<b>MSM-jauhe </b>(koska sen sisältämä orgaaninen rikkiyhdiste, jota ihmiskehossakin on, huoltaa lihaksia, niveliä, rustoja, ihoa, hiuksia ja kynsiä)<br />
<b>ohranoras- tai vehnänorasjauhe</b> (koska ne ovat sellainen ravinnepommi, ettei minun tarvitse vetää vitamiineja ja mineraaleja apteekin purnukoista),<br />
<b>Kalaharin suolaa ja vettä </b>(koska ko.suola on täynnä upeita mineraaleja ja hivenaineita ja veden kanssa nesteyttää kehon hypernopeasti valmiksi päivän toimiin)<br />
<br />
<b><u>Valmistus</u>:</b><br />
Puserran sitruspusertimella puolen litran sheikkerimukin pohjalle puolen sitruunan mehun, jos sitruuna on pieni, laitan kokonaan. Lataan mehun päälle ruokalusikallisen MSM-jauhetta, reilun ruokalusikallisen orasjauhetta, ripauksen Kalaharin suolaa ja tuuttaan lopuksi mukin täyteen hanasta vettä ja sekoitan. Vaahtoaa ihanasti ja vihreys ihastuttaa. Virkistää paremmin kuin kahvi. (Jos tahdot kokeilla, aloita pienellä määrällä molempia jauheita, jotta masusi ei järkyty niiden puhdistavasta efektistä.)<br />
<br />
<b><u>Vaikutus:</u></b><br />
Olen juonut tehojuomaa päivittäin viime elokuun lopusta asti ja pidän tätä yhtenä tärkeimmistä arjen yksittäisistä voimantuojistani. Uskon vakaasti, että voimia vaatinut syksy ja pitkä, pimeä kaamos töineen ja stresseineen eivät olisi olleet läheskään niin selätettävissäni ilman tätä aamun voimalatausta. Lisäksi huomaan palautumiseni liikunnasta nopeutuneen, polviniveleni naksumisen kadonneen ja hiusteni olevan ihan mielettömän paljon paremmassa kunnossa kuin puoli vuotta sitten, suorastaan loistossaan. En ole myöskään vielä toistaiseksi sairastanut ainoatakaan flunssaa tai oksennustautia tämän lukuvuoden aikana. Siihen vaikuttanee muukin terveellinen, mitä suuhuni pistän, mutta yksi iso ravinnepommi on tämä. Jos elän todella vanhaksi ja minusta tehdään paikallislehteen juhlakka 95-vuotissynttärihaastattelu, tulen ehdottomasti kertomaan yhdeksi pitkän ikäni ja vetreyteni salaisuudeksi juuri tämän aamuisen tapani.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCM3-Ja7N1JBGwwhU9daivZ4gNnWTawdMduptiBtMVi5ebHC7q55yoR1hd3iXUxHe3sdXY9De6QkKGclaYs6XY_dZyCbp0LRe85_YBkgCTsf4CPfg8Q4JOb-60FjPUiE1kOlT1h_8cMkQ/s1600/Tammiikuun+vika+viikko+14+015.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCM3-Ja7N1JBGwwhU9daivZ4gNnWTawdMduptiBtMVi5ebHC7q55yoR1hd3iXUxHe3sdXY9De6QkKGclaYs6XY_dZyCbp0LRe85_YBkgCTsf4CPfg8Q4JOb-60FjPUiE1kOlT1h_8cMkQ/s1600/Tammiikuun+vika+viikko+14+015.JPG" height="219" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small; text-align: start;">Saa käyttää, mut ei oo pakko hei!</span></td></tr>
</tbody></table>
Joululoman tavoitteeni oli saada itseni "takaisin radalle". Haluan olla minä-kampanjan jälkeen jouduin pakarakivun ja univaikeuksien vuoksi palaamaan lähtöruutuun liikunnan osalta. Onnistuin lomatavoitteissani ja aloin kävellä, avantouida ja palasin salille. Tein tarkemmat suunnitelmat tulevalle tekstiini <a href="http://pikkutaistelija.blogspot.fi/2013/12/lupaus-vai-tavoite-kumpi-puree-paremmin.html">Lupaus vai tavoite</a>. Tammikuu alkaa olla voitettu kanta ja on hyvä hetki tarkastella, miten on edetty.<br />
<br />
<b>Olen kävellyt, Jumalani, kuinka olenkaan kävellyt!</b> Olen painanut alkukuusta kohti pilkkopimeää vesisadetta, myöhempinä viikkoina viimaa vasten naama jäässä ja ripset kuurassa sen kolme kertaa järven ympäri per vko ja välillä enemmänkin. Otin tavoitteen ja tämä oli sen toteuttamista, ihan sama, oliko sinne aina hauska lähteä vai ei. Kuten kirjoitin, päätin, että kävelen ja kävelen, kunnes lopulta juoksen. Oli toki äärimmäisen lähellä, että heitän ne kirotut juoksulenkkarini lopullisesti kaivoon. Mitä sitä niin tuttua ihmistä kuin itseänsä kiusaamaan ylenpalttisesti, jos siitä aiheutuu vain tuskaa ja lääkärireissuja! Kai sitä voi sen rakkauden tuohon liikuntalajiin paketoida sievästi muistojen kammioon, unohtaa sen euforisen, lähes orgastisen ihanuuden, minkä se on reilut parikymppisestä minulle vuosien virrassa tarjoillut ja sen zeniläisen rauhan, jota en koskaan ole millään muulla tavalla saavuttanut kuin pitkällä nautinnollisella juoksutaipaleella.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTw__RPPdrVC50wL8iyt99ajLHdr9Tgfb8sGS4evo7P86h4rk5afUmgjLQBa7eknE1-dF2UAKjMt-OSK_Rc745mWaZ5QdYu6jmx9NCYdN2jqPl17FYVwSmPwlTTTzc-wtTvDqcNBVoOss/s1600/Tammiikuun+vika+viikko+14+004.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTw__RPPdrVC50wL8iyt99ajLHdr9Tgfb8sGS4evo7P86h4rk5afUmgjLQBa7eknE1-dF2UAKjMt-OSK_Rc745mWaZ5QdYu6jmx9NCYdN2jqPl17FYVwSmPwlTTTzc-wtTvDqcNBVoOss/s1600/Tammiikuun+vika+viikko+14+004.JPG" height="239" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Silloin tällöin sääkin hellii.</td></tr>
</tbody></table>
Olin saanut jopa <b>lohduttavia</b> kommenteja ikätovereilta, että ei sitä kuule <i>enää tässä iässä </i>paikat kestä niin hakkaavaa menoa. Voihan sitä vaikka sauvakävellä tai vesijuosta, lempeämpää liikuntaa <i>ikääntyville </i>nivelille. Siihen halpaan en sentään mennyt. Maratontapahtumissa on yli 7-kymppisiä juoksijoita ja oman ikäsarjani kuntojuoksijat harppovat elämänsä aikoja. Numeraalit eivät ole suosikkisanaluokkani! En ole älynnyt alkaa jo ennen kolmeakymmentä ikävuotta surra "vanhuuttani", mutta usko omaan kehooni alkoi näiden vastoinkäymisten myötä jo todella horjua. Entä jos kehoni rakenteessa on vain sellainen vinouma, että se ei vain enää kestä rakasta tapaani liikkua! Työnsin ajatuksen takaraivon takimmaiseen lokeroon ja pistin nastalenkkaria toisen eteen niin vimmatusti, että sitä lopulta tuskin saattoi enää kävelyksi kutsua.<br />
<br />
Viime viikolla se sitten tapahtui, asia, johon en melkein enää itsekään uskonut ja ihan itsestään. Jouduin tekemään suunnittelemani kävelylenkin hyvin kiireisesti. Minulla oli aivan liikaa vaatetta ja kello kävi. Tossu kävi myös kohta lujempaa ja lujempaa. Minähän juoksin! Leijuin, lensin, liidin! Paksuissa toppahousuissa ja liian monessä fleece-kerroksessa nahkakinttaat viuhuen kevyesti ja tasaisesti hengittäen hyvällä sykkeellä suorastaan tanssin eteenpäin. Shakira lauloi ja minä juoksin Whenever, wherever-videon villihevoslauman kanssa järvisiltaa pitkin kilpaa. Hampaat paleltuivat hymyn yltäessä kuulokkeisiin asti tai ehkä se oli jo naurua.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/weRHyjj34ZE?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />
Tällä viikolla tuo sama "vahinko" on tapahtunut kahdesti koko 8 km matkan! Sen kunniaksi olen jopa kaivanut juoksuun tarkoitetut varusteet ylleni. On ollut venyteltävä huolella, on pitänyt putkirullata pakaraa ja reiden ulkosyrjän yhä tiukantiukilla olevaa <i>leveän peitinkalvon jännittäjälihasta </i>(Kiitos PT-koulutuksen! :), voidella sitä hevosgeelillä ja nukkua piikkimatolla, mutta piriformikseen ei ole toistaiseksi vielä tullut kipua! Miten onnellinen olen ja malttamaton kokemaan lisää! Kiitos, kiitos, kiitos!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQIyfWj7ZPVNYgTuh0qlOf1wUy4OXY1flHov3HyiG-L71kpkAq4-P5YhvfdAabnufNLHaEmphwxNtm_Q1wjhlLeI-kGOTb92oM1N85SGe3CdwoW3d2zvBOZnLOnGYwaawE-aa02MW0CpQ/s1600/venytys.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQIyfWj7ZPVNYgTuh0qlOf1wUy4OXY1flHov3HyiG-L71kpkAq4-P5YhvfdAabnufNLHaEmphwxNtm_Q1wjhlLeI-kGOTb92oM1N85SGe3CdwoW3d2zvBOZnLOnGYwaawE-aa02MW0CpQ/s1600/venytys.jpg" height="257" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nautinnolla on hintansa. Putkirullaus sattuu, mutta pelastaa!</td></tr>
</tbody></table>
Syönyt ja voimaharjoitellut olen tavoitteideni mukaan eli juuri sopivasti. Kävely ja kiitollisuuden harjoittaminen antoivat lisäpontta yöunien parantumiseen ja olen elpynyt kaikin tavoin. Satavarmoja unet eivät yhä ole ja väliin mahtuu kehnojakin öitä, mutta tyytyväinen saan nykytilanteeseen olla. Sen sijaan kylmään veteen uimaan meneminen on edelleen kirjaimellisesti jäissä. Joka viikko se on suunnitelmissa ja mielessä, vaan liian harvoin olen sinne mennyt. Mietin, mikä siinä nyt on vaikeampaa kuin viime talvena, jolloin olin siellä monena iltana viikossa. Nyt pelkkä ajatuskin käy kipeästi. Jälkivaikutuksen ihana olo ja tehokas kehon ja mielen huolto siinä ovat kuitenkin tavoittelemisen arvoisia. Tavoitteeni on yhä 1-2krt/vko. Sen kimppuun seuraavaksi sitten! <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiFIsoeTqwsZNbSCiv0X2tfMuOt3cbzddtvivnF_vQqqZgEsbAYX8DpQDzd7cHAs9BPn5JIPhlhY-toZwFuOGBbHPjDPN4ryZFAqlm5Oe-4tOTt8yt5OSJQAbCJrqqn4pWgGdpYIhhBTc/s1600/Tammiikuun+vika+viikko+14+016.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiFIsoeTqwsZNbSCiv0X2tfMuOt3cbzddtvivnF_vQqqZgEsbAYX8DpQDzd7cHAs9BPn5JIPhlhY-toZwFuOGBbHPjDPN4ryZFAqlm5Oe-4tOTt8yt5OSJQAbCJrqqn4pWgGdpYIhhBTc/s1600/Tammiikuun+vika+viikko+14+016.JPG" height="320" width="272" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: small; text-align: start;"> Kun painan pääni tyynyyn, sanon: Kiitos, kiitos, kiitos!</span></td></tr>
</tbody></table>
"Sata kertaa päivässä muistutan itseäni siitä, että sisäisesti ja ulkoisesti elämäni riippuu toisten ihmisten, elävien ja kuolleiden, aherruksesta, ja minun on ponnisteltava kyetäkseni antamaan samalla mitalla, kun olen saanut ja edelleen saan." (Albert Einstein)<br />
<br />
On mahtavaa olla elossa, tehdä työtä, rakastaa ja välillä vähän riidelläkin ja sitten sopia suloisesti. On mahtavaa laittaa ruokaa ja lämmittää taloa, siivota ja tiskata, on mahtavaa juosta ja nostella painavia asioita, on mahtavaa kannatella välillä kannattelun tarvitsijaa, olla sylissä syliä tarvitessaan, pyyhkiä itkun ja naurun kyyneleitä, puhua ja kuunnella, olla vahva ja heikko, ratkaista haasteita, selättää ongelmia tai oppia niiden kanssa elämään. On mahtavinta löytää jokaisesta päivästä <b>Kiitos.</b><br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-27023030564449842062014-01-12T08:57:00.000-08:002014-01-12T08:57:49.351-08:00Kiitollisuutta, kävelyä ja kauniita uniaVuoden toinen viikko on ollut paluu arkeen ja rytmiin. Jännitti töihin meno, koska uneni oli ollut pitkään ohutta ja haurasta sekä repaleista kuin tämän talven lumipeite. Tavoitteenanihan on tälle<b>KIN</b> vuodelle saada uneni kuntoon. Vaiva on ollut ikiaikainen, tosin harvoin näin pahana kuin vuoden 2013 viimeiset kuukaudet olivat. Tavoitteena tämä on uusi. Joululoman aikana jo aloitin kävelemisen, siis muunkin kuin töihin, kauppaan tai yläkertaan. Aloin kiertää kylämme järveä. Kotoani tuo lenkki tekee noin kahdeksan kilometrin kiekan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaPN_QWBl5StQymzcuuBe1D8xqYXzUeVlaBg8-UgotK_Pk4mI4WxhvldudRU8CNlAVOY0LnV4CHcpyXBalji1OJe3odQCShtfrRymZjaAPaRX64vP4fYPQ_d23XCWM3Rk2YKxvJjhweFY/s1600/kakkosviikko+14+027.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaPN_QWBl5StQymzcuuBe1D8xqYXzUeVlaBg8-UgotK_Pk4mI4WxhvldudRU8CNlAVOY0LnV4CHcpyXBalji1OJe3odQCShtfrRymZjaAPaRX64vP4fYPQ_d23XCWM3Rk2YKxvJjhweFY/s1600/kakkosviikko+14+027.JPG" height="241" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Järveä on ihana kiertää pimeässäkin ja kävellenkin. =)</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Mitä ihmeellistä kävelemisessä on? Minulle on nykyään. Juoksuvuosinani vain juokseminen oli jotain. Alle kymmentä kilometriä ei laskettu, ei ilennyt juuri edes mainita. Mieluummin piti mennä 15 tai ehkä reilut 20 kilsaa, sitten oli tyytyväinen mieli. Eihän kaltaiseni maratoonari kävele. Hävettäisi, jos joku näkisi. Tuo ajatus piintyi minuun jostakin, en tiedä mistä. Kukaan ei tämmöistä minulle sanonut, itse sen tein, jotenkin. Tahdoin muuttaa asenteeni. Piti oikein mennä itseensä jä möyriä siellä, nöyrtyä. En nyt juokse, vaan kävelen, koska siihen kehoni pystyy ilman järjetöntä kipua. Sitten aloin kävellä taas. Kävelinhän joskus itseni 20-30 kiloa pienemmäksikin ja kävelin itseni juoksijaksi jälleen aikoinaan pitkän tauon jälkeen. Nyt tahdoin kävellä itseni ulos kahden kuukauden liikuntatauosta (säännöllisen liikunnan puuttumisesta) ja pois unettomuuden tuskaisesta kehästä. Terveeksi. Tällä viikolla olen kiertänyt järven kolmesti kuunnellen enimmäkseen Vain elämää kakkosta, iso hymy kasvoilla, pitkin askelin, niin että hiki virtaa. Hei, minähän tykkään tästä ihan niin kuin joskus kauan sitten. Mun täytyy kävellä näin! Tuntuu hyvältä!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdZwSCU74tVDNBmgXrUICdOubeR4bvX2HEZf23UutamorP3JR9047H1leUdWpfRqAhREr0OaobnF-mZpyDsskALzw8JnXXFD3OV5Ka5gu1CTcvu3pF4EIyQro59nbTULYhRh5-da5uudk/s1600/jouluviikko+026.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdZwSCU74tVDNBmgXrUICdOubeR4bvX2HEZf23UutamorP3JR9047H1leUdWpfRqAhREr0OaobnF-mZpyDsskALzw8JnXXFD3OV5Ka5gu1CTcvu3pF4EIyQro59nbTULYhRh5-da5uudk/s1600/jouluviikko+026.JPG" height="234" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Kyllikin terveyskaupassa (Luontaishoitola AinoKyllikistä) tein jälleen ihania löytöjä. Uusia ja tuttuja. Ashwagandhaa menee aamupirtelööni ja miesihminenkin näyttää sekoittelevan sitä iltaisin omaan juomaansa. Hän oppii entistä vaikeampia pianokuvioita nopeammin, minä saan parempaa unta, tämä on totta. Se vaikuttaa! Yrtti tuskin on yksin syy, toki harjoitus ja muukin vaikuttavat. Olen omassa haasteessani tehnyt kaikkeni, mitä ikinä on ollut mahdollista. Melatoniinit, lihashuolto eri tavoin, liikunta, keskittyminen ja kiitollisuus kaikesta hyvästä. Jotain on tapahtunut, olen alkanut nukkua! Se on maanpäällinen taivas! Olen siitä erittäin onnellinen ja kieltäydyn ajattelemasta, mitä jos tämä ei jatkuisi. Jatkuuhan se, jatkuu. Töissä on ollut hyvä olla ja rytmistä olen vain nauttinut. Elämää ja sen elämistä!<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_JhM8wW8qS0K7cGshTGTxEZxlPycQ2dXDALubj5_4MfK9E7Wf2yiJfXXTt_sKS_fGK2K1fupJDmpyDx-gGf1mXfhHX_-ZZjNPt6pPImB-cTwdMJBgCRU73e0_FspeGOo3hMUesmLMkR8/s1600/kakkosviikko+14+031.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_JhM8wW8qS0K7cGshTGTxEZxlPycQ2dXDALubj5_4MfK9E7Wf2yiJfXXTt_sKS_fGK2K1fupJDmpyDx-gGf1mXfhHX_-ZZjNPt6pPImB-cTwdMJBgCRU73e0_FspeGOo3hMUesmLMkR8/s1600/kakkosviikko+14+031.JPG" height="264" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pieni söpö purnukka pitää pöpöt loitolla. Aamukahvissa annos. Ei voi enää olla ilman.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH1jTw3phOVID2TYspvYkN9yvK_-ydk4PU27-79NxXYwMXl0H7bISYl2MhQL4f4O6h2hC-VEX66EZBmU6JwOYeuYGwui9T5RGbaIUXTWB7tBgoNUL50djfTF46IUO7Xl0PKE8L4F_nmWo/s1600/kakkosviikko+14+028.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH1jTw3phOVID2TYspvYkN9yvK_-ydk4PU27-79NxXYwMXl0H7bISYl2MhQL4f4O6h2hC-VEX66EZBmU6JwOYeuYGwui9T5RGbaIUXTWB7tBgoNUL50djfTF46IUO7Xl0PKE8L4F_nmWo/s1600/kakkosviikko+14+028.JPG" height="222" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uusi protsku lähtee kokeiluun. Kalaharin suola on ihan parasta kaikessa. Munat tosin keitän halpissuolassa. ;)</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf7lzGODwtluBSUkpqCSC-uBwBTjpjY9V3MeVXcu_qSesU5eqLM1PBiYfDcUbUMcWxPyiAJQ1dYE_mHZuzYFVWyqU1ZJSbV5VaqSdFF5ikmNFmXg4hoCWDck9vsgEDrzTXkbOn40i7XbA/s1600/kakkosviikko+14+029.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf7lzGODwtluBSUkpqCSC-uBwBTjpjY9V3MeVXcu_qSesU5eqLM1PBiYfDcUbUMcWxPyiAJQ1dYE_mHZuzYFVWyqU1ZJSbV5VaqSdFF5ikmNFmXg4hoCWDck9vsgEDrzTXkbOn40i7XbA/s1600/kakkosviikko+14+029.JPG" height="217" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kyllikin kaupasta saa Hollywoodin tähtienkin kauneustuotteita. Tätä naamaan ja unille. Aamulla on uusi ihminen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Saliinkin pääsin jälleen rakastumaan. Muutama kerta loman aikana ja tällä viikolla reippaammin - kuin kotiin olisi palannut. Fyysinen tekeminen tuo sisäistä onnea - happinaamari ensin itselle, sitten toiselle, sitä tämä on. Treenikipu terapoi, vanhojakin haavoja. Kyllä tää tästä!<br />
<br />
Lisäksi tai ehkä kaikkein ensimmäiseksi aloin kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa, tehdä "taikatehtäviä" ja lukea <b>kunnolla </b>kirjastosta jo uudelle kierrokselle lainaamaani Rhonda Byrnen Taikavoima-kirjaa. Byrnen ajatukseen olen tutustunut tosin jo keväällä -12, mutta näin perusteellinen en ole ennen ollut. Osaan kyllä entisestä kokemuksesta arvostaa pientäkin onnea, arkisia asioita, rakkautta, huolenpitoa, ystäviä, läheisiä, kotia, työtä ja terveyttä, mutta tahdon kehittyä. Tämä on hyvä ja lisää heti kiitollisuutta ja sen myötä kaikkea hyvää elämään. Kiitos on taikasana ja kiitollisuus on taikaa. Tässä ehkä on suurin syy parantuneisiin yöuniini. <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiOE3Wdz2k_K4TdnKrLHk5l-X_4qyxmPb7cw4hWUSh-VFZdbb_HOApT0dRoZ5NB5NC3NP_n_5YWCjUDA6D1f4X8q2KVFfpIvwldlf-7oF9MmRki7MG9KThfEZb_DHyw_z1RalN5kc7YdM/s1600/Taikavoima.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiOE3Wdz2k_K4TdnKrLHk5l-X_4qyxmPb7cw4hWUSh-VFZdbb_HOApT0dRoZ5NB5NC3NP_n_5YWCjUDA6D1f4X8q2KVFfpIvwldlf-7oF9MmRki7MG9KThfEZb_DHyw_z1RalN5kc7YdM/s1600/Taikavoima.jpg" height="320" width="241" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Voidaan sanoa, että elämme vain niinä hetkinä, jolloin sydämemme tiedostaa aarteet, jotka meillä on."</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Kiitollisuuden kokemus on mitä suurin voimavara ja rikkaus. "Kiitollisuus on rokote, vastamyrkky ja antisepti." (J.H. Jowett). Näillä eväillä on hyvä jatkaa hyvin alkanutta matkaa. Mahtavaa
viikkoa kaikille! Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos! <3<br />
Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-63504717315434497552013-12-31T05:28:00.000-08:002013-12-31T05:30:18.018-08:00Lupaus vai Tavoite? Kumpi puree paremmin? - Hyvää Uutta Vuotta 2014!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Loma on tehnyt hyvää. On ollut hetki aikaa huokaista ja kyllä, minulla oli takaraivossa tavoitteita lomalleni. En tohtinut niistä ihan isoon ääneen huudella, kun voimat tuntuivat olevan niin rajalliset, mutta onnekseni niistä saavutettuja on jo jokunen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSHZhp7rRuo1sTZSgo6NJpMtl5A7EQvbXo2RRufqKt5Gx4dDYSZVQ04Ut7kcPhbb-YjTahIfAB1HVJmh1BTFp33zOSg3I2KXq1Ucy0N-f5nLlzcQO9ESIZa-Qt10mBxS5XoVzxBHChCws/s1600/mardu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="229" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSHZhp7rRuo1sTZSgo6NJpMtl5A7EQvbXo2RRufqKt5Gx4dDYSZVQ04Ut7kcPhbb-YjTahIfAB1HVJmh1BTFp33zOSg3I2KXq1Ucy0N-f5nLlzcQO9ESIZa-Qt10mBxS5XoVzxBHChCws/s320/mardu.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olen levännyt ja jopa nukkunut, ihan kaiken A ja tosi iso OOOOO!!</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFDG2r7X9ea7HZmMHwD1BVLgPSHZPG2ZJLPumyF6lc7GxS8w41ulgrh_2IH7ZsvuMBf3ecPG7qkAuulF8V8NgbMSugDxzMihj789YLpYiE1T1Yj1W4tAq5q35TAnhQP8-8ROlaqnLD-MA/s1600/joulukuun+loppua+13+017.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFDG2r7X9ea7HZmMHwD1BVLgPSHZPG2ZJLPumyF6lc7GxS8w41ulgrh_2IH7ZsvuMBf3ecPG7qkAuulF8V8NgbMSugDxzMihj789YLpYiE1T1Yj1W4tAq5q35TAnhQP8-8ROlaqnLD-MA/s320/joulukuun+loppua+13+017.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uskaltautunut takaisin avantoon ja löytänyt sen taian uudelleen.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYbYgXfLIZiVEt8rjAHdnkY7vyrcPUEls-Or-hklxwgXSqfVVKIvSDEXocjaV2ITY3JcVrrQt0z3WD6xt0lfckqYZ0fFXYha8dKDt4KBKWfFgyx8O3RqR-Bt8Zlmy5-1sp4h6Q5FNz2lw/s1600/Salilla+at+last+15.3.12+003.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYbYgXfLIZiVEt8rjAHdnkY7vyrcPUEls-Or-hklxwgXSqfVVKIvSDEXocjaV2ITY3JcVrrQt0z3WD6xt0lfckqYZ0fFXYha8dKDt4KBKWfFgyx8O3RqR-Bt8Zlmy5-1sp4h6Q5FNz2lw/s320/Salilla+at+last+15.3.12+003.JPG" width="236" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jatkanut voimaharjoittelua.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyiU3NI_JAfKV22hEEgm5ruC_OxK-ccGc9_x0s9_T0CGG2Esn_ZBO03fJib3zEzyXV4FweGaTBzgMyL3QyWZkC9OgMVAVPgNfl8GCLWmexJ6rntKqM9xrMv3P5WLkoKcu8InYnZKm5DVg/s1600/icebugit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyiU3NI_JAfKV22hEEgm5ruC_OxK-ccGc9_x0s9_T0CGG2Esn_ZBO03fJib3zEzyXV4FweGaTBzgMyL3QyWZkC9OgMVAVPgNfl8GCLWmexJ6rntKqM9xrMv3P5WLkoKcu8InYnZKm5DVg/s320/icebugit.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Palannut lenkkipoluille, vielä kävellen, mutta palannut kuitenkin.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6bW-qtC5HnaodJY_RBu9UWQbJeHx8210mlYREh0XI9a6hruf0vHailEM3pEv0AJ5dU2H_3ou8u1sYPhfcRDJFewianVdgWUALpqmUNKQtBQPw8n0A5q9yV_JcrB02EomqFDa5HqJwy7w/s1600/joulukuun+loppua+13+008.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6bW-qtC5HnaodJY_RBu9UWQbJeHx8210mlYREh0XI9a6hruf0vHailEM3pEv0AJ5dU2H_3ou8u1sYPhfcRDJFewianVdgWUALpqmUNKQtBQPw8n0A5q9yV_JcrB02EomqFDa5HqJwy7w/s320/joulukuun+loppua+13+008.JPG" width="277" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Herkutellut sopivasti jouluna ylensyöntiä kaipaamatta.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Ihan hyvä saldo tähän mennessä ja vielä on lomaa jäljellä. Uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt ennen, enkä tee nytkään. Joku niissä ahdistaa, ihan kuin ne olisi tehty rikottaviksi. Tavoitteita kuitenkin asetan itselleni. Enemmän siksi, että nyt alan ehkä olla jälleen siinä kunnossa, että pystyn kuin siksi, että vuosi sattuu tässä välissä vaihtumaan. Kipu piriformissyndrooman vuoksi on laantunut, ei ihan täysin poistunut eli varovaisuutta täytyy noudattaa eikä treenejä ahnehtia tulevien päivien tekemisten (ja yöunien) kustannuksella.<br />
<br />
Tavoitteita, joihin seuraavaksi pyrin:<br />
<br />
- jatkan ahkerointia riittävän yöunen saavuttamiseksi kaikin mahdollisin keinoin<br />
- syön suunnittelemallani tavalla, tavalla, josta tulee minulle hyvä olo, siis aikalailla <a href="http://kukkalaakso.com/2013/10/05/palkinto-olet-sina-muistilista/">Kukan tapaan </a><br />
- voimaharjoittelen salilla 1- 2krt /vko<br />
- kävelen, kävelen ja kävelen, kunnes juoksen ja sitten vielä lisäksi kävelen (väh. 3 krt/vko)<br />
- uin järvessä kylymässä vedessä vähintään kerran, mielellään kaksi kertaa viikossa <br />
- pidän lipun korkealla ja silmät sekä sydämen avoimena<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRaxeAIr0LPeMEIKLT3M3uil5oUhEbSSnvgAFKqlWuRDLzU-sT_DGoGtC38JWYoNdq7831clhuA6d7v6K_5QjFtvm1TxJDDsfevY-JYZ9OTmH9SX4LPTeq4ifhe81DQvGHNj25pwwbkB8/s1600/p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen+003.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRaxeAIr0LPeMEIKLT3M3uil5oUhEbSSnvgAFKqlWuRDLzU-sT_DGoGtC38JWYoNdq7831clhuA6d7v6K_5QjFtvm1TxJDDsfevY-JYZ9OTmH9SX4LPTeq4ifhe81DQvGHNj25pwwbkB8/s320/p%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen+003.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kukapa se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Mä zemppaan myös mua. ;)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Rakkaat lukijani! Kiitos menneestä vuodesta! Tulkoon uudesta vielä huikeampi ja ihanampi. Onnea ja rutkasti zemppiä uudelle vuodelle 2014! Halaan teitä! =)<br />
<br />
<br />Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-26199184348707099712013-12-22T23:41:00.000-08:002013-12-22T23:41:27.676-08:00Pientä avautumista ja hyvän joulun toivotustaMarraskuussa jouduin kipulääkekuurille ärtyneen piriformissyndroomani vuoksi. Siihen lääkäri löi päälle juoksutauon ja eikä kivuilta kyllä ollut mitään mieltä juostakaan. Ei niin tuskallinen meno voi millään muotoa olla kehittävää. Tilanne helpottui hetkeksi pahentuakseen taas. Joulukuussa menin uudelleen lääkäriin ja tällä kertaa kankkuni piikitettin kahtaalta ja todettiin, että kaiken päälle lonkan limapussi oli tulehtunut. Bursiitti siitä oli vielä puuttunutkin. Toiveita juoksemisesta minun ei kuulemma tarvinnut heittää iäksi, mutta jälleen kerran tässä seisotaan lähtöruudussa ja huokaistaan syvään. Iso unelma keväisestä maratoonista murentui ja on pohdittava koko asia uusiksi. Jotenkin tulee tunne, että mitä muuta olenkaan viime vuodet tehnyt, kun palannut lähtöruutuun ja aloittanut aina alusta! <br />
<br />
<br />
Purin hammasta kovasti ja syvältä kirvelevältä pettymykseltäni ja päätin käydä salilla sitten vastaavasti enemmän. Kipujen myötä olin kuitenkin valvonut sen verran useita öitä, että univaikeudet päättivät jäädä majailemaan luokseni pitemmäksi aikaa. Siihen sekaan työpaikan joulua kohti tihenevä tahti, ylikierroksilla vietetyt yöt ja viherjuoman, marjasmoothien sekä valohoidon voimin herätyt aamut ja kookoskahvin avulla jaksetut päivät. Ilman noita viimeisiä ei tätä rumbaa ois selvitty, ovat ne niin iso voimanlähde, vaan sali jäi kyllä varsinaisesti valloittamatta. Taisin oikeasti nujertuakin, sillä mieli on asiasta ollut matala ja väsymystä on ollut sitten helppo syyttää, kun on nukkunut huonosti ja ollut töiden puolesta tiukilla. Kuten isäni sanoo: "Taisi mennä luonto kaulalle." - tarkoittaa, että sisu on pahasti hakusessa. Voi kyynel!<br />
<br />
Edelleen syön kuten syksyn aikana opin. Sen verran kokeilen aina välillä ruokavaliooni kuulumattomia aineksia, että tiedän, millainen olo niistä tulee ja sen jälkeen maistuu omaan oppiini oikeat eväät taas entistä paremmalle.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicOPY6ooT3lXLrv0PSmxockxet4as4aGVwc5g_uOMlvPotkSDc1WNet34c-JrrvMiP0wHk165xV4684dzZdZCERPuMJy0gdcgdbQBbxCDqYdt5r7xfBhfblGDPQscKGXLOX4AhqzKzxCs/s1600/jouluviikko+030.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicOPY6ooT3lXLrv0PSmxockxet4as4aGVwc5g_uOMlvPotkSDc1WNet34c-JrrvMiP0wHk165xV4684dzZdZCERPuMJy0gdcgdbQBbxCDqYdt5r7xfBhfblGDPQscKGXLOX4AhqzKzxCs/s320/jouluviikko+030.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kanaa,chilikastiketta, riisiä ja avokaadoa. Suuri herkku!</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Sain kohtalolta lahjaksi kehon, joka lihoo suurinpiirtein heti, kun jää yksi treeni välistä. Nyt on jääneet kohta kahden kuukauden treenit tekemättä. Vaurioita on silti tullut yllättävän vähän entisiin tämmöisiin elämäntilanteisiin nähden. Kiitän siitä ruokavaliota. Eipä ole juurikaan liioiteltu väite se, että kehoja rakennetaan keittiössä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghxvJJL8Wczn8S5DUG5pF_C9DkyurequjWkB9krkXd5nqRGrVTLM058tun7itEVT1qzhUbyTLO9zW-ew_zi1MkjmF1IHxVk82szMUfWauTBwlwEBCxHWpTzrDv9luRmB17oLk0C71x75s/s1600/jouluviikko+014.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghxvJJL8Wczn8S5DUG5pF_C9DkyurequjWkB9krkXd5nqRGrVTLM058tun7itEVT1qzhUbyTLO9zW-ew_zi1MkjmF1IHxVk82szMUfWauTBwlwEBCxHWpTzrDv9luRmB17oLk0C71x75s/s320/jouluviikko+014.JPG" width="239" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Onneksi kauhoja saa uusia!</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Joulun herkuista selviämiseen käytän samanlaista seulaa kuin muulloinkin. Olen ollut jo niin pitkään hiilaritietoinen syöjä, että ei ole vaikeaa valita vähiten ähkyä aiheuttava kokonaisuus lautaselleen. Tarjolla kun on kuitenkin kasvisvoittoisia lisukkeita ja kalaa sekä lihaa. Tortut ja piparit saavat mennä parempiin suihin, konvehtien tilallla maistuu huomattavasti täyteläisemmälle vahva, tumma suklaa. Aion myös muistaa sen, että tuolloinkaan ei ole pakko vetää herkkuja koko vuoden edestä, koska minulla ei ala joulun jälkeen erikseen lahdutus tulevan kesän bikinikuntoon eikä myöskään joulukilojen tiputus; silloinpa ei maha ole ratkeamaisillaan minkään aterian jälkeen.<br />
<br />
Pyrin sitten vastaavasti lataamaan ne joulukilot tankoon salilla, sinne teen paluun loman aikana ja aloitan varovasti juoksentelunkin jälleen. Ensin nukun kyllä univelat ainakin vähemmäksi. Ehkä nämä haavat alkavat olla jo nuoleskellut. Kunnolla tasapainoinen olo tulee liikkeen, ravinnon ja levon sopivasta kombinaatiosta. Sen takaisin tavoittelu olkoon seuraava haasteeni. Jääköön nähtäväksi, mitä muuta siinä sivussa saan aikaan ja mitä tämän kaiken jälkeen <b>mahdankaan oikeasti haluta tavoitella</b>. Siinä riittää vielä puntaroimista ja Jaakobin painia itseni kanssa. <br />
<br />
Kiitän kaikkia lukijoitani tästä hienosta syksystä ja toivotan lämmintä, suloista, levollista, rauhaisaa ja reipasta joulua jokaiselle ja kaikkea hyvää ja kaunista tulevalle vuodelle! <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1UkPbw0W_C1bNfRN8m7LXNY2X5REra7AJoVysbR4mVuGYBXXceljNLh6G4ZE-pOh8vQbvrvBj1ASJpRxQLPZE3totX7QHBObTaKe8fo9DeYVck9DPLDocBu-UsEa1ClutKYXnA8ggen0/s1600/jouluviikko+013.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1UkPbw0W_C1bNfRN8m7LXNY2X5REra7AJoVysbR4mVuGYBXXceljNLh6G4ZE-pOh8vQbvrvBj1ASJpRxQLPZE3totX7QHBObTaKe8fo9DeYVck9DPLDocBu-UsEa1ClutKYXnA8ggen0/s320/jouluviikko+013.JPG" width="320" /></a></div>
<br />Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-46216199076669784382013-12-03T09:59:00.001-08:002013-12-03T20:38:51.126-08:00Konkreettista arkienergiaa - mistä sitä saan?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Ihanteellisina aamuina herään klo 6.31. ihastuttavan lempeästi kännykästäni soivaan yhteen maailmani ihanimpaan lauluun (eikö olekin idyllistä? ;) ):<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/pt2AZOB6p28?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />
Moni aamu ei tosin ole niin ihanteellinen. Usein herään öisin useampaan otteeseen ja saatan olla hereillä aamuöisin joko luovia ajatuksia, töitä tai huolia setvien. Olen huono nukkuja (ehkä käyn tämän käsitykseni kimppuun piakkoin ja<b> päätän olla muuta</b>? ) Olipa yö ollut millainen tahansa, sysään tietoisesti <b>ensimmäisenä syrjään</b> ajatuksen "minä en jaksa!" ja ihan<b> tokana pussataan ja halataan</b> rakkaan kanssa voimaa aamuun.<br />
<br />
Sitten kapuan varovasti vähän jäykin kintuin alakertaan, laitan vedenkeittimen soimaan ja aloitan <b>taikajuoma</b>n teon. Halkaisen sitruunan, puserran sen puolikkaasta kaiken mehun (Ceen ja elimistön puhdistavuuden sekä <b>KYLLÄ elimistön emäksisyyden edistämisen</b> vuoksi) irti puolen litran sheikkerimukiin (heitän sitruunan hedelmälihan odottamaan smoothien tekoa valmiiksi astiakoneen pesemään tehosekoittimen astiaan - miten helppoa meillä nykynaisilla ja -miehillä onkaan tekniikan ansiosta!) ja nakkaan jättimukiin reilun ruokalusikallisen vehnäorasta<b> vitamiinien,</b> saman satsin orgaanista rikkiä eli MSM:ää <b>nivelten, rustojen, hiusten, ihon ja kynsien </b>vuoksi ja ripauksen Kalaharin suolaa <b>hivenaineitten, suolatasapainon sekä nesteytyksen imeytymisen edistämisen</b> vuoksi ja sekoitan ihanan vihreyden puoleen litraan kylmää vettä ihaillen sitä pientä kesää muovimukissa. Otan piiiiiiitkän kulauksen ja haen meikkipussini hollille.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgo5DRY2scfCehLqwgLknNKSMYTwGEADlFqBHNWr4ugobI9vqvweonlwjYCWmaD9u8YFBzvhC0bO030N61IGGefuClozfMQ3vE6uCI6sT1UUyNYaYDpnNGEHJQITtoifppLTObqg524QqQ/s1600/viikko+14+013.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="258" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgo5DRY2scfCehLqwgLknNKSMYTwGEADlFqBHNWr4ugobI9vqvweonlwjYCWmaD9u8YFBzvhC0bO030N61IGGefuClozfMQ3vE6uCI6sT1UUyNYaYDpnNGEHJQITtoifppLTObqg524QqQ/s320/viikko+14+013.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taikajuoman ainekset.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Samalla teen mustan kahvini jäähtymään. Usein se on Nescafen pikakahvia ripauksella Cocovin pikapakuria ja teelusikallisella kookosölyä. Parhaimmillaan jaksan keittää oikein keittimellä kunnon kaffit oikeasti laadukkaasta kahvista. Siihen on vara, koska meillä juodaan kahvia vain vähän. Tähän tapaan: <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihUKDbqR2Z7ML8ipeRschXNCSWGPD3_070qRo0QLk3Eo4OntBXpJcujJY_3OofXK9XRtTE5GdbMve9BIBXvm_eYyRSK_9CMdZUEfT6R5pcEONzHaKV1lIPr99wqHwUjCmpv-krT198JmQ/s1600/kahavi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihUKDbqR2Z7ML8ipeRschXNCSWGPD3_070qRo0QLk3Eo4OntBXpJcujJY_3OofXK9XRtTE5GdbMve9BIBXvm_eYyRSK_9CMdZUEfT6R5pcEONzHaKV1lIPr99wqHwUjCmpv-krT198JmQ/s320/kahavi.jpg" width="241" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Saatan lukea samalla aamun uutiset. Feisbuukista.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Meikkaan ja<b> nautin aamun molemmat taikajuomani kirkasvalolampun loisteessa</b>. Häikäisee se, mutta niin tekee tulevaisuuskin. Silmät kiinni välillä ja hetkeksi <b>minuutin meditaatio </b>sekä<b> syvään hengittely sekä isoja siemauksia </b>vihreää juomaa. Ihan<b> oikeasti tunnen voimien lisääntyvän, noin varttitunnin aikana, </b>kun keho imee kaiken hyvän, mitä sille annan<b>. </b><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRGNVmoJecbPE0v_d-aZPDSFlaT9-93fuYCbKh4qPxLOv7GG6rc9C7a8I-8tjrM3lUajFmGLjCmjRczurz_uLI4bKpvRegoR6fVA2r0oC1p_to44GIuswNEbrCbfUPT3WmmahuqilFNC4/s1600/viikko+14+011.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRGNVmoJecbPE0v_d-aZPDSFlaT9-93fuYCbKh4qPxLOv7GG6rc9C7a8I-8tjrM3lUajFmGLjCmjRczurz_uLI4bKpvRegoR6fVA2r0oC1p_to44GIuswNEbrCbfUPT3WmmahuqilFNC4/s320/viikko+14+011.JPG" width="216" /></a></div>
<br />
Koko ajan välillä hörppään taikajuomaa, laitan lapselle vaatteet ja aamiaista valmiiksi (hän herää 45 min myöhemmin kuin perheen aikuiset) hörppään taas jommasta kummasta mukista ja teen rajausta toiseen silmään ja välillä toiseen. Heitän jo valmiiksi pakkasesta marjoja blenderiin ja zekkaan aamun työjuttuja ja jatkan taas silmien piirtämistä. <b>Iloisesti</b> toivotan huomenet lapselle ja<b> pyrin pitämään sekä äänensävyn että ilmeen,</b> vaikka vastaus olisi välillä nihkeä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBUUcg2wGLW4w_fqIFTXr7YmKTT-Al2zk-2caLJuWO6b4vl_6fk6j5x0nRXmFwVJMBsyzffoBKYqbfttgvIOg2okf6faso7PRgpYSN6LuPdiMplTtjLuubJDWFa-saMAzM3ViJPNSKtBI/s1600/viikko+14+014.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="267" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBUUcg2wGLW4w_fqIFTXr7YmKTT-Al2zk-2caLJuWO6b4vl_6fk6j5x0nRXmFwVJMBsyzffoBKYqbfttgvIOg2okf6faso7PRgpYSN6LuPdiMplTtjLuubJDWFa-saMAzM3ViJPNSKtBI/s320/viikko+14+014.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aamupala. Peruspirkon peruspirtelö. Komia banaani! :D</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Blenderiin lähtee kiireaamuina sen puolen sitruunan hedelmälihan lisäksi about pari desiä marjoja, mitallinen maustamatonta proteinijauhetta, jotain, mitä vaan, sattumalta himoitsemaani hippipulveria (kuvassa clorellaa), kuiduksi psylliumia, hyviä rasvoja macadamiaöljystä ja makiaksi sekaan<b> pätkä </b>banaania, eikä haittaa vaikka ois musta kuori, sitä makiampaa on. Siitä tulee kaunista ja pehmiää ja juotavaa!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbaVXwYGR7Yo5KmUxSPFFZfPyrr1X-N2XHp3p8nkBlDTwvNh8yXQRwnH1xm30UTp1LcF3zeH4Xb3ccldcrjhGmAtKsboVTfpqlQbE2UItNrHgxLKcxCQsWjSyF2ZIysirYkvf6BHKNByw/s1600/viikko+14+010.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbaVXwYGR7Yo5KmUxSPFFZfPyrr1X-N2XHp3p8nkBlDTwvNh8yXQRwnH1xm30UTp1LcF3zeH4Xb3ccldcrjhGmAtKsboVTfpqlQbE2UItNrHgxLKcxCQsWjSyF2ZIysirYkvf6BHKNByw/s320/viikko+14+010.JPG" width="302" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämän aamun kaikenmarjasmoothie tyhjässä kookosöljypurnukassa. <3</td></tr>
</tbody></table>
Nyt, kun tomaatit eivät ole se loistokkain kauden vihannes, joka päivä syön ja syömme koko perhe vähäsen tai jotkut meistä ahmimalla ;) näitä (eikä palasia hipistellä, vedetään suurin piirtein halki, poikki ja pinoon, kuka, hei jaksais joka päivä nätistellä!):<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijGDc2b3UXGEBegQO54KYskO8MOZsRsmsfwZiO2iZt3E3Kk3-j1D3UsXeONGP_2i5xNuTlo20rphhr8KuEEpsUiXJYACv1Giytti3cC4POAAuINJvDNAB6MYwijgcE3JU9e0iEEg-Joxs/s1600/viikko+14+012.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijGDc2b3UXGEBegQO54KYskO8MOZsRsmsfwZiO2iZt3E3Kk3-j1D3UsXeONGP_2i5xNuTlo20rphhr8KuEEpsUiXJYACv1Giytti3cC4POAAuINJvDNAB6MYwijgcE3JU9e0iEEg-Joxs/s320/viikko+14+012.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suippopaprikaa ja kurkkua. Aina ei vaan jaksa väkertää salaattia.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Töissä ruokapuoleen otan messiin tarvittaessa kananmunaa, avokadoa, kanasuikaleita tai jauhelihaa, <b>lisukkeeksi</b> ( jos on tarjolla vaikka kalapuikkoja tai eineslihapullia) ja välipalaksi nappaan pähkinöitä tai mustaa suklaata. Kittaan teetä ja kookoskahvia myös päivän mittaan.<b> Joskus nälkä tarkoittaa, että tarvii vettä.</b> Sen muistan ja juon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJyJp6OvrZxCzNqqS3GZAFA0a2GlPy5mNuM2pGr08sXnwXCbP4MR25HjQKLgBocOrrrUhAEalITADG2gmOgQYKZXrDOmsgX4ED6Fn4ysuG27MkGbtklXsWSs6o3Vg6HYCinU4VKmCaH3A/s1600/legon%C3%A4yttely+16.11.13+010.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJyJp6OvrZxCzNqqS3GZAFA0a2GlPy5mNuM2pGr08sXnwXCbP4MR25HjQKLgBocOrrrUhAEalITADG2gmOgQYKZXrDOmsgX4ED6Fn4ysuG27MkGbtklXsWSs6o3Vg6HYCinU4VKmCaH3A/s320/legon%C3%A4yttely+16.11.13+010.JPG" width="320" /></a></div>
Päivällinen on töistä tultua <b>supernopea </b>samalla, kun lämmitän taloa, ulkoilutan koiraa ja seuraan lapsen läksyntekoa. Usein kanaa, kasviksia, riisiä; koko perheen suosikki on tuo setti kookosmaidolla. Järkyttävän hyvää, ei passaa tehdä joka päivä, ettei vaan kyllästy. Usein värikäs sörsseli naudan jauhelihaa, kasviksia ja miesväki saa toki pastansa sekoituksen seuraksi, itse jätän sen väliin, kun en syö viljoja. Mausteita laitan paljon. Tulinen lämmittää ja antaa voimaa.<br />
<br />
Joka päivä, myös liikunnasta lepovapaina päivinä <b>se edes 15 minsaa ulkoilmaa,</b> olipa sitten pimeää tai valoisin hetki päivästä, joka on parasta, jos vain sen saa haaviinsa. Satoi tai paistoi, tuli räntää tai olipa kipristelevä pakkanen, se hetki pitää itselleen antaa.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiQN-R04uiYAhf4lILdoTrZ_rJ4RZkB1Q-yWXOB94yTaP2YVNlOOmrV-0hwV-O7EVUfkFfOLcA8n35RzQRI1XiKpZeIRMZk97d9R29prYId9AwSvPylG2xapD_Y3te5NaUfRQ3RiLId6E/s1600/marraskuun+loppua+13+007.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiQN-R04uiYAhf4lILdoTrZ_rJ4RZkB1Q-yWXOB94yTaP2YVNlOOmrV-0hwV-O7EVUfkFfOLcA8n35RzQRI1XiKpZeIRMZk97d9R29prYId9AwSvPylG2xapD_Y3te5NaUfRQ3RiLId6E/s320/marraskuun+loppua+13+007.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valonpisaroita! </td></tr>
</tbody></table>
Pieni oma hetki musiikin tai ajatusten parissa, joko kirjan, FB:n tai vaikka neuleen tai venyttelyn äärellä, jokainen on ansainnut oman pienen taukonsa arjessa. Sitten iltapalaksi saunan tai suihkun jälkeen voisi olla munakasta tai salaattia, jossa keitettyjä munia tai muuta protskua. Siihen kirsikkatomaatit, kurkku, suippis, siemenet, macadamiaöljy ja nätisti esille. Seuraksi vaikka lasiin jo jäähtyneeksi käynyttä lemppariteetä, itselläni tietenkin suklaasellaista.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB9FEJ4gtZyTc4jIwmuEaGtac9piO6BP_3C-ZhuSB_U6gCLrrudyYXRTLG2wvqI7G0zXe3KNavitbr6x-5rLAeVjgZ5gQa_DfKO3bcfvxsVzzti9UQWRReHuTpyGaWhntHUfbEkOae_CM/s1600/viikko+14+001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB9FEJ4gtZyTc4jIwmuEaGtac9piO6BP_3C-ZhuSB_U6gCLrrudyYXRTLG2wvqI7G0zXe3KNavitbr6x-5rLAeVjgZ5gQa_DfKO3bcfvxsVzzti9UQWRReHuTpyGaWhntHUfbEkOae_CM/s320/viikko+14+001.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuota, siis tarkoitin, mitä sanoin. Oli se tässä, hetki sitten. =)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jos on ihan pakko vielä hipsiä keittiöön yksikseen ja hiljalleen, ettei kukaan vain kuule, onpa se juoma siihenkin hetkeen. Suklainen sellainen. Jospa se ei ketään valvota, semmoinen suklaajuomasen himotus.. mutta jos niin käy, tästä tulee hyvä:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpYV4GEAGqZDp8ke6SdiLW2fl6vJD8e9GMTRR_Gsg5RQXBeUnf1RG3hGUkFS9oqUFhLamZXYk1i_zgCi9S2ojS1JffYTXPYT8mmrN0O9Mkfpgjkbyit98Tayn07-3mgGrCVzT_G9MRYsQ/s1600/28.+marraskuuta+005.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpYV4GEAGqZDp8ke6SdiLW2fl6vJD8e9GMTRR_Gsg5RQXBeUnf1RG3hGUkFS9oqUFhLamZXYk1i_zgCi9S2ojS1JffYTXPYT8mmrN0O9Mkfpgjkbyit98Tayn07-3mgGrCVzT_G9MRYsQ/s320/28.+marraskuuta+005.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table>
Lusikallinen taviskaakaota, lusikallinen raakakaaota, puoli desiä vahvaa suklaateetä ja loput mantelimaitoa muumimukissa minuutiksi mikroon. Makoisa unia, nuku hyvin, sitruunaviherjuoman ainesten odottaessa aamua, jolloin herätät itsesi uuteen päivään! Mutta vasta aamulla sitten. =)<br />
<br />
<br />
<br />Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-74251569657664805852013-11-23T06:12:00.001-08:002013-11-23T06:24:50.140-08:00Kuppikakkuja ja jaxuhalejaJokunen viikko sitten joudun menemään lääkäriin ärtyneen piriformikseni takia. Piriformis on siis ison pakaralihaksen alla oleva päärynänmuotoinen lihas, joka vastaa iskiashermoon, erityisesti jumissa ollessaan. Olen kärsinyt tästä vaivasta aika lailla ikäni. Huomasin sen ensimmäisiä kertoja 90-luvulla, kun aloitin juoksuharrastuksen. Olen nyt ollut lääkärin ohjeen mukaan juoksematta kohta kuukauden. Se masentaa minua.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx-kTGXXB-_Rx1KjNLuCRBp_IO2hxTBVL_Jw7Cc2EpAkYXEHQHv7Qli5Wgpd9FLi_-rr6dkj7R8pCTAI3XlLIUa0vNIxCbg_T1_rbWrUhHvlQ3TKnOab7yX38j3MFp1oxDQeZD9xaY9j8/s1600/manolot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhx-kTGXXB-_Rx1KjNLuCRBp_IO2hxTBVL_Jw7Cc2EpAkYXEHQHv7Qli5Wgpd9FLi_-rr6dkj7R8pCTAI3XlLIUa0vNIxCbg_T1_rbWrUhHvlQ3TKnOab7yX38j3MFp1oxDQeZD9xaY9j8/s320/manolot.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näillä se taitettiin, 42 km ja risat neljään tuntiin 20 minsaan. En tiedä kummalla parilla.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Haluan juosta. Liitää teillä, kaduilla, poluilla. Kevein askelin. Tuntuu, kun minulta olisi nypitty siivet. Joudun pohtimaan unelmiani uudestaan. Olen tietenkin haaveillut kolmannesta maratonista. Haluan, mutta nyt en vaan voi, koska <b>kipu</b>. Se on jossain määrin läsnä koko ajan. Mielestäni minulla on korkea kipukynnys, siis <b>korkea</b>. Kestän paljon ennen kuin kerron edes läheisilleni mitään. Se ei ollut tällä kertaa hyvä juttu. Juoksin syksyn ilmaisematta kipua. Tilanne paheni. Ottaa pattiin, <b>minun </b>pitäisi tämmönen tiedostaa, ajoissa. Mietin syvällisiä, pohdin, onko minun luovuttava unelmasta. Tekee kipeää.<br />
<br />
Kokenut ja lahjakas, pitkäaikainen Personal Trainerini (mm. joogaohjaajan pätevyyden ja liikuntalääketieteen apron opiskellut, itse lukuisia maratoneja juossut liikkuja/urheilija/valmentaja) <a href="http://www.personaltrainingap.net/personaltrainerap/personal-trainer-ari-pekka-stein">Ari-Pekka Stein </a> tutki koipiani ja venytteli niitä samaan mittaan. Terveemmän tuntuinen kinttu on kuulemma se heikompi lenkki ja oli nivelkuopassaan niin syvällä, että näytti sentin lyhyemmältä kuin toinen koipi. Eipä ihme, että toinen koipi ottaa kaiken vastuun ja kuormitus osuu persaukseen. Koko faskiaalinen ketju ihan vänkkyrällään. Söisikö kuppikakkuja ja antaisi itselleen jaxuhaleja? Voisin sanoa sen V:eellä alkavan sanan, mutta sivistyneesti kerron, että tämä tympäisee. Teen viherjuoman, keitän kunnon kahvit ja pyöräytän puolukkapirtelön.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkC5XBagrh0s_N99dMteurWdkLD9Hh0N3rw_tHebAEKfQgoJwACsG67GtVzLsCUKekpN_O0gtA3GwP-K6A_v3Ww_5POcaUMOfZrZ64bObPhQUesk11hptMiAo_nXPyqeJ3iInNIlm46zw/s1600/legon%C3%A4yttely+16.11.13+007.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkC5XBagrh0s_N99dMteurWdkLD9Hh0N3rw_tHebAEKfQgoJwACsG67GtVzLsCUKekpN_O0gtA3GwP-K6A_v3Ww_5POcaUMOfZrZ64bObPhQUesk11hptMiAo_nXPyqeJ3iInNIlm46zw/s320/legon%C3%A4yttely+16.11.13+007.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näillä mennään.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Saan kuitenkin zemppiä. Voin olla edelleen juoksija, treenari lupaa. <b>Olen siis juoksija</b>. Minun vain pitää aloittaa oikeasti <b>nollasta</b> jälleen kerran. Vahvistaa lihaksia, juosta vähän ja laadukkaasti. Kuin kallista kahvia joisi. Okei. Asennoidutaan uudelleen. Eipä tarvitse paljon miettiä, luovutanko vai en. Nollasta aloittaminen on niin tuttua! Nyt ei päde Haruki Murakamin miete: "Jos juokseminen tuntuu hankalalta, juokse enemmän." Nyt pitää miettiä, että minulle juokseminen on kuin laadukasta kahvia, sitä ei kurota termaritolkulla kuppikakkujen kera. Nautitaan vain kupponen tai kaksi päivässä teelusikallisella kookosöljyä. Juosta laadukas harjoitus kerran viikossa, se oli ohje. Luotan kokemukseen ja asiantuntemukseen. Muu energia ladataan sitten salille ja josko uskallan luvata: ladulle. Kuulemma perinteisellä oisi hyvä mennä. Siinä on meditoinnin aihetta markkinoida tämä kaikki itselleni myönteisesti. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgigKQZAXYFn6s6cp0AOSifOH2qew3P4vJRwfdta0BQrfRJ2y2g2o7tb_Q0Z4iIpC71EZXz3zYcwdrMlUbX_9tSdn8F_FvPab9gukpKgi3-_ZTqJY2AaI2Ur7x8IswGtgfO8Ns3V6pTl_w/s1600/legon%C3%A4yttely+16.11.13+001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgigKQZAXYFn6s6cp0AOSifOH2qew3P4vJRwfdta0BQrfRJ2y2g2o7tb_Q0Z4iIpC71EZXz3zYcwdrMlUbX_9tSdn8F_FvPab9gukpKgi3-_ZTqJY2AaI2Ur7x8IswGtgfO8Ns3V6pTl_w/s320/legon%C3%A4yttely+16.11.13+001.JPG" width="276" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rauhaisa lumen putoilu, kuin taivaan antama jaxuhali.</td></tr>
</tbody></table>
Tämä viikko (kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi) on ollut vallan mahtava, töissä ja kotihommissa, niissä vaikka sitten, kun urheilijana olen ollut tauolla. Olen ollut laidasta laitaan, vahva ja energinen sekä myös väsynyt ja salaa vähän surullinenkin, mutta enimmäkseen täynnä kiitollisuutta ja onnea. Olen testannut asenteen voimaa taaskin ja todennut sen mittavaksi. Voinko vain lyödä juoksukengät tiskiin? En varmastikaan tällä elämänasenteella. Tahdon jatkuvasti haastaa itseni pystymään oppimaan, kokemaan uutta, elämään elämää, olemaan <b>hengissä olemisen lisäksi elossa</b>.<br />
<br />
Hei Ihmiset, antakaa itsellenne oikein iso halaus, ei mikään jaxuhali, vaan semmoinen, että Huhuu! Ihana Minä! Olen ansainnut tämän päivän parhaana mahdollisena! En pakkokuppikakkuna, vaan ihan oikiana äiteen leipomana pehmiänä tuoksuvana nisuna - siten, että mikään määrä ei korvaisi laatua - vain pieni, ainutlaatuinen siivu oikeaa elossa oloa, kiitollisuutta jostain hyvästä, hetki kerrallaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDfT8GPnEDo1KTM0u7K6MfL1SNjEfCiYpqUsiYYLBVC0vjTP8QjnWJHD5zvsa7rXizmMzFLykQtcHJEDkdrQVW6XtFPZbRTwqNF4PqeR65aTezfYJyDAo20mr1_NNIoUfuhkYaGAcI3e8/s1600/legon%C3%A4yttely+16.11.13+002.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="207" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDfT8GPnEDo1KTM0u7K6MfL1SNjEfCiYpqUsiYYLBVC0vjTP8QjnWJHD5zvsa7rXizmMzFLykQtcHJEDkdrQVW6XtFPZbRTwqNF4PqeR65aTezfYJyDAo20mr1_NNIoUfuhkYaGAcI3e8/s320/legon%C3%A4yttely+16.11.13+002.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Iso haukkaus Iloa!</td></tr>
</tbody></table>
<br />Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-13293193402061349942013-11-17T13:44:00.001-08:002013-11-17T21:50:44.673-08:00Negatiivisen asenteen voimaPimeää, kylmää, synkkää, tiukkaa töissä. Fb-päivitykset sen mukaisia, muutama <b>reppana</b> koittaa positiivareitten linkkejä jakaa, plaah, <b>ärsyttää</b>. Räntää, vettä ja mattamustaa. Vain märkä asfaltti kiiltää, välillä se jäätyy mataksi ja kaataa kulkijan arvaamattoman kipeästi, todennäköisesti fataalisesti. Väsyttää, palelee, tympäsee, ei jaksa. Ei saa yöllä nukuttua ja aamulla silmä on puolitangossa. Suklaata, sohvaa, mitä tässä muuta jaksaa. "Minä en selviä tästä." - sitä kannattaa hokea peilin edessä itselleen vahvistamaan ajatusta, että <b>ei se tästä</b>.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIoTTHDhKQ6oKd9eZ5xt3z9LjwgFSspmQW2q8QgxY_hCpbbpfkVb0AD7X7tLByO177Qmyjl-nTWv-2yDz6iB3n2LOHOeo8N6IArYlaAjnTRvDwzEd7c_vab-pg7oDONR1amwTzkcmXZRI/s1600/Scorpparit+002.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="277" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIoTTHDhKQ6oKd9eZ5xt3z9LjwgFSspmQW2q8QgxY_hCpbbpfkVb0AD7X7tLByO177Qmyjl-nTWv-2yDz6iB3n2LOHOeo8N6IArYlaAjnTRvDwzEd7c_vab-pg7oDONR1amwTzkcmXZRI/s320/Scorpparit+002.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Keltavihreä negatiivisen asenteen pilaaja. Pilasi tehokkaasti. Totta. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jatkanko mantraa? Jotta se kunnolla syöpyisi mieleen? Lähtemättä ikinä sieltä pois, että varmasti muistaisin. Voisin hokea sitä itselleni ja muillekin, kun nykyään on hyviä kanavia syöttää sanomaa eteenpäin. Joo, kaamos on arsesta, kyllä mättää, kaikki on ankeaa. Haluanko niin olevan? Jos haluaisin, jatkaisin valittamista. Siinä voisi mennä aikaa, mutta lopulta uskoisin, että kaikki mättää, aina. Mikään ei muutu, on ikuinen maanantai - päivä jota<b> kaikki </b>inhoavat.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSuPZNRB-RdijE5yUVBvUwPwBVcoKsX2diUgb5SIw-u9i_zxZy6igyrONFifYCp5Wn6KzNseDZbUzPgllsSd2-VhjRjW-sszsiHwmvg1ePb50DtYhSzmzV1pcanx_7V79x0E1IORCI33A/s1600/toukokuu12+019.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSuPZNRB-RdijE5yUVBvUwPwBVcoKsX2diUgb5SIw-u9i_zxZy6igyrONFifYCp5Wn6KzNseDZbUzPgllsSd2-VhjRjW-sszsiHwmvg1ePb50DtYhSzmzV1pcanx_7V79x0E1IORCI33A/s320/toukokuu12+019.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Miks mä en inhoo maanantaita, miks!!!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<b>Esimerkki</b>: Luulin ala-aste iästä asti, että minulla on hammaslääkärikammo, koska minulla oli yksi (tai kaksi kertaa) negatiivinen kokemus. Podin sitä, harjasin ikenet verille, että minulle ei tulisi reikiä, että ei haittaisi, jos en kävisi hammaslääkärin tarkastuksessa, koska harjaan. Hoin kammoa kuin mantraa itselleni ja kerroin siitä myös muille aina, kun puhetta asiasta suinkin tuli. En mennyt hammaslääkäriin, harjasin ja<b> pelkäsin ja hoin mantraa</b>. Kävin pakollisten koulutarkastusten jälkeen hammaslääkärissä vasta aikuisena viisaudenhampaan poistossa, kun oli pakko kivun takia. En hoksannut silloin, että ei se niin kauheaa edes ollut. Olihan minulla tämä vaalimani kammo, ei minun tarvinnut nähdä sen läpi. Niin sanoin, toistin ja siksi tunsinkin niin, <b>olin varma</b>. Kammon takia se oli kauheaa. En huomannut, että minua loppujen lopuksi <b>vain</b> jonkin verran nipisteli ja kipristeli, pääsin huolesta ja kivusta ja sain taas terveen suun. Ei, koska <b>olihan minulla kammo</b>.<br />
<br />
Sittemmin, noin 12 vuotta myöhemmin, <b>sain </b>vanhemmiltani lahjan. Saisin korjauttaa muutaman hassun amalgaamini (joitten laitoista olin ankaran traumani sydämeeni kätkenyt) pois <a href="http://www.hammas-aaria.fi/fi/etusivu.html">Aariassa</a> heidän laskuunsa, vaikka nukutuksessa sitten, jos niin ois tarve. Pakkohan tuommoinen tarjous oli käyttää, pelotti tai ei. Nukutuskammosta en nyt vielä puhu. ;)<br />
<br />
Ennen "hammastaloon" menemistä mietin, että nyt se pelko saa olla kyllä historiaa. Menen rohkeasti, pelotti tai ei. Olipa se ollut minussa vaikka kuin kymmeniä vuosia, nyt tilanne on uusi. Päätin, että selviän hengissä enkä hyperventiloi. No, jännitti. Vapisutti ja sydän hakkasi. Puudutus sattui ja piti hengitellä keskittyneesti. Mietin, mistä kaikesta <b>oikeasti kauheasta</b> olin siihen mennessä selvinnyt eikä tämä ollut siihen verrattavissa. Löysin <b>muutaman</b> hyvän puolen: minulle tehtiin siinä oikeasti hyvää, ammattilaiset, tuloksena parempi terveys ja saisin pitää komiat valakiat hampaani. Takahampaiden aikoinaan ala-asteikäisen kivuliaasti ilman puudutusta poratut lyijynharmaat paikat vaihtuivat oman hampaani valkoisiin keraamisiin ja tunsin ihan kohoavani siinä tuolissa. Miten hyvää se koko toimitus tekikään! Miten rohkea olinkaan! Minä ihan ite ja reippaana!<br />
<br />
Sittemmin en ole enää pelännyt. Oliko koko kammoa oikeasti olemassa? Taisin vain kuvitella, tehdä itsestäni "<b>diagnoosin</b>", toistaa sitä itselleni ja jatkaa mantraa, jotta varmasti menee itseeni perille. Lopulta uskoin ja se esti minua käymästä hammastarkastuksessa vuosia ellei kymmeniä ja sain sillä aikaan itselleni paljon huolta ja stressiä. Totesin koko kammoni fuulaksi, jota olin itselleni syöttänyt. Se oli kai helppo ja turvallinen tapa olla kohtaamatta totuutta. Minulla ei ole mitään kammoa, olin väärässä. Sitä ei ole ikinä ollutkaan. Itse hokemillani pidin sitä yllä ala-asteesta nelikymppisikään asti. Oikeasti sitä ei ollut olemassa.<br />
<br />
Samantyyppinen asia on piirtäminen. Opettamisen elämäntyössäni sen huomaan usein ja omaan myös sukukokemusta. <b>-Minä olen huono piirtämään,</b> päätetään ihan ääneen <b>ja sitten ollaan huonoja piirtämään. </b>Se on jotenkin geeneissä, sitä ei voi mitenkään treenata, harjoitella, opetella tekniikoita ja erilaisia taiteellisia itseilmaisutapoja. Sitä vaan ollaan huonoja piirtämään eikä sille voi mitään tehdä, koska on synnytty sellaisiksi ja se on sukuvika, joka jatkaa kulkuaan, koska lapsi kuulee rakkaan perintömantran: <b>minäolenhuonopiirtämään</b> - hän sitten tietää itsekin olevansa huono piirtämään jo ihan juuriltaan. Hyvässä lykyssä hän on vielä tämän lisäksi hammaslääkärikammoinenkin. Ei voi mittään! Huonot kortit. Minkäs sille tekee. Jos lapsi sattuu silti olemaan hyvä piirtämään, hän on suvussaan poikkeuksellinen oikku. Oikeasti hänellä on ollut todennäköisesti valikoiva kuulo ja mantra on mennyt ohi.<br />
<br />
Se mitä hoen, mihin uskon, tulee todeksi. <b>Uskoin</b> todellakin, että minä en osaa ja jaksa juosta. Juoksin sitten kaksi maratonia. Ei pitänyt paikkaansa. <b>En uskaltanut</b> tuoda itseäni julki ihmisten edessä, minusta tuli opettaja ja lauloin monenmoisissa tilaisuuksissa yksinlaulua. <b>Olin</b> kehno hiihtämään, mutta hiihdin toki Vuokattihiihdon kolmenkympin lenkin kovassa tuiskussa. Hoin silloin, että Helou maaliviiva, täältä tullaan!<br />
<br />
Sittemmin hoen ihan muunlaisia asioita.. Hammasjuttu on vain yksi esimerkki, koska haluan havainnollistaa asiaa. (Samoin piirtäminen, eivät tietenkään päde kuin vain aika moneen.) En väheksy toisten kammoja, mutta itseni kohdalla sitä ei tosiaan ollutkaan, ikinä. Olin vakuuttunut, koska hoin sitä itselleni ja kerroin vielä muillekin ja sitten tajusin, että mittään ole pelännytkään, vältellyt vain mantran varjolla ihan hyvää juttua.<br />
<br />
Seuraavaksi taidan nousta jonnekin sfääreihin. Ihan siksi, koska olen tähän asti hokenut itselleni, että pelkään korkeita paikkoja. Pelkäänkö minä niitä aivan oikeasti? Mistä minä oikeasti tiedän? Miten voisin tietää! En ole vielä käynyt korkealla ilman, että miettisin etukäteen pelkääväni. Seuraavan kerran, kun tarjoutuu tilaisuus turvallisella tavalla, kokeilen. Ehkä minulla ei ole myöskään korkeanpaikankammoa vai mitensekirjoitetaan? ;) <br />
<br />
<br />
Hei, kamoon! En ole <b>oikeasti</b> niin väsynyt, että en jaksaisi <b>lähteä</b> kävelylle ulos tai<b> mennä </b>salille. Siellä sitten ei kuitenkaan voi muuta kuin tehdä treeninsä ihan reippaasti, kun muut näkevät - silloin ei väsytä läheskään niin paljon, jaksaa nostaa pari kiloa enemmänkin. Jokuhan näkee, fyysiset rajoitukset ovat silloin paljon vähäisemmät. Miksi sitä ei jaksaisi? Miten pimeys ja märkyys siihen vaikuttaisi. Jos ei kukaan näe, voi sitten ihan antaa mahan ulkoistua ja olla lötkö - kukaan ei näe, ihan sama. Vai onko? Itse näkee itsensä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsdEswZCt0_zlMW5hhup5orOOf-lDPW6pXs7jp7eTVStuQFWtM2Ll1xwp9irtuJnj2gSEpLCCd94LQW8mF8stNMAA9iD7m0Sl1SaP9lVmo-vhrta4Be7zrXOUf6-0G9TwE2CNlP4-M9Ng/s1600/little+but+fierce.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="313" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsdEswZCt0_zlMW5hhup5orOOf-lDPW6pXs7jp7eTVStuQFWtM2Ll1xwp9irtuJnj2gSEpLCCd94LQW8mF8stNMAA9iD7m0Sl1SaP9lVmo-vhrta4Be7zrXOUf6-0G9TwE2CNlP4-M9Ng/s320/little+but+fierce.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ei jaksais salille, kun on niin pimeää ja märkää ja niin marraskuu. Salilla on kuivaa ja valot ja marraskuu.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Sohva tuntuu oikeasti superihanalta vasta, kun siihen menee lepäämään liikuttuaan. Kotona on mukavampi olla sitten, kun on reippaillut, ulkoillut tai vaikka saleillut. Tuon kaiken voi kyllä muuttaa, kun muistaa miettiä, että ei pysty eikä jaksa ja on oikeutettu kaikkeen kurjuuteen. Valinta on jokaisen oma. Negatiivinen asenne, se kantaa, ihan niin kauan kuin itse tahtoo - ja niin pitkälle.<br />
<br />
Valinta on omamme. Minä en tarkene mennä avantoon niin kauan kuin kuvittelen ja pohdin, että kylmä vesi käy kipeästi enkä minä oikein joudakaan sinne iltaisin. Minä pystyn menemään sinne heti, kun päätän mennä. Päätän, että pulahduksen jälkeen olo on mahtava. Stressi lievittyy, korvaa ajan, jonka sen hetken olin "muilta pois". Minä menen sinne tässä kuussa vielä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghYcWCTFYDYW2vFB5BPKWLJCev0fIRAbwTl5LmCu2WjK4-T5R4ZmIAFfNYatDd60RG8SWM9EgGjmgJ6DsgxbpkuNJzPKZvMywoVANJJqm3Civ7Xhn6qfKtDbdYnOuYIVx3thYt1IZy5Us/s1600/J%C3%A4rvi+toukokuussa+002.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghYcWCTFYDYW2vFB5BPKWLJCev0fIRAbwTl5LmCu2WjK4-T5R4ZmIAFfNYatDd60RG8SWM9EgGjmgJ6DsgxbpkuNJzPKZvMywoVANJJqm3Civ7Xhn6qfKtDbdYnOuYIVx3thYt1IZy5Us/s320/J%C3%A4rvi+toukokuussa+002.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Okei, se tulee käymään kipeästi, mutta sen jälkeen palkitsee. Minulla ei ole kammoa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
En pysty olemaan negatiivisuuden airut. En vain kykene. Minusta ei ole siihen. En voi vihata marras-joulukuuta, en voi inhota märkiä ja harmaita rauhallisia iltoja. Minusta ei vain ole siihen. Minä tiedän negatiiviisen ajattelun voiman ja en vain kykene tähän. Kaamosmasennus ei onnistu eikä pimeässä sohvaperunointi ja matalapaineessa mässäily. En yksinkertaisesti pysty siihen. Negatiivisen ajattelun voima on niin valtava. Mantranani<b> En pysty ottamaan vastaan kaamoksen kylmänjähmettävää syleilyä</b>. Minkäs minä sille voin. En vaan pysty. Minulla lienee vähintään kaamoskammo. Tai ainkin hoen siihen liittyvää negatiivista mantraa: En kykene kaamosmasikseen, hyvä tavaton! En kykene. Pitäiskö minun muuttaa asennettani? Ehkä sitten pystyisin. Asenteen voima on iso.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidf2S0r7KEEmOqn0ybMmNlZL5c7qAQJ8v1DmPrr2-MI2E8bTuTRxOC9xWzs94iry9dtAGp7aVnx1CuD48gV5jDx-_Gf76qfOySqgoY75XUaXaC3CRMtiowhD4sK9iSHV05C24tgaqtIe4/s1600/Scorpparit+016.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidf2S0r7KEEmOqn0ybMmNlZL5c7qAQJ8v1DmPrr2-MI2E8bTuTRxOC9xWzs94iry9dtAGp7aVnx1CuD48gV5jDx-_Gf76qfOySqgoY75XUaXaC3CRMtiowhD4sK9iSHV05C24tgaqtIe4/s320/Scorpparit+016.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paras on vasta tulossa. Valitettavasti. Kaamos taittuu ja tilalle tulee kevätväsymys. Sitä tulemme vaalimaan. <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-22858540050646968722013-11-08T05:20:00.001-08:002013-11-08T05:20:48.286-08:00Vaikea viikko - mistä voimaa, kun voimailu (ja arkikin) tökkii?Piriformispakotuksen myötä tuli rajoituksia liikuntaan ja öistä valvomusta. Se ei ole mitään uutta, olen ollut aina herkkäuninen ja herkkä reagoimaan asioihin univaikeuksin. Sain itselleni sitten oikein kierteen, olinhan päättänyt nukkua enemmän ja paremmin kuin aiemmin. Uni karkasi. Mistä silloin saa voimaa, kun on nukkunut niin surkeasti, että ei voi ottaa voimaa kuulasta, levypainoista tai reippaasti lastatusta painopakasta saatikka, että on <b>tuomittu olemaan</b> muutaman viikon juoksu- ja kyykkäyskiellossa?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhajBc3swOuaFv16kWxAhEvopWtDY7OEvhF_IH4huTPQB49nHqVtE9CqXyuhiiHmqD7GBJI5cu9VK7TftaW3mBOAC0qdDY4dFcIM3VS5PTtoWhqoSp2G3vYto57UKIrSd-ixrQ9quKhveE/s1600/Viikko+11+002.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhajBc3swOuaFv16kWxAhEvopWtDY7OEvhF_IH4huTPQB49nHqVtE9CqXyuhiiHmqD7GBJI5cu9VK7TftaW3mBOAC0qdDY4dFcIM3VS5PTtoWhqoSp2G3vYto57UKIrSd-ixrQ9quKhveE/s320/Viikko+11+002.JPG" width="239" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Helppoa ruokaa nopeasti valmistettuna rauhassa nautittuna. Lautasen alla Anna-lehti.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> </td></tr>
</tbody></table>
<br />Syödään hyvin. Maustetaan kana pannulla nopeasti ja tulisesti, sillä aikaa, kun lempeä riisi kiehuu. Pilkotaan paprika rouvvilla kädellä. Syödään rauhassa ja rennossa asennossa. Hitaasti ja ansaitusti. Periaatteena: <b>ruoan valmistus käden käänteessä, syöminen hitaasti ja nautinnollisesti.</b> Väsyneenä erityisesti ansaitsen terveellisen ja stressittömän ruokailuhetken ja mitä ravitsevimman evään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjV_kiOTgQ15lHJ903U6d6OBDTKWjvM5wFCus4OoeMeDh9nwA-ldUT6dIGZxXFUwgCILZrBtNxVV0XfwjFejPKc2PBE9BEAg1-J1w7M8c3YO7tGrI9gCWsRFiie8qgVXEmt_KDVnZspFWQ/s1600/Viikko+11+013.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjV_kiOTgQ15lHJ903U6d6OBDTKWjvM5wFCus4OoeMeDh9nwA-ldUT6dIGZxXFUwgCILZrBtNxVV0XfwjFejPKc2PBE9BEAg1-J1w7M8c3YO7tGrI9gCWsRFiie8qgVXEmt_KDVnZspFWQ/s320/Viikko+11+013.JPG" width="167" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rakkaiden appivanhempien aikaansaannoksia.</td></tr>
</tbody></table>
<br />Juodaan aamulla kirkasvalolampun äärellä puoli litraa vihreää taikajuomaa. Vaikka tuntuisi, että ei se sitruuna puserru, kyllä se pusertuu, jaksaa, jaksaa - sen jälkeen saa heti istua. Kirpeä hedelmä reippaasti puoliksi vaan, terävällä veitsellä ja pusertimen ympäri muutama kiekka. Vehnänorasta ja vettä sekaan. Siinä se menee mukavasti, kun odottelee, että kookosöljy kahviin sulaa. Niin vihreää, että virkistää, samalla kun vetää rajauksia yläluomeen. Muistetaan ne marjat sitten, kun silmät alkaa olla piirretyt paikoilleen. Rotteinia mitallinen ja sheikkeri soimaan. Kohta on eri olo!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6WBvf88GUmRWfSStH-D0FMgb_cpOwv5Jow-XfY765uBd6wY3PL4FvPk1up-S7wMbnCub8oV_7Tthky0IN3qqVhnKbVxux1hXbbJnObeasbDb6jqK5Xwv2fsAtCok6FzUU_2uMyZG4m2c/s1600/Viikko+11+009.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6WBvf88GUmRWfSStH-D0FMgb_cpOwv5Jow-XfY765uBd6wY3PL4FvPk1up-S7wMbnCub8oV_7Tthky0IN3qqVhnKbVxux1hXbbJnObeasbDb6jqK5Xwv2fsAtCok6FzUU_2uMyZG4m2c/s320/Viikko+11+009.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maailman kauneimpia näkyjä: kunnon halkopino. Kiitos Äiti ja Isä <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Nautitaan lämmöstä. Elämän peruselementeistä. Poltetaan puuta, tuijotetaan tulta, loikoillaan löylyssä. Yksin ja yhdessä. Annetaan kuuman suihkun virrata iholla. Sukelletaan hetkeksi kylmään. Hierotaan ihoa karheanpuhtaalla pyyhkeellä. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJAwVZuymIuAkQusLlqxaQxmki70h-y1RJ3QIrAzuqDR392e3XiNEuhsr9UjvbDBJVABrWXrHYS3M4yA8ktYR8yU_b-VYtEDnH57nbUwOyccwLD4ehvQLU69K4QvyZa0JcdVFTlKgMpOE/s1600/1385413_10200137393757735_1913419273_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJAwVZuymIuAkQusLlqxaQxmki70h-y1RJ3QIrAzuqDR392e3XiNEuhsr9UjvbDBJVABrWXrHYS3M4yA8ktYR8yU_b-VYtEDnH57nbUwOyccwLD4ehvQLU69K4QvyZa0JcdVFTlKgMpOE/s320/1385413_10200137393757735_1913419273_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Virpi Karjalainen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tehdään ystävän kanssa kävelylenkki järven ympäri. Peilataan veden pintaa. Puhutaan kaikesta ja kävellään samaan tahtiin. Ei kiirehditä eikä hidastella. Hengitetään hetkeä. Elvytään. Otetaan happea. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJPGRAQn49zH47UrxkJAERGQKQ5N5muuN3P9CCUHy3YqsW5Ts1vUJotyHZrAR7wUfLulk6fpzROF2PpA667Vd52rYvhlY68zmqqaEVxQX86jGxbevuze-3edLbAJHL7YZRU9YpQzhYEms/s1600/Viikko+11+005.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJPGRAQn49zH47UrxkJAERGQKQ5N5muuN3P9CCUHy3YqsW5Ts1vUJotyHZrAR7wUfLulk6fpzROF2PpA667Vd52rYvhlY68zmqqaEVxQX86jGxbevuze-3edLbAJHL7YZRU9YpQzhYEms/s320/Viikko+11+005.JPG" width="288" /></a></div>
<br />
Tehdään tuoksuvia valopirtelöitä, nautitaan sokaisevan kirkkaina. Mietitään mukavia. Karkoitetaan huolia ja murheita muistamalla positiivisen asenteen voima. Kuunnellaan hiljaisuutta ja musiikkia. Keskitytään vaikka tekemään kymmenen minuutin keittiösiivous, jotta kynttilällä on kiiltävä alusta loistaa. On aamulla onnellisempi olo.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjPncuCv42YBTBvHzO5k5JYdPwGy5UJAkvRvCjpAFLefAFaTz1Ubp3R-xv_6ZqFJwnhP1tYN9s7RO7_3ujkD-zbhJYmsUt90_YTzEkTl7Ktn_V-9iessZ3nf1zkKUtButiT7Dmsf4ys6U/s1600/Viikko+11+004.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjPncuCv42YBTBvHzO5k5JYdPwGy5UJAkvRvCjpAFLefAFaTz1Ubp3R-xv_6ZqFJwnhP1tYN9s7RO7_3ujkD-zbhJYmsUt90_YTzEkTl7Ktn_V-9iessZ3nf1zkKUtButiT7Dmsf4ys6U/s320/Viikko+11+004.JPG" width="154" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
Halataan ja pussataan. Ollaan lähellä. Puhutaan mukavia ja kehutaan toisiamme. Kiitetään myös itseämme. Silitetään ja peitellään. Kyynelkin saa tulla. Sitten se kuivataan. Annetaan hyvänyön suukkoja. Aikuisten kesken suudelm(i)a ja rutistellaan hullun lujaa. Pidetään kädestä kiinni. Hengitetään hiusten tuoksua, kääriydytään peittoon ja mietitään, miten kaukana on kavala maailma, kun sade hakkaa yläkerran kattoon. Ei ole mittään hättää!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcvPGAS_Odk31t1W77f6LHuaxfutxMcjzK374LN_aGntEggfNVkUttaxRuM5KEArg5fU0Col1HUna2f8Sk9bRHN_QmbouKTnT3zWo7-xjFdH6hS87mpdiyRrR2VUvpKYLY6jx3mp6WFxg/s1600/Viikko+11+011.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcvPGAS_Odk31t1W77f6LHuaxfutxMcjzK374LN_aGntEggfNVkUttaxRuM5KEArg5fU0Col1HUna2f8Sk9bRHN_QmbouKTnT3zWo7-xjFdH6hS87mpdiyRrR2VUvpKYLY6jx3mp6WFxg/s320/Viikko+11+011.JPG" width="278" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hempeä aavistus elämäni joulusta?</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Katsellaan kauniita asioita. Ei unohdeta haaveilla. Kuinka kaunista ja kuinka paljon hyvää onkaan juuri nyt. Kuinka paljon ihania asioita onkaan vielä tulossa. Niin hyvää, niin kaunista kuin nyt onkin, uskalletaan luottaa tulevaan. Pelko pois. Kiitollisin mielin. Kiitos tästä ja huomisestakin, jo valmiiksi. Kell' onni on, se onnen näyttäköön.<br />
Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-50713771304232702312013-10-31T10:36:00.002-07:002013-11-01T05:34:09.171-07:00Iso pipi ja herttaisia himojaViime viikolla vietin syyslomaa ja 9. viikkoa uutta elämäntapaa. Lomasuunnitelmiini kuului liike, lepo, lukeminen ja kotihommat. Lomasää vaihteli, yllättämättä lainkaan, kirkkaasta timanttilumisesta pakkasesta mustaan maahan hakkaavaan rankkasateeseen ja paksuun hernerokkasumuun. Se ei vaikuta mitenkään, jos olen päättänyt, liikun. Pukeudun sään mukaisesti ja menen. Jos tässä maassa jää odottamaan sopivan kaunista ja miellyttävää säätä, voi liikkua ehkä noin kymmenen kertaa vuodessa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgd4M8P0DtQpn-8mdGKGuu1zVFy0onGYaMXpXfXG7Djp9e_KVk1m9Ga05ooQAWHfO0qKdSELLlDRk8bHTVwY56xH3OFQwiMw1J3VPNA9mU3-eRTLrXNvDVU6ns9I8Y1x1cO0MRUJfAUCE/s1600/viikko+9-10+006.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgd4M8P0DtQpn-8mdGKGuu1zVFy0onGYaMXpXfXG7Djp9e_KVk1m9Ga05ooQAWHfO0qKdSELLlDRk8bHTVwY56xH3OFQwiMw1J3VPNA9mU3-eRTLrXNvDVU6ns9I8Y1x1cO0MRUJfAUCE/s320/viikko+9-10+006.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juoksin.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNdynx-qT1cUcHYnL591PpWn_xzcs89N_gtTYL73IpaT6FUe3cX9IIovgzGkpUxZL55BpdxCQCo4pcRPGJfV7rbWM-1l8aAwj7jHAbem2zTFqz7v4Rau_gx_ILXX-ituo6wWu8QtGYjBM/s1600/viikko+9-10+017.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="289" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNdynx-qT1cUcHYnL591PpWn_xzcs89N_gtTYL73IpaT6FUe3cX9IIovgzGkpUxZL55BpdxCQCo4pcRPGJfV7rbWM-1l8aAwj7jHAbem2zTFqz7v4Rau_gx_ILXX-ituo6wWu8QtGYjBM/s320/viikko+9-10+017.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nostelin.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" height="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLEAyIMHkv7IkBJqz97BbWe3aLOx9Cx525bcL4M4UI__jJGPaaVb7CJHRGOaR4N7K4Pdp1lC6pi6i_T4I6ofQD1g4cwsCL11VXgooez-bCoy58MbHl5ubcXG52TMJARsew8NxEodIz8iw/s320/viikko+9-10+007.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="320" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ostin nameja.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Söin hyvin ja terveellisesti. Herkuttelin, myös mielenterveydellisesti. Siis aika paljon suklaata, mustana. Söin myös yhden tortillapohjan päälle tekemäni pizzan Aura-juustolla. Maistui hyvältä. Perjantai-iltana skoolasin ystävän kanssa luomuviinillä Vain Elämäätä katsellen. Se oli vallan mukavaa. En kuitenkaan tarvinnut mitään kurinpalautusta tai <b>palaamista ruotuun</b>, niin kuin entisessä elämässäni kutsuttiin "lankeamusten" jälkeisiä kurituskuureja. Seuraavana aamuna tein vain normaalisti vihreän sitruuna-MSM-juomani, kupposen kaffia ja marjaisan smoothien. Ihan kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunutkaan. Elin siis elämääni.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKEW8dznMME8KE7Jj1zPHau49SRRjcb83TD8q6XHABvl7zVJEs58LD2-rYqtnG4haDZKfK2Q-3Fc-SrtTGypji8ujm58AqqSELjLCR_ARWrwx25n9cRJEQ4nv7_6_yYJ8uGimcVzCMed8/s1600/kirja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKEW8dznMME8KE7Jj1zPHau49SRRjcb83TD8q6XHABvl7zVJEs58LD2-rYqtnG4haDZKfK2Q-3Fc-SrtTGypji8ujm58AqqSELjLCR_ARWrwx25n9cRJEQ4nv7_6_yYJ8uGimcVzCMed8/s320/kirja.jpg" width="212" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luin kehittävää kirjallisuutta.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Kahdeksan kampanjaviikkoa oli takana ja olin kirjoittanut tuloksistani blogiini. Pikku Taistelija mainittiin <a href="http://kukkalaakso.com/2013/10/23/valituloksia-ja-palkinnot-jakoon/">Kukan</a> blogautuksessa Haluan olla minä-kampanjan tuloksista. Sain erityispalkinnon. Olin ja olen siitä ylpeä ja onnellinen. Kiitän <a href="https://www.facebook.com/KukkaLaakso?fref=ts">Kukkaa</a> ja <a href="https://www.facebook.com/sami.sundvik?fref=ts">Samia</a>! Ihan kuin ei itsessäni olisi ollut palkintoa piisalle asti! <br />
<br />
Tein niitä kotihommiakin. Siivosin, lämmitin uunia, laitoin ruokaa ja jopa ompelin parit verhot, lapsen ja aikuisten makkariin. Lauantaina muistin, että levätäkinhän minun piti ja kun miehelläkin oli vapaata, osasin niin tehdä ihan rennosti. Jes!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-UUGndj-F3o1SQGhpaRsIzpExtCHQ6ug90HcefToZ9sii1Si1TBdn03ZjoijVBf0sgIz9lY260Zzg8p4MY9Q_1x28LzcglN_SA6lkPs7GwgMA6YyDJ-6lBxEr-hXwQMnmZFs1Tm2_Kg0/s1600/viikko+9-10+022.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-UUGndj-F3o1SQGhpaRsIzpExtCHQ6ug90HcefToZ9sii1Si1TBdn03ZjoijVBf0sgIz9lY260Zzg8p4MY9Q_1x28LzcglN_SA6lkPs7GwgMA6YyDJ-6lBxEr-hXwQMnmZFs1Tm2_Kg0/s320/viikko+9-10+022.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pojat paistoivat makkaraa. Minä sytytin takan. Oli lämmintä!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Lomaviikon jälkeisenä maanantaina ne muutaman kerran jo mainitsemani Better Bodies- kamohousuni olivat vähäsen, mutta selvästi edellisviikkoa löysemmät: jenkkiksiä ei tule ei sitten millään kylkeen enää niillä pöksyillä. Hyvä mieli aloittaa uusi työviikko (viikko 10) onnistuneen loman jälkeen löysemmissä olosuhteissa, mutta muuten hiukkasen kireämpänä ;). <br />
<br />
Kaikesta huolimatta elo ei ole terveydellisestikään pelkkää ruusuilla tanssia. Pikku Taistelija on saanut juostua syksyn aikana oireilleen <a href="http://www.kuntovayla.com/21">piriformissyndroomansa</a> siihen malliin, että tohtorisetä määräsi parin viikon juoksukiellon ja tulehduskipulääkekuurin. Ei auttaneet jatkuvat venyttelyt, urheiluhieronta ja piikkimatolla nukkuminen. Alkuun se tuntui <b>lähes</b> unelmien murskaantumiselta. Muutaman syvähengityspuhalluksen, kyynelten nielemisen ja kymmeneen takaperin laskennan jälkeen kuitenkin muistutin mieleen, että tuo vanha sotavamma ei ole ennenkään estänyt minua juoksemasta kahta maratonia ja niihin tarvittavia harjoituksia, joten ei se tee sitä nytkään. Hoidetaan vaiva pois alta. Sen kuntoutumisaikanahan sitten jää enemmän aikaa vatsalle, selälle, haballe ja hartioille. Saanpahan vaihteeksi keskittyä niihin ihan rauhassa salilla. Ei tarvitse säästellä voimia seuraavan päivän juoksulenkille, kuten tavallisesti teen. Minä valitsen, jäänkö sitä surkuttelemaan ja syömään suruuni vai kehitynkö senkin ajan vaikka sitten vähän muussa kuin alunperin olin suunnitellut. Valitsen jälkimmäisen. Kehitys on hyvää. Luen lisää kirjoja ja käyn salilla. Hyvää Halloweenia ystäväiset!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFKaHC1zIAnoolwcdUNbazGS__gXvc5D4-r8C6kn74RAcC3xv7bFIKqv7CDPkTxskJijS9pQublSoaLA5PqkenHXntkX7JrtZoOnnKyhM2FYDjH8OQi0CbNod9a4YTK7lJDPdQGXkTBe8/s1600/viikko+9-10+027.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFKaHC1zIAnoolwcdUNbazGS__gXvc5D4-r8C6kn74RAcC3xv7bFIKqv7CDPkTxskJijS9pQublSoaLA5PqkenHXntkX7JrtZoOnnKyhM2FYDjH8OQi0CbNod9a4YTK7lJDPdQGXkTBe8/s320/viikko+9-10+027.JPG" width="279" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Ps. Kymmenennellä viikolla tein sen! Rakastuin marjoista kirpeimpään. Mustaherukkaan. Sen herttaisempaa herkkua saa pirtelöönsä hakea. Ensi kesänä ei muuten jää yhtään marjaa pensaaseen. Tätä en olisi itsestäni ikinä uskonut, mutta haloo maailma, minä rakastan mustaherukkasmoothieta! <3Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-3694357315854133352013-10-20T08:17:00.000-07:002013-10-20T08:31:43.966-07:00Kahdeksan kaunista kampanjaviikkoa eli tuloksia tiskiin.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Kahdeksan viikkoa uutta tapaa syödä on takana. En ole kokenut varsinaisesti laihduttavani, vaikka toki hoikempi olemus on terveyden, paremman kunnon ja hyvän olon lisäksi iso motivaattori. Minulla on ollut tunne, että lataan itseeni terveyttä ja voimaa. En ole kokenut "repsahduksia", vaikka jossain vaiheessa lisäilin ruokiini avocadoa ja banaania vähän enemmän kuin kilojen tippumisen kannalta olisi ollut tehokasta. Se on lähinnä huvittavaa, ei syyllisyyttä tai katumusta aiheuttavaa. Tummaa suklaata olen nautiskellut lähes päivittäin. Sitten, <b>jos</b> tahdon viilailla ruokavaliota vielä viimeise<b>mmän päälle</b>, vähennän suklaan määrää. En ole vielä päättänyt, teenkö niin. Keho kertoo. Nyt tämä tuntuu hyvältä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw7C-Sw5odpxf_06pH7srLpwNoL0vflphV18kKAjmvwwcM-RNBn0wUv2mvZwYalEO2lP5PEk4W2O2fklXSLQxIHrIRY2n3JwfCwvjFahMXSiGdFOJFNz-HUZMdTg1PQz4X7NjYeFMP5Vo/s1600/viikko+8+005.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw7C-Sw5odpxf_06pH7srLpwNoL0vflphV18kKAjmvwwcM-RNBn0wUv2mvZwYalEO2lP5PEk4W2O2fklXSLQxIHrIRY2n3JwfCwvjFahMXSiGdFOJFNz-HUZMdTg1PQz4X7NjYeFMP5Vo/s320/viikko+8+005.JPG" width="285" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaunis purkki tulvillaan terveyttä tyhjeni tänään! Tulos sekin.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tuloksiani siis:<br />
<br />
Hyvä olo ja paljon parempi mieli. Ihana olla ilman turvotusta vatsassa tai muualla kehossa. Nautin siitä, että ruokarytmi on taas hallussa ja keho kertoo, mitä tuntuu milloinkin tarvitsevan. Aamuisin konkreettinen tuntemus on, että tarvitsen sitruunaviherjuomani - slurps vaan, kun kroppa imee kaiken onnen, mitä se tarjoaa. Virkeä olo tulee sen myötä, vaikka olisin uninen herätessä. Yksi parhaita juttuja on, että silmät ovat aamuisin heti kirkkaat ja luomet sileät. Ei tunnu, että pitää smokey eyes-meikillä peittää mitään, vaan sen sijaan korostaa sievästi. Räps räps vaan!<br />
<br />
<br />
<br />
Koen kehittyneeni kehoa kunnioittavassa ajattelussa aimo harppauksen. Aina voi puhua terveyden ja hyvinvoinnin tavoittelusta, mutta usein olen huomannut, että eniten on silti keljuttanut kiristävät vaatteet ja lukema vaa'alla. Viime sunnuntaina mittasin sattumalta verenpaineen, kun kyläillessä tuli mittari vastaan. Paineet olivat laskeneet,sekä systolinen että diastolinen, lähes 10 pykälää ja pulssikin siinä illan katveessa oli vain 57. Tästä innostuneena mittailin sitten tänään vielä kotona ja viikossa tilanne on yhä parantunut. Tämmöisistä ei olla nautittu kahteen vuoteen. Masennuksen ja lääkityksen myötä ja sittemmin jäljiltä arvot ovat pysyneet koholla kohta pari vuotta. Lepopulssikin on ollut miltei 80 stressitasosta riippuen. Miten iloiseksi tulinkaan! Mikään vaakalukema ei olisi tuonut sitä melkein kyyneliin johtanutta iloa, jonka tämä mittaus antoi. Yleinen tavoite on keskimääräinen verenpainetaso alle 140/85
mmHg ammattihenkilön mittauksissa. Tätä vastaa kotimittausten
keskiarvo alle 135/80 mmHg (Lähde: Suomen sydänliitto ry). Mullapa on! <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIviZ3YFf6o_Sq9Er_NlAzPFR0KSecczSpBkKqdnwOXaZhqtShxbCJw7YmORV0mHuAnG5wD4yT3KLd7SJx7098ASGD3AgfTnT_5XgLp6VgAzVPCEiu39GY-No4b3oEp8fRz8hRYaJoOwQ/s1600/viikko+8+004.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIviZ3YFf6o_Sq9Er_NlAzPFR0KSecczSpBkKqdnwOXaZhqtShxbCJw7YmORV0mHuAnG5wD4yT3KLd7SJx7098ASGD3AgfTnT_5XgLp6VgAzVPCEiu39GY-No4b3oEp8fRz8hRYaJoOwQ/s320/viikko+8+004.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">OmRonnnnnnnnnn <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ruokaan liittyvät elämykset, oivallukset ja oppimiset ovat olleet palkitsevia. Ilman maitoa ja viljaa oleminen ei ole ollut ollenkaan vaikeaa tai
tuntunut kieltäymykseltä, on tullut niin paljon uutta ihanaa tilalle.
Uudenlaisten ruoka-aineiden opiskelu on tosi inspiroivaa, olen siitä aidosti täpinöissäni. Kampanjan
myötä olen ollut vesi- ja teelinjalla juhlatilanteissakin, helppoa sekin. Vain yksi raskausepäily koko aikana! ;) Uusia herkkuja ja nautintoja hapankaalista avocadoon, pakuriteestä sitruunaveteen ja ihana, ihana banskulettu mustikoilla kuorrutettuna, sitä en voi tarpeeksi suitsuttaa. Se ravitsee ja on niin herkkua! Kyllä, toden totta, minä olen kuin olenkin oppinut tykkäämään marjoista ja kehoni kitisee, jos ei niitä saa. Jes!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ6PZVJ_3bi3j2cUms5TihMszbiST3rrLGhyke0X46coFN8gYSqSpVG5-XGMgvO2zE4EM4uEocMvqRoeSKV5os9igm2loL1hYb_DLnvx8TlXnuHXcyDsKRkpayUhWxusykrX_dM6ZIEnY/s1600/viiikko+8+003.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="202" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ6PZVJ_3bi3j2cUms5TihMszbiST3rrLGhyke0X46coFN8gYSqSpVG5-XGMgvO2zE4EM4uEocMvqRoeSKV5os9igm2loL1hYb_DLnvx8TlXnuHXcyDsKRkpayUhWxusykrX_dM6ZIEnY/s320/viiikko+8+003.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Piti kai kirjoittaa jotain myös ulkomuodosta, silmien lisäksi. Sain siirtyä kahden viimeisen viikon aikana pienempään vaatekokoon.
Entiset S-koon paidat eivät enää kinnaa hihoista eikä hartioista ja eikä housujen vyötärölinja
tursu muffinssiefektiä. Sporttirintsikoiden kiinnityshakasissa on päästy
kaksi pykälää pienempään päin eli kolmesta vaihtiksesta se tiukin on
nyt sopiva. Onnea on, kun tissit mahtuvat taas sieviin rintsikoihin!
Niitä on kasapäin ollut kaapin pohjalla odottamassa ja nyt taas
käytössä.Viime lumien aikana hommatut Better Bodiesin kamokuvioiset
"tavoitepöksyt" pääsivät tällä viikolla pitoon. Sitä olin odottanut! Toissatalven villakangastakkikin sopii taas nappeihinsa. Vaatekavalkadi laajenee entisiin vähän pidettyihin kamppeisiin, jää mukavasti rahaa
vaikkapa smoothieaineksiin. Ei huono ollenkaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6k-KArOOxASuphDJVgBjc2ZvBxrOJ-jwkOLwI317os5YCjGi7mn477jmaIGdfhqpIe6vbo5BSBs9s0RK1MtrnKlvnqP0lqJIy8HQ1CL48SxVSOF4fpgrCAaBo6ELs5uAkFLfQ7qtCBIc/s1600/sari_fit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6k-KArOOxASuphDJVgBjc2ZvBxrOJ-jwkOLwI317os5YCjGi7mn477jmaIGdfhqpIe6vbo5BSBs9s0RK1MtrnKlvnqP0lqJIy8HQ1CL48SxVSOF4fpgrCAaBo6ELs5uAkFLfQ7qtCBIc/s320/sari_fit.jpg" width="273" /></a></div>
<span id="goog_226952499"></span><span id="goog_226952500"></span><br />
Otin aamulla kuvan, en saanut samaa valaistusta, kun on eri koti. Jännä, miten muutoksen näkee itsekin selvimmin kuvassa. Mies kiusoitteli, minkä verran vedin mahaa sisään. Molemmissa kuvissa saman verran eli en lainkaan. Itsepetosta kannattaa tehdä vain hyödylliseen suuntaan kuten houkutella itsensä varttitunnin lenkille ja mennäkin sitten tunti. <a href="http://www.kukkalaakso.com/">Kukka</a> kirjoitteli, että kampanja jatkuukin koko kuukauden, ehkä jopa kauemmin ja tuloksista raportoivat ovat mukana <a href="http://kukkalaakso.com/2013/10/16/voita-300e-cocovi-tuotepaketti/">Cocovi-tuotepaketin</a> arvonnassa. Ehkä tässä on tulosta yhden arvonnan verran ja kyllä - olen mukana myös jatkossa.<br />
Ai niin, se paino! Ne tippuneet kilot! Unohdin käydä vaa'alla. Haittaaxe?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6511305166442171691.post-73392180654568337862013-10-13T00:55:00.000-07:002013-10-13T00:55:35.703-07:00Seitsemäs viikko: Henkinen kyykky ja melkoinen määrä tempauksiaSeitsemännen <a href="http://kukkalaakso.com/2013/10/05/palkinto-olet-sina-muistilista/">Haluan olla minä</a> -viikon sunnuntaina en voi kehua, että "riisutut pirtelöt" olisivat kiskaisseet vaakalukemani komeaan laskuun. En voi, koska en tiedä. En ole tuijottanut vaakaa. Kaivoin muuttolaatikosta kyllä jalkaani housut, jotka eivät vielä elokuussa olisi mahtuneet viereenkään. Siinä voisi olla vaikka hyvä mittari, että kehon peitoksi tarvitaan vähemmän kangasta. Sitä tapahtuu pikku hiljaa. Palaan tietysti vaa'alle taas joku kerta, nyt odottakoon ihan keskenään jonkun aikaa.<br />
<br />
Aamupalasmoothieni ovat olleet vaihteeksi juotavia ja ihanan makuisia niistä on tullut marjoja vaihtelevasti käyttäen. Vadelmaiset aamut olivat erityisen mieleenpainuvia - Oi, kirkasvalolampun paisteessa ne olivat riemuvoitto lokakuun harmaasta pimeydestä! Se toimii siten, että päättää nauttia pienistä asioista. Päättämällä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDe39Y-gPl-YFqKXTsz7jrhLZlCOcWlSI_TCdDrHhPjFjUa5duyWXe2MQnxdfGhdI_dtgAONfSHA0pYdTmH-_Zt6hjBorsl6a73bA54eHRqu9J_yNjIHUS1WAwh4Lg745JY_Fh6yPRGAU/s1600/Viikko+7+013.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="272" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDe39Y-gPl-YFqKXTsz7jrhLZlCOcWlSI_TCdDrHhPjFjUa5duyWXe2MQnxdfGhdI_dtgAONfSHA0pYdTmH-_Zt6hjBorsl6a73bA54eHRqu9J_yNjIHUS1WAwh4Lg745JY_Fh6yPRGAU/s320/Viikko+7+013.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Väsymys on ollut viikon vallitseva olotila marjoista ja kirkkaasta valosta huolimatta. Palautumaton olo ja ilman syytä särkevät lihakset sekä kipakaksi ärtynyt piriformis. Päätin antaa liikunnan olla niin kauan kuin keho viestii tämmöistä. Tein välttämättömän, pyöräilin työmatkat, treenasin salilla toisia ja käytettiin miehen kanssa koiraa kuutamokävelyllä. Rankkaa mielelle, kun on tavoitteet, mutta jos keho lyö hihnat kiinni, väkisin repiminen ei kehitä. En usko, että pitkästä juoksulenkistä tulisi nautinnollinen ja kuntoa kohottava, jos parin kilsan pyöräily jo vetää reidet veteläksi eikä se myöskään olisi järkevää mukavuusalueen ylittämistä, jos veren maku suussa riuhtoisi menemään. Masentavaa se silti on, siitä en pääse mihinkään. Istuminen tappaa ja makaaminen masentaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi525T3icclJ_AxsReysoJAecTIRVQGf2MfXvhE8TMBhz31ymoRhv0TuZENmgum2cCc8hYaM8vxK8lmhY9mdBow4j78KSQgTEU1vZjlOZEc0bBtQ8VFRIIUh4ndRc_kSYMTQQjSW-rl0Lk/s1600/Viikko+7+020.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="279" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi525T3icclJ_AxsReysoJAecTIRVQGf2MfXvhE8TMBhz31ymoRhv0TuZENmgum2cCc8hYaM8vxK8lmhY9mdBow4j78KSQgTEU1vZjlOZEc0bBtQ8VFRIIUh4ndRc_kSYMTQQjSW-rl0Lk/s320/Viikko+7+020.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Ruokailuhommat ovat jo sen verran selkäytimessä, että niiden kanssa ei ole mitään hätää. Ehkä vähän liikaa mustaa suklaata, mutta ei muuta ongelmaa. Viikolla käytyä kiihkeää ravintokeskustelua seurailin jonkin verran, mutta kun se äityi väittelyksi monesta suunnasta, annoin senkin olla. Negatiivisuus on syvältä. Syön ruokaa ja huolehdin sitä perheelleni, sillä edetään meillä. Tiistaina kävin piristävillä ruokaostoksilla oman kylän luontaisputiikissa ja samaan syssyyn tuli ystäväni kautta tilaamani Kotigastronomin lähetys. Loppuviikko juotiin illat sohvalla suklaateetä. Nam!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwfj3CvES__wifJCHjh4alVdaPudUl56N63gimUEe4mY-zddJfsjNSW61pW4G3YBrtDVXu_PiHUWFNQU19ezoHmziyl2xi07F8lQxi6Nrsqv-xsqOAKv3KZ3uGAb4NhgdNSMzgGvCqKjs/s1600/Viikko+7+014.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="164" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwfj3CvES__wifJCHjh4alVdaPudUl56N63gimUEe4mY-zddJfsjNSW61pW4G3YBrtDVXu_PiHUWFNQU19ezoHmziyl2xi07F8lQxi6Nrsqv-xsqOAKv3KZ3uGAb4NhgdNSMzgGvCqKjs/s320/Viikko+7+014.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
Lauantaina oli sitten mentävä liikkumaan. Olimme miehen kanssa ilmoittautuneet Ouluun Kuulaleirille ja oppimassa oli tarkoitus käydä, olipa olo millainen oli. Neljä tuntiä täyttä törinää, ihanan hikistä ja huikean innostavaa eikä jaksamisessakaan ollut kovin pahoja ongelmia. Oli meditatiivista olla välillä vain ohjattavana, tehdä mitä käsketään ajattelematta mitään muuta kuin miten saisi kuulan kivutta liikkeelle. Lopuksi toteutui pitkäaikainen unelma: oma ihan <b>oikea kahvakuula</b>, 12 kilon mustikka, joka nyt odottaa hetkeä, jolloin eilisen treenaamisen kipu helpottaa sen verran, että pystyy jatkamaan. Tällä kertaa <b>opettelen, kunnes osaan</b> myös tempauksen tekniikan särkemättä itseäni ja sitten jatkan, koska todennäköisesti tahdon oppia lisää. Keho tuikkii endorfiinejä ja olo on onnellinen.<br />
<br />
Se pieni hetki, kun sanoin väsymyksestä välittämättä <b>Kyllä</b> kutsuun iltakävelylle ja se isompi, kun vapaa-aamuna kello soi ja ajettiin 120 kilsaa päästäksemme ähkimään rautaista palloa pään päälle - niissä piilee aarre. Liikkuminen on ihmisen luonnossa, sen verran fyysisiä olentoja ja luolamiehiä/naisia olemme, ainakin itsessäni sen tunnen. Liikunta on kaunis asia, josta on ihastuttavaa innostua aina vain uudelleen. Veri kiertää ja sydän on lämpöä täys.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVUQJcny3Rusz_93e7pahyphenhyphenCWDOnlRF8vt9Epo-O8PvyvhS2VIfP86yw9jSqc9ulV4rHpX3JfIF0lz61U8N-APvX9rMebM4yrM5aZR_lxvMDGEYZwYvcGccxT8qSRFOid6O7hdJrw5yia8/s1600/viikko+7+022.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="257" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVUQJcny3Rusz_93e7pahyphenhyphenCWDOnlRF8vt9Epo-O8PvyvhS2VIfP86yw9jSqc9ulV4rHpX3JfIF0lz61U8N-APvX9rMebM4yrM5aZR_lxvMDGEYZwYvcGccxT8qSRFOid6O7hdJrw5yia8/s320/viikko+7+022.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />Sari Khttp://www.blogger.com/profile/02512788854834217507noreply@blogger.com0