perjantai 8. marraskuuta 2013

Vaikea viikko - mistä voimaa, kun voimailu (ja arkikin) tökkii?

Piriformispakotuksen myötä tuli rajoituksia liikuntaan ja öistä valvomusta. Se ei ole mitään uutta, olen ollut aina herkkäuninen ja herkkä reagoimaan asioihin univaikeuksin. Sain itselleni sitten oikein kierteen, olinhan päättänyt nukkua enemmän ja paremmin kuin aiemmin. Uni karkasi. Mistä silloin saa voimaa, kun on nukkunut niin surkeasti, että ei voi ottaa voimaa kuulasta, levypainoista tai reippaasti lastatusta painopakasta saatikka, että on tuomittu olemaan muutaman viikon juoksu- ja kyykkäyskiellossa?

Helppoa ruokaa nopeasti valmistettuna rauhassa nautittuna. Lautasen alla Anna-lehti.  

 

Syödään hyvin. Maustetaan kana pannulla nopeasti ja tulisesti, sillä aikaa, kun lempeä riisi kiehuu. Pilkotaan paprika rouvvilla kädellä. Syödään rauhassa ja rennossa asennossa. Hitaasti ja ansaitusti. Periaatteena: ruoan valmistus käden käänteessä, syöminen hitaasti ja nautinnollisesti. Väsyneenä erityisesti ansaitsen terveellisen ja stressittömän ruokailuhetken ja mitä ravitsevimman evään.

Rakkaiden appivanhempien aikaansaannoksia.

Juodaan aamulla kirkasvalolampun äärellä puoli litraa vihreää taikajuomaa. Vaikka tuntuisi, että ei se sitruuna puserru, kyllä se pusertuu, jaksaa, jaksaa - sen jälkeen saa heti istua. Kirpeä hedelmä reippaasti puoliksi vaan, terävällä veitsellä ja pusertimen ympäri muutama kiekka. Vehnänorasta ja vettä sekaan. Siinä se menee mukavasti, kun odottelee, että kookosöljy kahviin sulaa. Niin vihreää, että virkistää, samalla kun vetää rajauksia yläluomeen. Muistetaan ne marjat sitten, kun silmät alkaa olla piirretyt paikoilleen. Rotteinia mitallinen ja sheikkeri soimaan. Kohta on eri olo!

Maailman kauneimpia näkyjä: kunnon halkopino. Kiitos Äiti ja Isä <3

Nautitaan lämmöstä. Elämän peruselementeistä. Poltetaan puuta, tuijotetaan tulta, loikoillaan löylyssä. Yksin ja yhdessä. Annetaan kuuman suihkun virrata iholla. Sukelletaan hetkeksi kylmään. Hierotaan ihoa karheanpuhtaalla pyyhkeellä.

Kuva: Virpi Karjalainen

Tehdään ystävän kanssa kävelylenkki järven ympäri. Peilataan veden pintaa. Puhutaan kaikesta ja kävellään samaan tahtiin. Ei kiirehditä eikä hidastella. Hengitetään hetkeä. Elvytään. Otetaan happea.

 

 Tehdään tuoksuvia valopirtelöitä, nautitaan sokaisevan kirkkaina. Mietitään mukavia. Karkoitetaan huolia ja murheita muistamalla positiivisen asenteen voima. Kuunnellaan hiljaisuutta ja musiikkia. Keskitytään vaikka tekemään kymmenen minuutin keittiösiivous, jotta kynttilällä on kiiltävä alusta loistaa. On aamulla onnellisempi olo.






Halataan ja pussataan. Ollaan lähellä. Puhutaan mukavia ja kehutaan toisiamme. Kiitetään myös itseämme. Silitetään ja peitellään. Kyynelkin saa tulla. Sitten se kuivataan. Annetaan hyvänyön suukkoja. Aikuisten kesken suudelm(i)a ja rutistellaan hullun lujaa. Pidetään kädestä kiinni. Hengitetään hiusten tuoksua, kääriydytään peittoon ja mietitään, miten kaukana on kavala maailma, kun sade hakkaa yläkerran kattoon. Ei ole mittään hättää!

Hempeä aavistus elämäni joulusta?

Katsellaan kauniita asioita. Ei unohdeta haaveilla. Kuinka kaunista ja kuinka paljon hyvää onkaan juuri nyt. Kuinka paljon ihania asioita onkaan vielä tulossa. Niin hyvää, niin kaunista kuin nyt onkin, uskalletaan luottaa tulevaan. Pelko pois. Kiitollisin mielin. Kiitos tästä ja huomisestakin, jo valmiiksi. Kell' onni on, se onnen näyttäköön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti