Iso pipi ja herttaisia himoja

Viime viikolla vietin syyslomaa ja 9. viikkoa uutta elämäntapaa. Lomasuunnitelmiini kuului liike, lepo, lukeminen ja kotihommat. Lomasää vaihteli, yllättämättä lainkaan, kirkkaasta timanttilumisesta pakkasesta mustaan maahan hakkaavaan rankkasateeseen ja paksuun hernerokkasumuun. Se ei vaikuta mitenkään, jos olen päättänyt, liikun. Pukeudun sään mukaisesti ja menen. Jos tässä maassa jää odottamaan sopivan kaunista ja miellyttävää säätä, voi liikkua ehkä noin kymmenen kertaa vuodessa.

Juoksin.

Nostelin.

Ostin nameja.

Söin hyvin ja terveellisesti. Herkuttelin, myös mielenterveydellisesti. Siis aika paljon suklaata, mustana. Söin myös yhden tortillapohjan päälle tekemäni pizzan Aura-juustolla. Maistui hyvältä. Perjantai-iltana skoolasin ystävän kanssa luomuviinillä Vain Elämäätä katsellen. Se oli vallan mukavaa. En kuitenkaan tarvinnut mitään kurinpalautusta tai palaamista ruotuun, niin  kuin entisessä elämässäni kutsuttiin "lankeamusten" jälkeisiä kurituskuureja. Seuraavana aamuna tein vain normaalisti vihreän sitruuna-MSM-juomani, kupposen kaffia ja marjaisan smoothien. Ihan kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunutkaan. Elin siis elämääni.

Luin kehittävää kirjallisuutta.

Kahdeksan kampanjaviikkoa oli takana ja olin kirjoittanut tuloksistani blogiini. Pikku Taistelija mainittiin Kukan blogautuksessa Haluan olla minä-kampanjan tuloksista. Sain erityispalkinnon. Olin ja olen siitä ylpeä ja onnellinen. Kiitän Kukkaa ja Samia! Ihan kuin ei itsessäni olisi ollut palkintoa piisalle asti!

Tein niitä kotihommiakin. Siivosin, lämmitin uunia, laitoin ruokaa ja jopa ompelin parit verhot, lapsen ja aikuisten makkariin. Lauantaina muistin, että levätäkinhän minun piti ja kun miehelläkin oli vapaata, osasin niin tehdä ihan rennosti. Jes!

Pojat paistoivat makkaraa. Minä sytytin takan. Oli lämmintä!

Lomaviikon jälkeisenä maanantaina ne muutaman kerran jo mainitsemani Better Bodies- kamohousuni olivat vähäsen, mutta selvästi edellisviikkoa löysemmät: jenkkiksiä ei tule ei sitten millään kylkeen enää niillä pöksyillä. Hyvä mieli aloittaa uusi työviikko (viikko 10) onnistuneen loman jälkeen löysemmissä olosuhteissa, mutta muuten hiukkasen kireämpänä ;).

Kaikesta huolimatta elo ei ole terveydellisestikään pelkkää ruusuilla tanssia. Pikku Taistelija on saanut juostua syksyn aikana oireilleen piriformissyndroomansa siihen malliin, että tohtorisetä määräsi parin viikon juoksukiellon ja tulehduskipulääkekuurin. Ei auttaneet jatkuvat venyttelyt, urheiluhieronta ja piikkimatolla nukkuminen. Alkuun se tuntui lähes unelmien murskaantumiselta. Muutaman syvähengityspuhalluksen, kyynelten nielemisen ja kymmeneen takaperin laskennan jälkeen kuitenkin muistutin mieleen, että tuo vanha sotavamma ei ole ennenkään estänyt minua juoksemasta kahta maratonia ja niihin tarvittavia harjoituksia, joten ei se tee sitä nytkään. Hoidetaan vaiva pois alta. Sen kuntoutumisaikanahan sitten jää enemmän aikaa vatsalle, selälle, haballe ja hartioille. Saanpahan vaihteeksi keskittyä niihin ihan rauhassa salilla. Ei tarvitse säästellä voimia seuraavan päivän juoksulenkille, kuten tavallisesti teen.  Minä valitsen, jäänkö sitä surkuttelemaan ja syömään suruuni vai kehitynkö senkin ajan vaikka sitten vähän muussa kuin alunperin olin suunnitellut. Valitsen jälkimmäisen. Kehitys on hyvää. Luen lisää kirjoja ja käyn salilla. Hyvää Halloweenia ystäväiset!

Ps. Kymmenennellä viikolla tein sen! Rakastuin marjoista kirpeimpään. Mustaherukkaan. Sen herttaisempaa herkkua saa pirtelöönsä hakea. Ensi kesänä ei muuten jää yhtään marjaa pensaaseen. Tätä en olisi itsestäni ikinä uskonut, mutta haloo maailma, minä rakastan mustaherukkasmoothieta!  <3