Toinen viikko toden sanoo: Elämälle kippis!

Olen lukenut viisaita kirjoituksia, joissa neuvotaan että ei kannata "aloittaa laihdutusta" tai tehdä elintavoissaan isoja muutoksia, jos elämässä on meneillään jotenkin hektinen vaihe ja tapahtumassa paljon muita asioita. Jos olisin ikinä noudattanut näitä juttuja, olisin varmasti tuupertunut sinne pituushyppypaikalle, josta kerroin ekassa blogikirjoituksessani Ikuisessa jojossa. Täydellistä seesteisyyden tilaa ei olisi ikinä tullut ja aikuisiän diabetes olisi nujertanut minut. Siinä oisi jäänyt maratonit juoksematta ja Vuokattihiihdot hiihtämättä. Nyt vedettäisi lääkkeitä, jos oltaisi ylipäätään hengissä. Ei pelottanut tehdä muutoksia ruokavalioon, vaikka uusi jännittävä kouluvuosi alkoi, meillä on menossa isompi muuttohässäkkä elämäni ensimmäiseen ikiomaan kotiin, joudumme otsonoimaan ja pesemään, puunaamaan ja putsaamaan jokaisen pikku tilpehöörin entisen kodin lahon hajun (homettakin epäilty) vuoksi tai vaikka minun piti selvittää PT-koulutuksen lopputentti ja aloitan keltanokkana kansalaisopiston treenien vetämisen - paljon muutoksia normistressien lisäksi. Olisi enemmänkin pelottanut jaksaa tuo kaikki, jos olisin jatkanut kesän herkuttelulinjalla. Jos elämän muutosten, haasteiden tai jopa vaikeuksien keskellä ei kannata tehdä muutoksia elintavoissaan terveellisempään suuntaan, milloinkahan se mahtaa sitten kannattaa? Oman karmani mukaan ei ikinä.

Kukka Laakson innoittaman Tahdon olla minä- kampanjan toinen viikko on kohdallani ollut hektinen ja vaativa. Sattui sentään tuuri, että juoksuohjelmassani on menossa kevyt viikko. Kaikki työstä liikenevä valveillaoloaika on mennyt tavaroiden siirtelyyn paikasta A paikkaan B ja niiden putsausoperaation organisointi on vaatinut suunnittelua ja vääntelyä. Tavoitteeni nukkua enemmän ei ole tällä viikolla onnistunut, koska menetän yöuneni helposti, kun aivot käyvät kovilla kierroksilla. Olen pärjännyt niillä unilla mitä olen saanut, koska on voimaannuttava ruokavalio, vihreä tee ja ihan parhaiten potkiva kookoskahvi! Sillä on buustattu kone käyntiin monioita kertoja, jos on syltännyt tavaroiden kantamisen kanssa. Pikaruokaan olen joutunut "tyytymään" useita kertoja, alla olevassa kuvassa vaihteeksi lusikoitavassa muodossa ja vielä pikaisempaan ruokaan, take away- muodossa eli sen verran enemmän vettä sekaan, että ruoka tulee pilliä pitkin lasista suuhun, kun samalla urakoi muuttolaatikoita auton peräkonttiin kannettavaan kuntoon. Onneksi pikaruoka on keksitty!

Torstain päivällisenä pikaruoka: kannu teetä ja muhkeasti marjaisaa sympatiaa.

 Etukäteen ajateltuna viikko suorastaan vähän pelotti. Ei uuden ruokavalion vuoksi, se tuntui jo ekan viikon aikana omalta jutultani enkä kokenut sen mukanaan tuomia muutoksia mitenkään työläinä tai valtavina, varsinkin kun hyvä olo oli  jo selkeästi havaittavissa. Hermostutti, miten ehtii ja jaksaa kaiken tehdä tavallisen arkitouhun lisäksi, miten kykenee odottamaan loppuviikkoa, kun kyseessä on kuitenkin hetki, jolloin toteutuisi yksi suurimmista haaveistani loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen - ja tälle viikonlopulle sattui se seitsemän vuotta sitten minut itseni hoitamiseen herättänyt vuotuinen perinnekin: koulun YU-kisat eli lauantaille työpäivä. Piti pistää jäitä hattuun, asennoitua ja oikeasti päättää selvitä yhdestä asiasta kerrallaan.

Stressistä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi tein itselleni kunnon kynnet. Kalaharin suolaa join sitruunavedessä.

Niin mentiin, päivä kerrallaan tai oikeastaan tehtävä kerrallaan. Piti ajella kaupunkiin ostamaan uudet vuodevaatteet, peitot, tyynyt ja pyyhkeetkin. Uuteen kotiin ei vietäisi mitään putsaamatonta. Onneksi sattui treenistä lepopäivä. Muutto- ja reenikynnet tein tiistaina, vaikka sain vähän nyreitä kommenteja komeammalta osapuolelta hänen pakatessaan sen aikaa yksin tavaroita, että oliko ne ihan pakko nyt. Oli. Sain niistä voimaa! Rupesi tavarat siirtymään, keskiviikkona duunattiin ja puunattiin yömyöhään. Inspiraatiota ei aina vain "tule", se ei ilmesty tyhjästä, sitä pitää etsiä ja sitä löytyy monesta asiasta, usein myös tosi pienistä. Minulle tällä viikolla nämä kymmenen pientä ja napakasti huoliteltua asiaa olivat iso juttu. :)

Ihana innoituspaketti tulvillaan terveyttä tuli keskiviikkona.

Torstai-iltana saatiin avain: Kotiin! Siihen mennessä olin työpäivän päätteeksi pelannut tunnin sählyä puolen vuoden tauon jälkeen yllättävän sähäkästi (Vain puolet ajasta kuvittelin, että kello on tainnut juuttua paikalleen eikä tuska lopu ikinä. Ensi kerralla se on jo helpompaa, uskokaa pois.) ja tehnyt lukemattoman määrän maastavetoja täyteen tavaraa lastatuilla Lihakunnan muovilaatikoilla - painona "sen verran, kun nousee". Ikioman kotiavaimen tähtihetkeä juhlittin sitten peräkontista vedoilla ja sisälle kantamisilla. Ensimmäinen illallinen uudessa kodissa oli munakas kasviksilla ja pähkinöillä sekä kannullinen Sleep easy-uniteetä. Lopen uupuneena ehkä paras suihku ikinä, noh, ehkä maratonin jälkeisetkin ovat oleet lähes yhtä makoisia. Nukuin kuusi tuntia ja heräsin onnellisena.

Perjantaina ei paljoa relailtu töitten jälkeen. Oli vielä viimeisteltävä entinen huusholli otsonaattoria varten. Pikaruokien päivä. Uudessa kodissa on vielä leiriolosuhteet puhtoisia kamppeita ootellessa, vaan silti illalla ihanassa keittiössäni paneuduin tekemään tortillaevästyksen kanalla ja paistijauhiksella ilahduttaakseni topakasti ahkeroinutta miestäni, jonka kanssa vielä pestiin ulkona pimeässä lasiset ja metalliset huonekalut eli kolme pöytää etikalla, Kiillolla ja harjalla sekä tietenkin nosteltiin niitä sisälle. Kehonhuolloksi kävi ensimmäinen saunailta tähtivalojen alla. Lauantaina legendaarisiin kisoihin jo aamusta, askelkyykkäsin pituushyppypaikalla pari tuntia putkeen ja muistin vaihtaa jalkaa tasapainon vuoksi. Onneksi tuli näitä arkiliikuntatilaisuuksia kevyeen viikkoon. ;)

Illan krokettipeli uudella pihallamme ystävien kanssa jäi minulta lyhyeen, palelin ja en jaksanut, kannoin tappioni ekasta erästä ehkä hieman laahaten, mutta puoli tuubia Ice Poweria hartioissa, kannullinen vihreää teetä edessä ja villasukat jalassa pärjäsin läppärin äärellä ihan mainiosti, vaikka toiset jatkoivatkin vielä pari erää. Nykyään älyän sanoa ei ja ottaa leponi. Saunaan ja uneen, kiitos!

Perjantain "tortillani".

Viikko sirkusta on takana (sehän jatkuu vielä muutamia päiviä, ehkä viikon tai enemmän). Herään sunnuntaiaamuna puoli kuudelta, pirteänä kuin peipponen. Aamunvirkku kun olen, sen verran jo takaisin minuksi tulleena. Odotan mielenkiinnolla, mitä puhdas koti tekee ololleni ruokavalion ja liikunnan sekä kyllä, levon lisäksi. Siskoni, jota näin eilen, sanoi, että näytän "aivan hirveän paljon freesimmältä kuin viimeksi, ei lainkaan nuutuneelta". Hän luuli, että kiloja on kadonnut paljon enemmän kuin on ja onhan ne jenkkakahvat ihan minimaaliset kahden viikon takaiseen ja silmätkin sädehtivät. Toki keventynyt olen tällä viikolla myös vaa'an mukaan, vaikka liikunta on ollut melko erilaista kuin ohjelmassani lukee. En kilotolkulla, mutta en nyt odotakaan mitään "hätäisesti rantakuntoon"-kuurin (termin lanseerannut Personal Trainer Ari Kamula ) tuloksia vaan teen ruokavalion muutoksen loppuelämää varten. En ole kiinnostunut on- ja off-seasoneista vaan loppuelämästäni. Tänään pääsen jo lenkille, ehkäpä jopa viehättävässä miesseurassa. Ensi viikko onkin taas tehokas viikko, käytän tätä ilmaisua treeniviikkoja nimetessäni mieluummin kuin "raskas viikko". Asenne, se asenne. Skoolaan sitruunavedellä, puoli litraa kerralla, elämälle kippis!