Purin hammasta kovasti ja syvältä kirvelevältä pettymykseltäni ja päätin käydä salilla sitten vastaavasti enemmän. Kipujen myötä olin kuitenkin valvonut sen verran useita öitä, että univaikeudet päättivät jäädä majailemaan luokseni pitemmäksi aikaa. Siihen sekaan työpaikan joulua kohti tihenevä tahti, ylikierroksilla vietetyt yöt ja viherjuoman, marjasmoothien sekä valohoidon voimin herätyt aamut ja kookoskahvin avulla jaksetut päivät. Ilman noita viimeisiä ei tätä rumbaa ois selvitty, ovat ne niin iso voimanlähde, vaan sali jäi kyllä varsinaisesti valloittamatta. Taisin oikeasti nujertuakin, sillä mieli on asiasta ollut matala ja väsymystä on ollut sitten helppo syyttää, kun on nukkunut huonosti ja ollut töiden puolesta tiukilla. Kuten isäni sanoo: "Taisi mennä luonto kaulalle." - tarkoittaa, että sisu on pahasti hakusessa. Voi kyynel!
Edelleen syön kuten syksyn aikana opin. Sen verran kokeilen aina välillä ruokavaliooni kuulumattomia aineksia, että tiedän, millainen olo niistä tulee ja sen jälkeen maistuu omaan oppiini oikeat eväät taas entistä paremmalle.
Kanaa,chilikastiketta, riisiä ja avokaadoa. Suuri herkku! |
Onneksi kauhoja saa uusia! |
Pyrin sitten vastaavasti lataamaan ne joulukilot tankoon salilla, sinne teen paluun loman aikana ja aloitan varovasti juoksentelunkin jälleen. Ensin nukun kyllä univelat ainakin vähemmäksi. Ehkä nämä haavat alkavat olla jo nuoleskellut. Kunnolla tasapainoinen olo tulee liikkeen, ravinnon ja levon sopivasta kombinaatiosta. Sen takaisin tavoittelu olkoon seuraava haasteeni. Jääköön nähtäväksi, mitä muuta siinä sivussa saan aikaan ja mitä tämän kaiken jälkeen mahdankaan oikeasti haluta tavoitella. Siinä riittää vielä puntaroimista ja Jaakobin painia itseni kanssa.
Kiitän kaikkia lukijoitani tästä hienosta syksystä ja toivotan lämmintä, suloista, levollista, rauhaisaa ja reipasta joulua jokaiselle ja kaikkea hyvää ja kaunista tulevalle vuodelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti