sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Pientä avautumista ja hyvän joulun toivotusta

Marraskuussa jouduin kipulääkekuurille ärtyneen piriformissyndroomani vuoksi. Siihen lääkäri löi päälle juoksutauon ja eikä kivuilta kyllä ollut mitään mieltä juostakaan. Ei niin tuskallinen meno voi millään muotoa olla kehittävää. Tilanne helpottui hetkeksi pahentuakseen taas. Joulukuussa menin uudelleen lääkäriin ja tällä kertaa kankkuni piikitettin kahtaalta ja todettiin, että kaiken päälle lonkan limapussi oli tulehtunut. Bursiitti siitä oli vielä puuttunutkin. Toiveita juoksemisesta minun ei kuulemma tarvinnut heittää iäksi, mutta jälleen kerran tässä seisotaan lähtöruudussa ja huokaistaan syvään. Iso unelma keväisestä maratoonista murentui ja on pohdittava koko asia uusiksi. Jotenkin tulee tunne, että mitä muuta olenkaan viime vuodet tehnyt, kun palannut lähtöruutuun ja aloittanut aina alusta!


Purin hammasta kovasti ja syvältä kirvelevältä pettymykseltäni ja päätin käydä salilla sitten vastaavasti enemmän. Kipujen myötä olin kuitenkin valvonut sen verran useita öitä, että univaikeudet päättivät jäädä majailemaan luokseni pitemmäksi aikaa. Siihen sekaan työpaikan joulua kohti tihenevä tahti, ylikierroksilla vietetyt yöt ja viherjuoman, marjasmoothien sekä valohoidon voimin herätyt aamut ja kookoskahvin avulla jaksetut päivät. Ilman noita viimeisiä ei tätä rumbaa ois selvitty, ovat ne niin iso voimanlähde, vaan sali jäi kyllä varsinaisesti valloittamatta. Taisin oikeasti nujertuakin, sillä mieli on asiasta ollut matala ja väsymystä on ollut sitten helppo syyttää, kun on nukkunut huonosti ja ollut töiden puolesta tiukilla. Kuten isäni sanoo: "Taisi mennä luonto kaulalle." - tarkoittaa, että sisu on pahasti hakusessa. Voi kyynel!

Edelleen syön kuten syksyn aikana opin. Sen verran kokeilen aina välillä ruokavaliooni kuulumattomia aineksia, että tiedän, millainen olo niistä tulee ja sen jälkeen maistuu omaan oppiini oikeat eväät taas entistä paremmalle.
Kanaa,chilikastiketta, riisiä ja avokaadoa. Suuri herkku!




Sain kohtalolta lahjaksi kehon, joka lihoo suurinpiirtein heti, kun jää yksi treeni välistä. Nyt on jääneet kohta kahden kuukauden treenit tekemättä. Vaurioita on silti tullut yllättävän vähän entisiin tämmöisiin elämäntilanteisiin nähden. Kiitän siitä ruokavaliota. Eipä ole juurikaan liioiteltu väite se, että kehoja rakennetaan keittiössä.

Onneksi kauhoja saa uusia!

Joulun herkuista selviämiseen käytän samanlaista seulaa kuin muulloinkin. Olen ollut jo niin pitkään hiilaritietoinen syöjä, että ei ole vaikeaa valita vähiten ähkyä aiheuttava kokonaisuus lautaselleen. Tarjolla kun on kuitenkin kasvisvoittoisia lisukkeita ja kalaa sekä lihaa. Tortut ja piparit saavat mennä parempiin suihin, konvehtien tilallla maistuu huomattavasti täyteläisemmälle vahva, tumma suklaa. Aion myös muistaa sen, että tuolloinkaan ei ole pakko vetää herkkuja koko vuoden edestä, koska minulla ei ala joulun jälkeen erikseen lahdutus tulevan kesän bikinikuntoon eikä myöskään joulukilojen tiputus; silloinpa ei maha ole ratkeamaisillaan minkään aterian jälkeen.

Pyrin sitten vastaavasti lataamaan ne joulukilot tankoon salilla, sinne teen paluun loman aikana ja aloitan varovasti juoksentelunkin jälleen. Ensin nukun kyllä univelat ainakin vähemmäksi. Ehkä nämä haavat alkavat olla jo nuoleskellut. Kunnolla tasapainoinen olo tulee liikkeen, ravinnon ja levon sopivasta kombinaatiosta. Sen takaisin tavoittelu olkoon seuraava haasteeni. Jääköön nähtäväksi, mitä muuta siinä sivussa saan aikaan ja mitä tämän kaiken jälkeen mahdankaan oikeasti haluta tavoitella. Siinä riittää vielä puntaroimista ja Jaakobin painia itseni kanssa.

Kiitän kaikkia lukijoitani tästä hienosta syksystä ja toivotan lämmintä, suloista, levollista, rauhaisaa ja reipasta joulua jokaiselle ja kaikkea hyvää ja kaunista tulevalle vuodelle!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti