Alkuihmiselle Alkuruokaa - ensimmäisen viikon aterioita ja seuraamuksia

 Minun Alkuni lähti käyntiin kertaheitolla keskiviikkona 27.8.2014 - tasan vuotta ja päivää myöhemmin kuin Haluan olla minä-kampanja, josta aina intoilen, koska se on merkittävä asia elämässäni. Alkuni alkajaisiksi tein mustikkamustaherukkasmoothien, jossa oli ripaus Kalaharin suolaa ja maustamatonta proteiinijauhetta sekä tilkka vettä. Tämä kaikki sekaisin sauvasekoittimella. Päälle laitoin rasvaksi kookosmaitoa ja ihanasti se pehmensi makua. Senhän voisi lorauttaa sekaankin, mutta minusta se oli kaunista ja suloista näin. Kahvissa on osa kookosmaidosta ja kannussa noin kolmasosa päiväni vesisatsista, jota en kaada jäisenä päähäni vaan huoneenlämpöisenä nieluuni.

Alku <3

Pikaruoka taisi olla yhden päivän kolmas ateria töiden ja talonlämmityksen jälkeen. Jauhelihan joukkoon paistelin mausteita, sipulia ja muutaman kuution pakastepinaattia, pavut maustoin oliiviöljyllä, suosikkisuolalla ja muutama luumutomaatti löytyi vielä boxin pohjalta kirsikaksi kakkuun.

Pikaruokaa ja heti!

Tuliset lihapullat pääsivät lillumaan tomaattikastikkeeseen, jonka tein luomutomaattimurskasta, chilistä ja maustesekoituksestani, joka tarkoittaa, että vähän sitä ja vähän tätä, sitten vielä tuota ripaus. Näihin meinasi todellinen Pikku Maistelija iskeä ihan tyystin: mieheni kielen veivät sen verran mennessään, että piti varata jo etukäteen, montako on mulle ja montako sulle. Kehittelin versioni tuunaamalla Kukan lihapullaohjetta oman kaappini mauste- ja tarvikesisällön mukaan. Annoksesta tuli mojova, kun lihaa oli lähes kilo. Pinaattia, mausteita, sipulia ja jäätelökauhan avulla tiiviiksi palloiksi pyöritellyt herkut paistuivat/keittyivät pienessä määrässä kookosöljyä ja vettä ja hautuivat sitten vielä hetken kastikkeessa. Tähän taisi vierähtää aikaa puolisen tuntia.

Pikku Maistelijan suosikkipullat.

Perjantai-iltana herkuteltiin tortilloilla. Perheemme miehet söivät normiversiot, itsepähän halusivat. Minulla oli jääsalaattiin "käärittynä" asianmukaisesti maustettua jauhista ja broiskusuikaleita, kurkkua, tomaattia, sipulia, suippopaprikaa ja avokadosta tekemääni guacamolea sekä tulista lisäaineetonta ja sokeroimatonta chilikastiketta. Tämä oli parempaa kuin tavan tortillalörtsy eikä tarvinnut santsata. Haarukkaa ja veistä tosin tarvitsin syödessä, että kääriminen näillä täytteillä ei ihan toimi.

Minun tortilla!

Samin innoittamana tein lauantai-illaksi niin sanottua herkkua - ikään kuin nämä kaikki ruoat eivät sitä jo olisi - raakajäätelöä. Mustikkajätskini syntyi marjojen lisäksi proteiinijauheesta ja kookosmaidosta pakasteessa muutaman kerran sekoitellen kunnes jätski oli sopivaa koostumukseltaan. Pähkinät pääsivät koristeeksi ja saunajuomana oli terveyttä tursuavaa sitruunavettä. Olihan se herkkua, tämä myös, ihan eka oma tekemäni jäätelö, piirun verran parempaa kuin ne kaksi, joita Italiassa kesällä maistelin.

Mustikkajäätelöä!

Sunnuntaina oli liikunnallinen päivä. Kaksi tuntia avantosaunan pesua ja tunti juoksua. Sen jälkeen maistui kurkumalla ja currylla maustettu kookoskana, joka köllötteli kesäkurpitsasta, paprikasta ja sipulista sijatulla makoisalla pedillä, hetken, hyvin pienen hetken.

Pannulla kuullotetut kasvikset ja kookoskana ne yhteen soppii.

Maanantaina päivän viimeisen aterian kohdalla minua laiskotti, pikaruokapäivä siis. Annoin tuoreiden herkkusienten käväistä pannulla sen aikaa, kun lastasin lautaselle lämminsavulohta, hapankaalia ja tomaatin, heitin sienet omalle laidalleen. Koristelin perjantailta jääneellä guacamolella, siitä tuli annokselle söpö ja herkullinen silmä vai kruunuko oisi sitten ollut. Tätä syödessä taisin olla hetken taivaassa.

Hapankaali, olet niin rakas! <3

Tämmöisillä eväillä on nyt viikko menty. Nolla ateriankorviketta tai nälkäpäivää, nollasti sokeria, nollasti viljaa ja nollasti maitoa. Hengissä. Seurauksia on tietenkin toki jo tullut. Mittarina tämän kuuden Alku-viikon ajan käyttämieni lempparihousujeni kauluksen päälle kesän aikana ilmestynyt muikea muffinssi on enää lähinnä lattea lätty. Lauantaina ostamani juuri sopivan kokoiset uudet mustat housut alkavat olla nyt onneksi niin muodikasta boyfriend-mallia. Peilistä näkee pelkällä otsallakin, että iho on kirkkaampi, silmät sirkeämmät, posket kapeammat, maha litteämpi ja sääret sorjemmat turvotuksen kaikottua - sen toki tuntee käsinkin. Jenkkakahvat ovat hävettävän pienet. Nukun selvästi paremmin ja juon hallitun tyylikkäästi vain kolme kupillista kahvia päivässä. Vesi maistuu hyvin, sitä ei tarvitse tuputtaa itselleen. Ekoina päivinä vaivannut suklaanhimo on vaihtunut hapankaalin haluun. Mieli on iloisempi, olo virkeämpi, pää täynnä uusia suunnitelmia ja katse tulevaisuudessa. Hivenen tänään olen väsynyt, mutta en ole ihan varma, etteikö se johtuisi poikkeuksellisen rankasta työviikosta ja muusta ahkeroinnista, jota on tullut itseäni säästelemättä tehtyä into piukeana uudesta energiasta.

Toinen viikkoni Alkua lähti tänään liikkeelle. Olen hyvin mielissäni motivaatiosta ja helppoudesta, jota koen tätä toteuttaessani. Jännittävää nähdä ja kokea, mitä tulevina päivinä tapahtuu. Ensin mietin tämän valmennuksen slogania, jossa mainittiin, että tämä on "elämäsi viimeinen uusi alku", että eikös se kuulosta hieman lohduttomalta. Uudet alut, siksi kai täällä eletään, hei! Kuitenkin, näissä ruokavalioasioissa aina uudelleen ja uudelleen nollapisteestä liikkeelle lähtö ei välttämättä ole se maailman odotetuin uusi alku, yhä uudelleen ja uudelleen. Totta! Myönnän. Sopii siis vallan mainiosti, että tässä kyseisessä hommassa tämä nimenomaan on elämäni viimeinen uusi Alku.

Tämä ihana totuus löytyi netistä. Sydän sillekin <3