Kevätsiivouksen jälkeisiä tunnelmia - minusta taisi tulla brand new ihanuus

Kevätsiivouksen eli neljän viikon tehopaleokokeilun viimeinen viikko huipentui ystäväviikonloppuun Jyväskylässä, meidän puolen välin krouvissamme, eri puolilta maata kun olemme. Nautiskelimme huikeassa Hotelli Yöpuussa rentoa aikaa, lepoa, juttelua, hyvää ruokaa hyvinkin paleosti ja hieman myös mahdollisimman paleoisia nautintojuomasia. Hotelli oli ihana ja nappivalinta meidänlaisillemme luolanaisille. Saunavuoronkin sai varata ihan ikioman ja aamiaismunakas paistettiin toiveiden mukaisilla täytteillä.

Hotelliaamiainen voi olla muutakin kuin nakkeja, puuroa ja croissantteja!

Oli kiinnostavaa miettiä tehoviikkojen jälkeen, mitä söisi. Ei edelleenkään tehnyt mieli mitään epämääräistä. Toki tämä elämäntapa on itselleni jo niin tuttu, etten monestikaan koe vaikeaksi valita järkeviä ja terveellisiä ruokavaihtoehtoja, mutta nyt se tuntui hyvin selkeältä ja helpolta.

Kevätsiivottuna ja saunapuhtaana, lähes uudestisyntyneenä.

Kävimme oikein kahvilassakin. Googletimme etukäteen ihanan terveysruokapaikan, josta sai ostaakin tuotteita mukaan.  Hyvän olon kauppa & kahvila Säde teki vaikutuksen. Join voimakahvit voilla ja mct-öljyllä ja söin raakasuklaakakkua. Ystävä löysi omat mieltymyksensä teestä ja marjaisasta juustokakusta.

Ehkä paras kahvi ikinä sisälsi myös grass fed-voita.

Ostin raakakaakaojauhetta, MCT-öljyä ja supervoimia varten Pikacordyä. Ne tulivatkin tarpeeseen kotimatkalla, kun piti puhdistautumisen loppuriittien rentouttamana jaksaa ajaa kotiin kolmen ja puolen tunnin matka- vihaan autossa istumista normisti, nythän se meni oikein leppoisasti, yhden pysähdyksen taktiikalla.

Kahvitauko huoltiksella.

Siivouksen jälkeinen viikko meni ruokapuolen kanssa hyvinkin samoin kuin siivouksen aikana. Siinä ei ollut mitään vaikeaa. Opetteleminen on kestänyt, mutta tämä on vähän kuin pyörällä ajaisi - sen osaa sitten, kun sen yhdesti on treenannut. Toinen ystävä tuli pääsiäiseksi kylään. Syötiin paleosti, juostiin muutama kymmenen kilsaa ja uitiin kylmässä vedessä, parannettiin maailma ihan mahtavaksi sekä nautittiinkin vähemmän kurinalaisesti, vaan elämäntapa on juurtunut ja koen sen hyväksi minulle.

Pitkällä ja rauhallisella pääsiäislenkillä juoksukaverin kanssa.

Tämä viikko on ollut stressaava muista elämän alueista johtuen. Tämän kirjoittaminenkin venyi mielestäni turhan kauas. Harmitti jossain vaiheessa, vaan nyt olen saanut sen lokeroitua päässäni, että niin ei tarvitse olla. Kokeilin uusia juoksukenkiäni ihanan ystävän seurassa, tuntuivat huipuilta. Kävin tekemässä (liian) kovan salitreenin. Selvisin arjesta ja söin upeasti ruokkien perheeni samoin. Mietin, olisiko rentouttavaa syödä jotain epäpaleota. En keksinyt mitään, mitä olisi tehnyt mieli. Söin vähän tavallista enemmän mustaa suklaata. Nukuin monta yötä huonosti ja yhden aivan ihanasti. Elämää siis elin jälleen!

Jälkeen-kuvia en ole sitten vielä toistaiseksi tullut lupauksestani huolimatta ottamaan. Joku filosofiassani on ehkä muuttunut. Otan joskus kuvan, laitan sen blogiin, mutta en koekaan tarpeelliseksi todistella, että ihmetelkää kaikki, miten tehokasta tämä on. Tämä ei ole kuuri, tämä on elämäntapa. Välillä maha röllöttää enemmän, jos on ottanut vaikkapa saunajuoman tai syönyt slaissin vuohenjuustoa, enimmäkseen ei röllötä. Miksi minä sitä kuitenkaan todistelisin kuvilla? Itselläni on tämän elon kanssa vahva ja hyvä olo ja tunnen olevani oikealla tiellä, jotain minussa on pysyvästi muuttunut. Sen pitää riittää.

Mieli, joka on venynyt kokemalla uuden elämyksen, ei tule enää ikinä mahtumaan entiseen muottiinsa.

Ps. aamiaiskuva by Anna Ääri ja viimeinen by netti.